Lähimmäisenrakkauttakin löytyy
Seurakuntien diakoniassa on pantu merkille ihmisten taloustilanteiden vaikeutuminen, ja lapsiperheidenkin yhteydenotot ovat lisääntyneet.
– Myös olemassa olevien asiakkaiden ahdinko on pahentunut, kertoo diakonissa Pirjo Heikkinen.
Diakoniatyössä on pyritty ennakoimaan asiakasmäärien kasvua. Tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna-Leena Mansukoski toteaa diakonian avustusvarojen vielä riittäneen hätäavuksi kriisitilanteissa, mutta asiakasmäärän odotetaan edelleen kasvavan ja pitkäkestoisten talousvaikeuksien lisääntyvän.
– Lahjoituksia otetaan mielellään vastaan, ja ne kohdennetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Taloustilanne ja Kelasta saadut tuet selvitetään, hän kertoo.
Joulua varten avustusta kysyviä on ollut lokakuun alusta lähtien.
– Ihmiset ovat joulun alla hyväsydämisiä, ja lähimmäisenrakkautta vielä löytyy, Mansukoski iloitsee.
Loputtomiin eivät diakoniankaan varat riitä korvaamaan tukileikkauksien ja muun muassa työttömyyden aiheuttamaa talousahdinkoa. Työttömyys voi johtua monista tekijöistä, joihin ei itse voi vaikuttaa.
– Kirkko ja muut auttajatahot eivät voi paikata yhteiskunnan vastuuta, Mansukoski huomauttaa.
Nälkä näkyy nyt ruokajonoissa. Ruokaa saa jonottamalla ja ilman talousselvitystä, mutta pitkä jonotusaika kertoo hänen mukaansa myös todellisesta tarpeesta.
Diakoniavastaanotoilla tehty auttamistyö on tullut näkyviin katukuvassa. Nyt vastaanotoilla on enemmän aikaa keskustella perimmäisistä elämän kysymyksistä ja vaikeuksista.
– Ruokajonot herättävät huomaamaan, että Tampereellakin on paljon nälkäisiä, joiden toimeentulo on riittämätön kallistuneisiin elintarvikkeisiin.
Ydintyötä
Pahaan oloon vastaaminen on diakonian ydintyötä.
– Voimme tukea ihmisiä niin henkisesti kuin hengellisestikin, mutta myös antaa palveluohjausta ja neuvontaa. Diakoniatyöntekijä on kuuntelija ja luottamuksellinen keskustelija, Mansukoski selventää.
Heikkiselläkin on aikaa paneutua köyhyyden juurisyihin, perehtyä perheen tuloihin ja menoihin. Hän kertoo diakoniatyöntekijöiden saaneen myönteistä palautetta palvelualttiuden lisäksi siitä, että työntekijät saa helposti kiinni ja aika voi järjestyä piankin.
– Diakoniatyössä saa ohjausta toimeentulotukihakemusten tekemiseen ja siihen, mistä tukia voi saada.
Seurakuntien diakoniatyöntekijöitä on mukana Pirhan talousneuvoloissa.
– Olemme huomanneet, että teemme työtä samankaltaisten asiakastilanteiden ja ongelmien parissa. Siksi yhteistyö onkin kannattavaa, ja verkostot ovat tiivistyneet, Mansukoski sanoo.
– Perhekeskusverkostossa tullaan tutuksi eri tahoilla perheiden kanssa toimivien kanssa, joten kynnys ottaa yhteistyökumppanin yhteyttä madaltuu.
Kun perheiltä leikataan, lisääntyy myös huoli lapsista. Esimerkiksi vanhempainrahan korotuksen ja työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto voi tehdä ison loven perheen tuloihin, samoin asumistuen heikkeneminen.
Asiakaskenttä on kuitenkin vauvasta vaariin.
– Esille tulevat esimerkiksi mielen murheet, ja puhutaan ruuan riittävyydestä, lasten koulu- ja ystävyysmurheista, murrosiästä, yksinäisyydestä, Heikkinen kertoo.
– Jos henkinen puoli alkaa murtua, niin ainakin Pirkanmaalla on tosi vaikea päästä mielenterveyspalveluihin. Ihmiset tulevat juttelemaan meille odotellessa.
”Ette ole yksin”
Vähävaraisuuteen liittyvä häpeä kumpuaa esimerkiksi työnteon korostamisesta ja ajatuksesta, että rahat omiin menoihin on itse hankittava, pohtii Heikkinen.
– Työttömyys koetaan häpeällisenä, vaikka työttömyys ei olisi omaa syytäkään, Mansukoski lisää.
Diakonian edulliset yhteisöruokailut täyttyvät vähävaraisista, ja sieltä saa vertaistukea, kun huomaa, että samassa tilanteessa on paljon muitakin.
Pirjo Heikkinen on välillä saanut kadulle jalkauduttuaan tai vaikka yhteisvastuukeräyslippaan kanssa liikkuessaan kuulla, että huono-osaiset ovat itse aiheuttaneet kohtalonsa. Keskusteluista on voinut tulla pitkiäkin, kun Heikkinen on oikonut virheellisiä käsityksiä niiden ihmisten tilanteesta, joilla on taloudellisia vaikeuksia.
– Elämä ei aina mene niin, että voisi vaikuttaa siihen, mitä itselle tapahtuu.
Hän huomauttaa taloudellisen ahdingon voivan tuoda mukanaan pahaa oloa ja sairauksia, jolloin muodostuu ketjureaktio:
– Jos itsellä on kärsimystä, lapsetkin kärsivät.
Tarvitaan monia keinoja
Paikallisesti ongelmat ymmärretään paremmin, sanoo Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön kehitysjohtaja, tutkimusprofessori Tiina Ristikari.
Häntä huolettavatkin etenkin järjestökenttään nyt kohdistuvat leikkaukset.
Ristikari on tutkinut lapsiperheköyhyyttä viitisentoista vuotta. Pienituloisuus koskettaa pitkällä aikavälillä noin joka kymmenettä lasta. Velkaongelmat ovat osa 100 000 lapsen perheen arkea. Taustalla vaikuttavat etenkin avioerot, työttömyys ja psyykkiseen sairauteen sairastuminen.
– Orpon hallituksen toimenpiteet näyttävät lisäävän lapsiperheköyhyyttä.
Ongelma on monisyinen, ja siksi ei ole löydettävissä yhtä ratkaisua. Ristikari listaa alkuaskeliksi kansallisen strategian muodostamisen, perusturvan leikkausten yhteisvaikutusten arvioinnin, lasten hyvän arjen, ylisukupuolisuuden ehkäisyn ja kunnioittavan puhumisen aiheesta.
Tekstit: Asta Kettunen
Kalevi Sorsa -säätiö: Eriarvoisuuden tila Suomessa
SAK: sosiaaliturvan leikkaukset