2.10.2019 9.01
Superkerhossa tärkeintä on läsnäolo
Parasta on, että kerhossa saa tehdä kaikenlaisia omia esityksiä. On tosi kivaa, että pääsin tänne. Ja tiedätkö, että tämä ei maksa mitään. Näin kertoo kolmasluokkalainen Sini Rantanen, joka käy koululaisten kerhossa Aitolahden kirkossa koulupäivän jälkeen.
Mimosa Castanheira (takarivissä vas.), Rebeca Arjas, Ella Myllyniemi, Iida Kiikkinen, Sari Arjas, Inga-Linda Pajala, Mimosa Valtatie ja Sini Rantanen pitävät piirtämisestä ja esiintymisestä. Tiistai on monien mielestä juhlapäivä, koska silloin lastenohjaaja Elisa Manninen tekee kerholaisille hienoja kampauksia.
– Lapsia on kirjoilla jo 34, ja uusia lapsia ilmaantuu melkein päivittäin. Kerhossa käy pääasiassa 1.–3. -luokkalaisia lapsia, ja isommatkin koululaiset saavat tulla. Ketään ei käännytetä pois, kertoo lastenohjaaja Sirpa Tölli.
Hän pitää kerhoa yhdessä työtovereidensa Sanna Hirvosen ja Elisa Mannisen kanssa. He vuorottelevat muiden töidensä ohella niin, että kerhossa on aina vähintään kaksi ohjaajaa paikalla.
Kerhon suosio on yllättänyt myös lapsityönohjaaja Leena Kaarina Leppäsen, joka teki viime keväänä kyselyn kerhon tarpeellisuudesta Olkahisen alueen lapsiperheille.
– Sain heti myönteistä palautetta monilta vanhemmilta. Voi sanoa, että tämä kerho on syntynyt lapsiperheiden toiveista ja tarpeista. On hienoa, että seurakunta voi näin olla mukana niiden arjessa.
Superkerhossa käy lapsia Olkahisen koulusta ja Tampereen kristillisestä koulusta.
Leppänen korostaa, että Superkerho ei ole seurakuntien virallinen iltapäiväkerho. Siksi se kokoontuu vain kolme kertaa viikossa, ja on perheille maksuton välipalatarjoilusta huolimatta.
– Seurakunnan kerho palvelee erityisesti niitä perheitä, joiden lapsilla ei ole tarvetta olla Tampereen kaupungin tai seurakunnan järjestämässä iltapäiväkerhossa joka päivä.
Ideoidaan ja tehdään yhdessä
Sirpa Töllin mukaan tärkeintä kerhossa on läsnäolo. Lasten ei tarvitse viettää iltapäiviä yksin kotona vaan he voivat tulla muiden lasten ja turvallisten aikuisten seuraan.– Lapsilla on kova aikuisen kaipuu, ja silloin läsnäolo, kuunteleminen ja jutteleminen ovat tarpeen.
Leena Kaarina Leppänen kiittelee kokeneiden lastenohjaajien kekseliäisyyttä ohjelman laatimisessa.
– Kesken vuotta vauhtiin polkaistulla kerholla ei ole isoja määrärahoja, mutta ohjaajat järjestävät monenlaista mielekästä tekemistä lapsille. Välipalatarvikkeita saamme seurakuntien Ruokapankista, ja näin kerholaiset osallistuvat myös hävikkiruuan vähentämiseen ja ympäristönsuojeluun.
Superkerhossa askarrellaan, piirretään, tehdään läksyjä, pelataan pelejä sisällä ja ulkona sekä käydään metsäretkillä. Leipomis- ja kokkaamispäivinä saatetaan lähteä porukalla puolukkametsään, ja valmistaa marjoista vispipuuroa.
– Lapset osallistuvat ruuan valmistamiseen ja keittiön siivoamiseen. Ruokaillessa keskustellaan myös hyvistä pöytätavoista, kertoo Tölli.
Kerhon nimi on lasten keksimä, ja äänestyksellä valittu. Lapset ovat myös ideoineet esityspäivän. He nousevat vuorotellen lavalle, ja muut asettuvat katsomoon seuraamaan esitystä. Ohjaajien mukaan on hienoa huomata, että monet ujot lapset ovat rohkaistuneet ryhmässä.
Kerhossa järjestetään hartaushetki kerran viikossa.
– Hiljentymisen yhteydessä on myös puhuttu yhdessä monista koululaisia askarruttavista asioista, kuten kiusaamisesta, varastamisesta ja toisten huomioon ottamisesta, kertoo Tölli.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola
Niklas Lähteenmäki (takana), Benjamin Bragge ja Lari Malmi viihtyvät Superkerhossa, koska siellä on kiva pelata jalkapalloa ja pelleillä yhdessä verkon alla.