4.3.2020 9.10

Miten silakkaparvi vastustaa rasismia ja vihanlietsontaa?

Vuodenvaihteessa syntynyt Silakkaliike on herättänyt suurta kiinnostusta. Alkusysäyksen rauhanomaisen kansanliikkeen synnylle antoi Johannes Kosken blogi-kirjoitus, jossa tuotiin julki al-Holin pakolaisleiriltä Suomeen saapuviin orpolapsiin kohdistunut ajojahti.

Lentokentällä tapahtuneesta jahdista julkaistiin videoita, joissa kommentoijat herjasivat lapsia.

Sen vastareaktiona syntynyt Silakkaliike kertoo tavoitteekseen puolustaa lasten- ja ihmisoikeuksia, syrjimättömyyttä sekä tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa. Inspiraationa toimi Italian Sardiini-liike, mutta esikuvastaan poiketen Silakat pitävät tiukasti kiinni puoluepoliittisesta sitoutumattomuudestaan. Kansalaisaktivismin keinoin kymmentuhatpäinen parvi pyrkii vastustamaan vihanlietsontaa.
Piirretty kuva silakoista.
Rauhanomainen Silakkaliike puolustaa ihmisoikeuksia, syrjimättömyyttä ja tiedettä. Parvi osallistuu 21.3. rasisminvastaisen mielenosoituksen järjestämiseen Helsingin Senaatintorilla yhdessä Amnesty Internationalin ja We See You -kampanjan kanssa. Kuva: Katriina Gafoor

Edistääkö Silakkaliike rauhaa? Kysymyksiin vastaavat silakka Fatima Verwijnen ja pastori Jussi Holopainen.

1. Silakat järjestivät ensimmäisen mielenilmauksensa 1. helmikuuta Helsingin Kansalaistorilla. Miten se sujui, silakka Fatima Verwijnen?

– Torilla järjestetty mielenilmaus ylitti kaikki odotuksemme – se oli kaikin puolin menestys. Moni ei uskonut, että niinkin suuri joukko ihmisiä jalkautuisi vastustamaan yhdessä rasismia ja fasismia.

2. Silakoiden saama mediahuomio on sittemmin laantunut: uhka vai mahdollisuus?

– Mediahuomion laantumista osattiin odottaa. On tyypillistä, että sosiaalisessa mediassa syntynyt ja räjähdysmäisesti kasvanut liike saa aluksi paljon huomiota. Ajattelen, että mediahuomion rauhoittuminen avasi mahdollisuuden keskittyä tulevan toiminnan suunnitteluun. Se toi myös helpotusta ihmisten häirintään ja maalittamiseen sosiaalisessa mediassa.

3. Vaikuttaako Silakkaliikkeen taustalla perustajajäsenistä muodostuva ydinporukka?

– Vaikka liikkeellä tietysti on perustajansa, ei liikettä voi palauttaa näihin ihmisiin. Ydintiimistä voidaan puhua, mutta tämä on hieman harhaanjohtavaa, koska näen sen vaikutuksen melko vähäisenä. Ydintiimi ylläpitää Silakoiden sosiaalisen median kanavia ja paikallistiimit organisoivat toimintaa.

– Liikkeen muodostavat kaikki ne ihmiset, jotka allekirjoittavat liikkeen arvot ja haluavat tai kokevat olevansa osa parvea. Vastustamme liikkeen henkilöitymistä, koska se on johtanut erityisesti vähemmistöjen edustajiin kohdistuvaan häirintään. Tästä syystä liikkeellä ei ole ”omistajia”.

4. Millaista kansalaisaktivismia Silakoilta voi odottaa lähitulevaisuudessa?

– Liikkeen tavoitteellinen kärki on tarkentunut yhä vahvemmin antirasistiseen toimintaan. Siitä syystä Silakat osallistuvatkin lauantaina 21. maaliskuuta kello 12, YK:n Rasismin vastaisena päivänä, antirasistisen suurmielenosoituksen järjestämiseen yhdessä mm. Amnesty Internationalin Suomen osaston ja We See You -kampanjan kanssa. Mielenosoitus järjestetään Helsingin Senaatintorilla, ja Tampereeltakin järjestetään yhteiskuljetus.

5. Millaisia mahdollisuuksia kirkolla on toimia rauhan edistäjänä – vastailmiönä vihanlietsonnalle ja rasismille, pastori Jussi Holopainen?

– Mahdollisuuksia on paljon, ja ne ovat erilaisia. Kirkolla on rooli kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, myös vihapuheen ja rasismin kohteeksi joutuvien puolustajana.

– Toiseksi, kirkolla on mahdollisuus nousta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi rauhan ja dialogin tilan rakentajana. Yhteistyö Erätauko-säätiön kanssa on tästä yksi hyvä esimerkki. Kolmanneksi seurakuntien työntekijät kohtaavat työssään elämän koko kirjon viikoittain. Kuulluksi ja näkyväksi tulemisen mahdollistaminen on yhteiskuntarauhan rakentamista sekin.

6. Mistä viholliskuvat ja yhteiskunnan kahtiajako voisivat johtua?

– Vaikka syitä on monia, tämä kehitys näyttää olevan globaali. Ikään kuin maailma olisi uudelleen menossa kohti konfliktien aikaa. Olemme siirtyneet hämmentävään ei-tietämisen aikaan. Ihmisten ryhmäidentiteetit horjuvat, ja osa ihmisistä kokee jäävänsä kehityksen jalkoihin.

– Kun eri väestöryhmien kokemismaailmat eriytyvät kauaksi toisistaan, puhekin alkaa kärjistyä. Nyt olisi syytä kysyä yhdessä: mitä tässä ajassa tapahtuu? Ja miten katkaisemme pelon kierteen?

Teksti: Janne Aejmelaeus

silakkaliike.fi

Palaa otsikoihin