Uusia alueita vainajien tuhkille
Lamminpään hautausmaa-alue on laajentunut entisestään. Tuhkauurnat sijoittuvat jatkossa ympyrään. Kalevankankaalle valmistui kesän alussa tuhkien sirottelualue.
Lamminpään hautausmaalla linnut livertävät ja ruoho viheriöi. Kausityöntekijät, kuten pitkäaikaiset konkarit Maarit Lehtinen, Satu Onnela ja Minna Hakulinen, työskentelevät nuorempien tulokkaiden kera. Jesse Laitala ja Seppo Niemelä kaivavat hautaa.
Uudistukset ovat jatkuneet kuluneena kesänä. Jatkossa tuhkauurnat sijoitetaan metrin levyisiin hautoihin. Suorat hautarivit korvataan ympyröillä, joiden kehälle haudat sijoitetaan.
Seurakuntapuutarhuri Matti Santala on saanut hyvään vauhtiin hautojen mittaamisen ja sijoittelun. Kehää kiertävät pian 60 senttimetriä leveät hautamuistomerkit, joihin omaiset voivat kaiverruttaa vainajan nimen. Kiviin voi saada lisänimiä pienillä laatoilla.
– Tuhkahautaaminen on lisääntynyt vuosittain, Santala perustelee.
Maatuvia uurnia
Uuden alueen hautoihin tuhkat täytyy sijoittaa maatuvissa uurnissa.
Keskellä ympyröitä kohoavat Lontoon kadut mieleen tuovat valopylväät on varustettu energiansäästölampuin. Ison työn, tuhkahautausalueen ja viereisen laajennusalueen suunnittelun ja rakentamisen sähköineen, viemäröinteineen ja vesilinjastoineen teki ulkopuolinen taho.
Laajennus otettiin käyttöön viime kesänä, jolloin uusia arkkuhautoja tuli tarjolle lähes tuhat. Alueella lepää jo muutamia vainajia, joiden hautakivet on sijoitettu betonipalkkien päälle.
– Kaksi arkkuosuutta ja uurna-alue riittävät pitkälle, mutta myös viereinen alue on kaavoitettu hautausmaaksi.
Osalla alueesta kasvaa vielä viljaa. Toissa keväänä vuokramaasta otettiin seurakuntien käyttöön puolet, ja viime vuonna sille perustettiin niitty. Siemeniä oli Santalan mukaan helppo löytää, ja sekoituksia oli useita valittavaksi.
– Viime kesänä kylvettiin siemenet. Loppukesästä paikka oli tosi hieno, pörriäistä pörisi ja perhosia lenteli. Nyt alue näyttää lohduttomalta, mutta katsotaan syksymmällä, olisikohan se kylväytynyt yhtään itsestään.
Maakasoja ja kompostia
Lamminpäässä tehtiin aikanaan kauaskantoinen ratkaisu perustamalla asvaltoitu huoltoalue maa-aineksia varten. Hiekan, kivituhkan, mullan ja kuorikkeen lisäksi kohoaa kasa kompostiin matkaavaa ruohojätettä ja lehtiä, joita tuodaan myös Kalevankankaalta.
Kompostia hoitaa yrittäjä, joka vie puolivalmiin aineksen jatkokompostointiin Ylöjärvelle. Seurakuntayhtymä saa osan tuotteesta takaisin seulottuna multana.
Olisi tärkeää, että kaikki hautausmaan kävijät onnistuisivat jätteiden lajittelussa. Kompostin seassa lasi ja muovi ovat paha juttu.
– Sen ajan, jonka olen seurakunnalla ollut töissä, lajittelu on parantunut ehkä hitusen, mutta parannettavaa löytyy, Santala huokaa.
Hän kuitenkin kurkistaa biojätelaatikkoon – ja kas kummaa, tällä kertaa kaikki on tip top kunnossa.
– Lajittelussa on joka ihmisellä paljon opittavaa. Valmistajilla olisi kehittämisen paikka siinä, että lajitteluohjeet olisivat tarpeeksi isolla pakkauksissa.
