Miten uskonnoista pitäisi opettaa?
Vapaa-ajattelijat ovat esittäneet, että elämänkatsomustiedon opiskelu sallitaan kaikille. Onko esityksestä tullut kommentteja, liiton pääsihteeri Esa Ylikoski?
– Elämänkatsomustiedon avaaminen valittavissa olevaksi aineeksi niin peruskoulun oppilaille kuin lukion opiskelijoille on saanut paljon kannatusta. On toivottu sen nopeaa toteuttamista ja haluttu kiirehtiä opetus- ja kulttuuriministeriön lupaamaa selvitystä asiassa.
– Lapsiasiavaltuutetun nelivuotiskertomuksessa eduskunnalle todettiin, että nykyinen tilanne rikkoo yhdenvertaisuutta ja on lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen. Uutta on, että opetusministeri on sanonut pitävänsä avaamista hyvänä ja ministeriön teettävän selvityksen ET:n avaamisesta.
– Kun II asteen opiskelija voi tehdä opiskeluunsa liittyviä valintoja itsenäisesti ilman huoltajien kannanottoa kaikissa muissa oppilaitoksen opiskeluun tarjoamissa valintatilanteissa, evankelis-luterilaiseen kirkkoon liitettyjen nuorten valinnan vapauden estäminen katsomusaineen valinnassa korostuu. Opiskelun aikaisilla valinnoilla on kasvava merkitys jatko-opiskelumahdollisuuksille sekä opiskelulle erityisesti korkeakouluissa.
Löytyisikö päteviä opettajia tarpeeksi?
– Opetusryhmien oppilasmäärät voivat tasoittua uskonnon ja elämänkatsomustiedon ryhmien välillä, mutta ET:tä opettavat aineenopettajat voivat hyvin opettaa usein pienten ryhmien sijasta isompia ryhmiä lukion palkollisten kurssien osalta sekä peruskoulun yläkoulussa.
– ET:n opettajat ovat motivoituneita hankkimaan lisätietoa, kun ET:n valinnaisten kurssien lähiopetusta lisätään. Lisäkursseihin on ollut tarjolla etäopiskelua ja sen pätevää ohjausta. Alakoulussa voidaan uusien opetusryhmien syntymisen myötä lisätä luokanopettajien keskuudessa työnjakoa sekä lisä- ja täydennyskoulutusta.
On ehdotettu myös kaikille yhteistä oppiainetta.
Mikä on vapaa-ajattelijoiden kanta?
– ET:n avaaminen nyt kiireellisellä erillisuudistuksella ei estä katsomusopetuksen edelleen kehittämistä koskevan keskustelun jatkumista. Siksi esimerkiksi niin sanottua yhteistä katsomusainetta ajaneiden tai ajavien ei ole järkevää vastustaa ET:n nopeaa avaamista.
– Nyt on kyse valinnan vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta sekä lapsen oikeuksista (joka koskee myös lukiolaisia) ja syrjivän tilanteen kiireellisestä parantamisesta.
– Pidemmän tähtäimen keskusteluissa voi nyt esillä olleiden lisäksi tai tilalle nousta muitakin vaihtoehtoja kuin yksi yhteinen 12-vuotinen katsomusaine, 1-9 -luokat ja lukio. Keskustelu on ollut aivan liian mekaanista ja lukkiutunutta.
– Uskonnoista ja katsomuksista opettamiseen ei tarvita omaa oppiainetta. Kyseiset teemat voidaan käsitellä osana historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja etiikan sekä äidinkielen opetusta.
– Filosofian ja siihen liittyvän etiikan opetus on perusteltua aloittaa jo peruskoulussa. Keskustelussa erilaisista pidemmän tähtäimen malleista on tarpeen tarkastella erikseen eri ikäkausia.
Pitäisikö oppikirjat pistää uusiksi, jos muutos toteutuisi?
– Opetus tapahtuu opetussuunnitelmien perusteella, ja olennaista ET:n avaamisessa on, että oppiaine- ja tuntijakoa eikä opetussuunnitelman perusteita tarvitse pistää uusiksi. Muutos voidaan ottaa nopeasti käyttöön.
Oppikirjathan eivät ole Opetushallituksen hyväksymiä, niitä on eri kustantajilta erilaisia. Tämä koskee myös uskonnon oppikirjoja, joihin Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitolla voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta en ole heidän puuttuneen naapuriaineen asioihin. Oppikirjoistahan otetaan useasti uusia, tarvittaessa korjattuja painoksia. Uskonnon opetus jatkuisi ET:n opetuksen rinnalla, ja monet epäilemättä valitsisivat sen.
Eikö uskonnoista tietäminen auta esimerkiksi rakentamaan rauhaa?
– Elämänkatsomustiedossa opetetaan myös perustietoja eri uskonnoista. Aineessa on kuitenkin olennaista, että elämänkatsomuksellisia ja eettisiä kysymyksiä ei tarkastella vain sen mukaan, mitä eri uskonnot asioista sanovat. Ihmisoikeuksilla on opetuksessa tärkeä sija.
