5.4.2023 9.50

Miten kuvailla käärme katossa?

Syntymästään saakka näkövammainen kokemustoimija Sirkku Heinäluoto on innoissaan siitä, että Tuomiokirkon yksitoista taideteosta ja kohdetta on saatu kuvailtua äänitiedostoiksi. Taide onkin hänelle läheistä.

– Ilman kuvailua moni teos jää näkövammaiselle ihmiselle täysin saavuttamattomiin. Tämä tekee ne syvällisiksi ja kauniiksi, ja lisää niiden arvoa.

Viisi naista seisoo avarassa kirkkotilassa käytävän keskellä.
Minna Sormunen, Mirja Kytökari, Kirsi Vainionperä, Sirkku Heinäluoto ja Sari Laakso ovat tyytyväisiä kuvailutulkkauksen lopputulokseen. Kirkkotilaa kuvaillaan muun muassa näin: "Tuomiokirkko on jännittävä yhdistelmä värittömyyttä ja värikkyyttä, kylmää graniittia ja lämmintä puuta, ja suoria linjoja ja pehmeitä kaaria." Kuva: Emil Bobyrev

Heinäluoto arvelee, ettei taideteosten kuvaileminen ole tehtävänä helpoimmasta päästä. Hän myöntää olleensa alun peri epäileväinen kuvailutulkkauksen tarpeellisuudesta itselleen. Lopputuloksen anti on kuitenkin ollut suuri.

– Työhön oli paneuduttu, mikä minulle on todella arvokas asia. Työssä näkyy kypsyyttä ja nöyryys kohteita kohtaan.

Kuvailut laatineet Mirja Kytökari ja Kirsi Vainionperä alkoivat menetelmästä koulutuksen läpikäytyään miettiä, olisiko jokin kirkkoprojekti mahdollinen. He päätyivät ehdottamaan Tuomiokirkkoa Tampereen seurakuntien erityisdiakonissa Minna Sormuselle, joka vei asiaa eteenpäin.

– Tämä oli vastaus siihen ajatukseen, että tehdään Tuomiokirkosta saavutettavampi, Sormunen kertoo.

Mukana tiloja ja historiaa

Seitsemän taideteoksen lisäksi tulkkeen ovat saaneet urut sekä sisä- ja ulkopuolen yleisnäkymät. Lasi-ikkunoista mukaan on otettu vain kirkon kuorissa eli alttaripäädyssä sijaitseva suuri värilasi-ikkuna, jonka kuvaileminen osoittautui muita taideteoksia haastavammaksi.

Heinäluoto pitää kirkkorakennuksen ja sen sisätilojen mukaan ottamista hyvänä, koska isojen kokonaisuuksien hahmottaminen on näkövammaiselle vaikeaa.

Seurakuntien saavutettavuustyöryhmän jäsenen, viestintäsihteeri Sari Laakson mielestä lopputulos antaa tilalle toisen ulottuvuuden, sillä tämän avulla siitä saa monipuolisemman kuvan.

Kytökari huomauttaa Tuomiokirkon olevan taideteos itsessään, ja osa taide- ja kulttuurihistoriaa. Siksi päädyttiin kertomaan myös tekemisen historiaa.

– Lopputulos tuntuisi vajavaiselta, jos ei niin olisi tehty.

Sormusen mielestä teosten tekovaiheiden kertominen antaa maustetta teksteihin.

– Ehkä historiaan liittyvät tiedot tuovat myös syvyyttä, Vainionperä lisää.

Tekstejä työstettiin pitkään.

– Kävimme usein kirkossa, ja valokuvia on otettu paljon. Osa kuvailuista syntyi helposti ja mutkattomasti, osa vaati enemmän työstämistä, Kytökari kertoo.

Kuoleman puutarha oli ensimmäinen, jonka kirjoitin, ja se tuli helpoiten. Se on ikiaikojen lempipaikkani tässä kirkossa, ja minulle tärkeä.

– Yksittäisistä kohteista urut olivat ehdottomasti haastavimmat, koska instrumenttiin liittyy paljon mekaniikkaa.

Nainen on kääntänyt päänsä ylös sisäkattoon kädet yhdessä rinnan korkeudella. Katossa on kuvattuna käärme omena suussaan.
Sirkku Heinäluoto tunsi itsensä etuoikeutetuksi päästessään osallistumaan kuvailutulkkaushankkeeseen. Lopputulokset saivat liikuttumaan. Kuvaa on muokattu.

Projekti vaati paneutumista jopa rakennustekniikkaan, josta oli onneksi paljon tietoa saatavilla. Suntiot ja kanttoritkin tarjosivat vinkkejä.

– Välillä ideoita tuli keskellä yötä tai lenkkipolulla, Kytökari nauraa.

Vainionperä lisää haastavien työvaiheiden luetteloon mittasuhteiden kuvaamisen freskoissa. Hän miettii, olisiko omaksi teossuosikiksi noussut Haavoittunut enkeli tai alttarifresko, mutta päätyy kattoholvin freskoon.

Heinäluodon mielestä se onkin kuvailtu voimallisesti.

– Myös alttarin Ylösnousemus on inspiroiva ja puhutteleva.

Hän antoi vinkkejä ennen äänitystä tehtyihin viilauksiin. Sillan äänilehteäkin lukeva Leena Silfverhuth ja hengellisen ohjauksen pastori Jussi Holopainen lukivat tekstit tallenteiksi Tampereen Seudun näkövammaisten tiloissa.

Uraauurtavaa työtä

Se, että työstä on hyötyä ja sitä arvostetaan, on kuvailutulkkien mielestä palkitsevaa. Vastaavaa hanketta ei tiettävästi ole tehty muissa maamme kirkoissa.

Kuvailut ovat jatkossa kaikkien käytettävissä verkkosivuilla. Tällöin kirkosta nauttiminen ei välttämättä vaadi paikan päälle tulemista. Tarpeen ei myöskään ole hankkia erillistä laitetta, vaan tiedot voi kuunnella omasta puhelimesta.

– Nykyisin ihmiset kuuntelevat paljon äänikirjoja, joten se on ihmisille tuttua, Laakso huomauttaa.

Kuvailutulkkauksesta on hyötyä näkövammaisten lisäksi esimerkiksi suomen kieltä opetteleville ja autismin kirjon ihmisille – mutta oikeastaan kaikille.

– Se pakottaa katsomaan teoksia ihan eri tavalla, välittää enemmän tietoa ja tuo syvyyttä, Sormunen toteaa.

– Saavutettavuus myös tekee kirkon vetovoimaiseksi, lisää Laakso.

Seuraavaksi voi olla vuorossa tulkkeiden kääntäminen englanniksi tai toisen kirkon ottaminen kohteeksi. Sormunen pohtii, että ensimmäisen projektin kokemusten perusteella ollaan ehkä tietoisempia tällaisten hankkeiden toteuttamisesta. Hyvästä äidinkielen taidosta on huomattu olevan iso apu.

Heinäluodon mielestä teoksissa tulee tulkattuina henkinenkin ulottuvuus esille hienotunteisella tavalla.

– Ateneumissa ne ovat taideteoksia, täällä kirkkomaalauksia.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Emil Bobyrev



Palaa otsikoihin