Begonia altis härmälle
Begonioita kiusaa loppukesästä härmä, ja Lamminpäässä niiden määrää onkin supistettu. Ensi vuodelle niistä harkitaan luovuttavaksi kokonaan, vaikka ne ovatkin muhkeita ja pidettyjä.
Kesä- ja kausityöntekijöitä Lamminpäässä on tänä kesänä normaali määrä, 17. Vakituisia työntekijöitä on viisi. Kesäkasveja istutetaan vuosittain noin 10 000. Keväällä pitää kiirettä, sillä kukat on istutettava parin viikon aikana. Jos istutuksiin rynnätään liian aikaisin, ne voivat paleltua.
Tänä vuonna kevät tuli myöhässä, jolloin kiireet korostuivat.
– Kentällä ei päässyt tekemään juuri mitään, kun lunta oli niin pitkään.
Yli 30 vuotta työssään ahkeroineen puutarhurin työhön kuuluu sekä suunnittelua että surevien ihmisten kohtaamista. Heinä- ja elokuu ovat tasaista hoitokautta. Käytettävät koneet ovat uudehkoja ja vähäpäästöisiä.
Hautojen hoito on jälleen herättänyt keskustelua. Santala pitää keskustelua hyvänä, sillä se nostaa esiin tärkeitä asioita, kuten hautojen hoitoon liittyviä maksuja.
– Olisi väärin, jos joku maksaa hoidosta ja toinen ei, mutta he saisivat saman palvelun.
Vaikutteita lapinraunioista
Kalevankankaan hautausmaalle kesän alussa valmistuneen tuhkiensirottelualueen esikuvana ovat olleet Reuharinniemen lapinrauniot.
– Siellä on myös muinaissuomalaisten pyhä puu pihlaja sekä lehtokasvillisuutta. Tästä kehittyi ajatus rakentaa alueesta kunnianosoitus tuhansia vuosia vanhalle suomalaiselle hautaustavalle, kertoo alueen suunnittelusta vastannut seurakuntapuutarhuri Juha Katajamäki.
Yksittäisiä kyselyjä sirottelusta on Katajamäen mukaan tullut, mutta enemmänkin on kysytty, onko Tampereella metsähautausmaata. Hän uskoo kuitenkin, että alue otetaan hyvin vastaan, sillä tuhkien sirottelu luontoon on viime vuosina yleistynyt.
Alueen kivisyys puolsi sirottelualueen tekemistä. Metsäpohjaa täydennetään Kalevankankaalta kaadettujen puiden rungoilla.
– Koska alueen ajatuksena on kunnianosoitus monituhatvuotiselle suomalaiselle hautaustavalle ”lapinraunioineen”, sinne kuuluu mielestäni luonnollinen metsänpohjakasvillisuus, Katajamäki perustelee.
– Lisäksi männikkö, johon on keinotekoisesti tehty nurmikko, on männylle haitallinen ja ainakin minun silmääni häiritsevä. Makuja tietysti on yhtä monta kuin ihmisiäkin.
Varsinaisena sirottelualueena toimii kivirakennelma. Alueelle on tuotu myös kaksi pystykiveä, joihin voidaan kiinnittää vainajan nimikilpi, jos omaiset näin haluavat. Pystykivien kivilaji on punaista auroraa, joka sopii väriltään hyvin ympäröivään männikköön.
Sirottelualueelle hautaamisia tehdään vain sulan maan aikana, käytännössä toukokuun puolesta välin lokakuun loppuun. Alue on tarkoitettu kaikille tamperelaisille, eli kirkon jäsenyyttä ei edellytetä.
Se sijaitsee Kalevankankaan pohjoisella uurna-alueella Hautausmaankadun ja Kalevantien risteyksen läheisyydessä. Se on uurna-alueen viimeinen käyttöön otettava alue.
Sirottelualueita on myös Messukylän hautausmaalla ja Hatanpään arboretumin Pajaniemessä. Tuhkien sirottelu Näsijärveen on mahdollista veneestä Siilinkarin takana.
Teksti: Asta Kettunen