– Elämänkatsomustieto on myös vahvasti taitoaine, joka auttaa lapsia ja nuoria oman elämänkatsomuksensa rakentamisessa.
Mikä on Suomen uskonnonopettajain liiton kanta, liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen?
– Suomen uskonnonopettajain liiton viime marraskuussa toteutetussa jäsenkyselyssä vain pieni osa uskonnonopettajista (noin 5 prosenttia) kannatti ehdotusta elämänkatsomustiedon avaamisesta uskontokuntaan kuuluville.
– Avaamisella on haluttu tavoitella yhdenvertaisuutta, mutta se ei muuttaisi sitä ongelmalliseksi koettua tilannetta, että uskontoa opetetaan useita eri oppimääriä, joita on nykyisellään virallisesti yli kymmenen.
– On esitetty, että avaaminen voisi olla tie kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Uskonnonopettajain liitossa katsotaan kuitenkin, että avaaminen päinvastoin romuttaisi nykyisen uskontokuntaan kuulumiseen perustuvan ja omalla tavallaan selkeän oman uskonnon opetuksen mallin ratkaisematta sen todellisia ongelmakohtia.
Olet itse esittänyt kaikille yhteistä katsomustietoa, miksi?
– Katsomusten kirjo suomalaisessa yhteiskunnassa on laajentunut ja ihmisten identiteetti ei ole sitoutunut vain yhteen suuntaan; se on muuttuva ja moninainen. Siksi ei ole syytä jakaa nuorisoa niihin, joille annetaan aineksia rakentaa identiteettinsä etupäässä uskonnolle (uskontoaineet) ja niihin, jotka rakentavat sen pääasiassa uskonnottomalle pohjalle (et).
– Kysymystä katsomusopetuksesta ei pitäisi tarkastella uskonnollisten tai uskonnottomien yhteisöjen kannalta vaan siitä näkökulmasta, millaisia tietoja ja taitoja oppilas yhteiskunnassa ja maailmassa selviytyäkseen tarvitsee. Vaikka yhä harvempi nuori mieltää itseään erityisen uskonnolliseksi, suuri osa oppilaista ymmärtää uskonnollisen lukutaidon merkityksen, sillä uskonto on läsnä globaalisti kulttuurissa ja mediassa.
– Siirtymistä yhteiseen aineeseen puoltavat myös monet käytännön seikat: Yhteinen aine helpottaisi katsomusopetuksen järjestämistä, ja kenelläkään ei olisi myöskään perusteita ottaa lastaan kokonaan pois opetuksesta, niin kuin tällä hetkellä jonkin verran tapahtuu. Laadukas katsomusopetus on jokaisen lapsen oikeus.
– Yhteinen aine mahdollistaisi myös enemmän dialogia katsomusten välillä ja suojaisi yksityisyyttä, kun kenenkään kuulumista uskonnolliseen yhdyskuntaan ei voisi opetukseen osallistumisesta päätellä.
– On selvää, että yhteinen katsomusaine käsittelisi muitakin kuin vain uskonnollisia katsomuksia, eikä sen sisältö voisi olla sama kuin ev.lut. uskonnon nykyinen oppimäärä.
Millaisia asioita nykypäivän uskontotunneilla käsitellään?
– Nykyinen uskonnonopetus jakaantuu tiivistäen kolmeen sisältöalueeseen: Opetetaan (1) omasta uskonnosta, (2) muiden uskonnoista ja katsomuksista sekä (3) hyvästä elämästä eli etiikasta.
– Uskonnonopetus on tunnustuksetonta ja tiedeperustaista opetusta, jossa uskontoja ei tarkastella kulttuurista ja yhteiskunnasta irrallisina ilmiöinä. Uskonnonopetus on kulttuuriopetusta, joka tukee kriittistä ajattelua, maailman ymmärtämistä ja yleissivistystä.
Miksi tietoa uskonnoista tarvitaan?
– Uskonnon opiskelu antaa valmiuksia elämään globaalissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa ja maailmassa. Sillä on tärkeä rooli ihmisoikeuskasvatuksen toteuttajana. Paras tapa ehkäistä uskonnollista fanatismia ja uskonnollista hyväksikäyttöä on tarjota asianmukaista ja kriittistä tietoa omasta ja muista uskonnoista sekä niiden sisäisestä moninaisuudesta.
– Uskonto vaikuttaa voimakkaasti yhteiskuntaan ja kulttuuriin: esimerkiksi kristinuskolla on voimakas yhteys eurooppalaiseen ajanlaskuun, kuvataiteeseen, juhlaperinteeseen, lainsäädäntöön, tapakulttuuriin, suomen kieleen ja suomalaiseen nimistöön.
– Uskonnot ovat kulttuurin syvärakennetta: tapa, jolla analysoidaan olemassaolon kokemusta. Uskonnonopetus on kasvattamista ihmisyyteen ja inhimillisen elämän ymmärtämiseen.
Teksti: Asta Kettunen