Mitä kuuluu kasteelle?
Lapsen kaste on monille tärkeä kirkollinen toimitus, joka kuuluu oman elämän ja suvun perinteisiin.
Kaikkialla perinteet eivät kuitenkaan enää kanna. Laskevien kastetilastojen äärellä monessa seurakunnassa pohditaan, miten tukea nuoria aikuisia, jotka miettivät lapsensa kastetta.
Nykyisin vain noin puolet Suomessa syntyneistä lapsista kastetaan. Vuonna 2020 valtakunnallinen kasteprosentti oli 53,6. Tampereella kastettujen osuus syntyneistä oli 44,2 prosenttia.
Kirkkohallituksen mukaan kasteluvusta puuttuu myös isohko määrä niitä lapsia, jotka on ensin rekisteröity Digi- ja väestötietovirastoon, ja vasta sen jälkeen kastettu. Näin ollen heitä ei merkitä kastetuiksi syntyneistä, vaikka heidät on kastettu vauvoina tai taaperoina.
Miksi kaste ei enää kiinnosta kaikkia nuoria perheitä, Tampereen seurakuntien kehittämistyön johtava asiantuntija Jussi Laine?
– Muutos kasteen suosiossa on ollut todella nopea. Kysymys ei ole pelkästään kasteesta. Myös kirkon jäsenyys on laskenut radikaalisti.
– Syyt ovat samat kuin kasteiden määrän vähentymiseen. Perinteet ja tapakulttuuri eivät enää kanna edellisten vuosien tapaan. Kun tilastollisesti on koko ajan vähemmän perheitä, joissa molemmat vanhemmat kuuluvat kirkkoon, on luonnollista, ettei heidän lapsensa tule kastetuiksi vauvana.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kaste ja kummius -hankkeen 2018–2020 tavoitteena on ollut turvata kasteen asema suomalaisten perheiden elämässä. Hanke tuki, koordinoi ja kokosi kasteeseen ja kummiuteen liittyvää kehittämistyötä ja viestintää.
Olit hankkeen ohjausryhmän jäsen. Mikä oli hankkeen tärkein anti?
– Tärkein anti oli, että kirkossa havahduttiin siihen, että seurakuntien kosketus- ja merkityspinnat nuorten sukupolvien elämään ovat katoamassa tai vähintään ohentumassa.
– Moni tällainen pinta on aikanaan tullut annettuna perinteistä ja tapakulttuurista, mutta niiden murentumisesta kasteiden väheneminen on yksi oire. Tämä on johtanut siihen, että kirkossa otetaan todella vakavasti seuraavien sukupolvien kysymykset ja etsitään tuoreita tapoja olla vuorovaikutuksessa nuorten aikuisten kanssa.
Millaisia kastehankkeita Tampereella toteutettiin?
– Näkyvin muoto ovat olleet Aamukaste-tapahtumat, joissa Hääyö-tilaisuuksien tavoin on haluttu tehdä kastaminen perheille mahdollisimman helpoksi. Niissä on kastettu jo satoja tamperelaisia lapsia, ei pelkästään vauvoja, vaan kaiken ikäisiä.
– Olemme toteuttaneet kasteiden järjestelmällisen palautejärjestelmän. Tämä kertoo seurakunnille juuri edellä kuvaamastani havainnosta: kasteperheet ovat todella tyytyväisiä itse kasteprosessiin ja tilaisuuteen, mutta silti entistä harvempi perhe haluaa kasteen lapselleen.
– Lisäksi kastetodistukset ja koteihin menevät kirjeet on uudistettu. Merkittävää on, että jokainen tamperelainen syntynyt lapsi saa Nepaliin istutetun puun merkiksi yhteisestä toivosta ja vastuustamme maailman tulevaisuudesta.
– Kasteeseen liittyvää kehittämistä on tehty muiden suurten kaupunkien seurakuntien kanssa. On ollut opettavaista huomata, ettei koko läntisen kristikunnan haasteita kannata ratkoa pelkästään paikallisella tekemisellä.
Onko kasteiden määrä noussut hankkeen myötä?
– Kasteiden määrä ei ole noussut. Kasteisiin keskittyminen on osoittanut, että pelkästään yhteen, isommasta suuntauksesta nousevaan haasteeseen vastaaminen ei muuta isoa kuvaa. Tarvitaan kokonaisvuorovaikutuksen kehittämistä ja tietyllä tavalla perinteisistä malleista luopumista, jotta voidaan rakentaa jotain uutta yhdessä nuorten sukupolvien kanssa.
Jotkut ihmiset haluavat kasteen käytyään rippikoulun. Kuinka monta rippikoululaista kastetaan vuoden aikana, kirkon kasvatus- ja perheasioiden asiantuntija Jari Pulkkinen?
– Vuosittain Suomessa kastetaan noin 850 ihmistä rippikoulun jälkeen. Tässä luvussa ovat mukana sekä aikuisrippikoululaiset että 14–16-vuotiaat rippikoululaiset. Viime vuonna rippikoululaisten määrä oli 46 818.
– Rippikoululaiset haluavat tulla kastetuiksi monista syistä. Monille nuorille kysymys on omasta valinnasta ja halusta liittyä kirkon jäseneksi. Osa nuorista ajattelee myös mahdollisuutta päästä kummiksi, ja haluaa siksi tulla kastetuiksi.
Teksti: Kirsi Airikka