Vihaviestit menevät ihon alle
– Sananvapauden takia täytyy suvaita urpoakin läppää, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata, linjaa rap-artisti Paleface.
Yhtenä aamuyönä Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, palasi keikkareissulta kotiinsa Helsinkiin. Yhtäkkiä Instagram-tilille iskeytyi käsittämätön solvaus.
– Hengitin syvään ja vastasin sille tyypille, että ”mikä ikinä sua kalvaa, toivon että se menee nopeasti ohi, ja sun olo alkaa helpottaa”. Vähän ajan kuluttua tuli vastaus: ”Kiitos.”
Vasemmistolaista väriä lauluissaan ja lausunnoissaan tunnustava, tyyliltään ronski ja rouhea aktivisti-taiteilija on tottunut rajuihin kommentteihin.
– Ymmärrän, että kun omat mielipiteet ovat välillä kärkeviä ja hieman provokatorisesti muotoiltuja, palaute voi olla kovaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mutta toisinaan palaute pysäyttää törkeydellään.
– Facebook-sivuilleni on kirjoitellut vuosia tyyppi, joka laittaa aivan luokattomia hyökkäyksiä. En ole bännännyt, enkä vastannut mitään. Ehkä Palen boxi on sille ihmiselle rööri, mihin saa oksentaa ja vuodattaa pahan olonsa.
– Vihaviestit menevät joskus ihon alle ja jäävät vaivaamaan. Jälkikäteen saattaa tulla anteeksipyyntö – useimmiten lisää törkyä.
Ei some-raivolle
Suorat tappouhkaukset, jotka ovat ”aika rajua settiä”, taiteilija ilmoittaa aina poliisille.
Hän tietää monien julkisuudessa esillä olevien naisten saavan huomattavasti inhottavampia ja vahingoittavampia vihaviestejä.
– Piispa Irja Askola, jota arvostan tosi korkealle, ja jonka kanssa olin paljon tekemisissä Suomi 100 -jutuissa, sai paljon enemmän ja törkeämpiä viestejä kuin minä.
Viides Maamme-kirja -teoksessaan (Like Kustannus 2017) Paleface kritisoi yhä surkeammaksi muuttuvaa keskustelukulttuuria: raivoa sosiaalisessa mediassa ja häiriköintiä verkossa eli trollaamista, provokaatioita, jatkuvia ylilyöntejä ja ajattelemattomia tunteenpurkauksia.
Hän arvioi Trump-ilmiön syntyneen osittain siitä, että rakastamme pahoittaa mielemme.
– Joku kiksi siitä tulee. ’Kattokaa mikä idiootti!’ Silloin pumppaamme ikävän ilmiön täyteen ilmaa ja tarjoamme sille yhä enemmän näkyvyyttä.
Räppärin havaintojen mukaan vihapuhe yleistyi reilut kymmenen vuotta sitten. Sen sietäminen kuuluu julkiseen ammattiin. Paleface koettaa olla käyttämättä energiaa ikävän palautteen märehtimiseen.
– On tärkeämpiäkin asioita. Kuten oman käyttäytymisensä tarkkailu ja itsensä kehittäminen. Mulle on ollut yksi elämän suuria opetuksia ymmärtää olla jatkuvasti etsimättä vikoja toisista ihmisistä ja katsoa välillä peiliin.
Uskon asialliseen keskusteluun
Paleface huokaa hieman surullisesti sanoessaan, että hänen vanhempi tyttärensä voi jo googlailla isään liittyviä ikäviä kommentteja verkosta.
– Mun pitää valmistella lapsia niihin.
Keskustelukulttuurin tason romahtaminen ala-arvoiseksi on syy siihen, että mies lähti mukaan Erätauko-säätiön ja Ylen viisivuotiseen Hyvin sanottu -hankkeeseen.
– Mielipiteeni ovat vahvoja, mutta viestin mielestäni yleensä aika asiallisesti. Olen saanut jo äidinmaidossa mallin, että puhutaan järkevästi ja antaudutaan keskusteluun eri tavalla ajattelevien kanssa.
Vähemmistöihin kuuluvien ja heikommassa asemassa olevien ihmisten ääntä tulisi vahvistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Heidän tulisi saada puhua itse omasta puolestaan, eikä niin, että muut puhuvat heidän päidensä yli, Paleface painottaa.
Hän kiinnittää huomiota myös sukupuolittuneeseen kieleen. Enää ei ole esimerkiksi tarpeellista puhua ammattinimenä pelkästään ”palomiehistä”, sillä alalla on naispuolisiakin työntekijöitä.
Jyrkkyys ärsyttää kirkossakin
Provokaatioita tuotetaan kristillisissäkin piireissä. Paleface huomauttaa, että jotkut kristityt vastustavat jyrkästi vähemmistöjen, jopa naisten tasa-arvoisia oikeuksia.
– Mustavalkoisimmat kannanotot ärsyttävät. Vaikka kirkossa on jo tehty paljon, on paljon vielä tekemistäkin näiden vanhanaikaista ajattelua edustavien ihmisten kanssa. He nostavat monilla karvat pystyyn.
Joidenkin ihmisryhmien ankaraa tuomitsemista pidetään samanlaisena vihapuheena kuin rasismia.
– Valitettavasti äärimmäiset kannat saavat niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin suhteellisesti eniten huomiota, Paleface arvioi.
– Uutisvirrasta ja sosiaalisesta mediasta jaetaan ja klikataan mieluummin provosoivia ajatuksia ja huonoja uutisia, joista me kimpaannutaan. Ne ruokkivat närkästymistä. Harmillisesti myös kirkollisista keskustelusta ja teologisista ristiriidoista nousevat esiin nämä ärsyttävimmät ajatukset.
– Näen kuitenkin, että kirkolla voisi olla ihan relevantti paikka tässä ajassa myös yhteiskunnallisena keskustelijana.
Kirkko näyttäytyi vastapainoksi hyvässä valossa pakolaiskriisin keskellä.
– Työ pakolaisten auttamiseksi on osoitus lähimmäisenrakkaudesta ja solidaarisuudesta, jotka kuuluvat kristillisiin arvoihin. Myös kirkon globaaliin omatuntoon liittyvä pyrkimys auttaa heikompiosaisia puhuttelee.
Musiikin parantava voima
Paleface on havainnut kirkossa hyvää kehitystä esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vastaisessa työssä ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden etenemisessä.
– Olen osallistunut tilaisuuksiin, jotka leikkaavat kirkon ja yhteiskunnan hitsauspistettä, ja seurannut mielenkiinnolla tervehdyttävää prosessia, jossa kirkko hakee omaa paikkaansa.
Kirkko kokonaisuudessaan on siirtynyt Palefacen mielestä paljon entistä monimuotoisemmalle, kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia korostavalle linjalle.
Hengellistä antia taiteilija on ammentanut musiikin kautta.
Muutama vuosi sitten satuin istumaan Palefacen vieressä Higher Ground –gospelkuoron keikalla. Mies nousi välillä seisomaan, huusi äänekkäästi kannustuksia ja jammaili tyttärensä kanssa.
– Mulla on paljon gospel-levyjä. Koen musiikissa mielettömän parantavan voiman, ylentävän ja kohottavan fyysisen fiiliksen, on se tunnustuksellista tai ei. Joku toinen puhuu Pyhästä Hengestä.
– Ylistyslauluissa on maaginen taso. Kun Higher Ground -kuoro vetää sen jutun, siinä on veret seisauttava energia ja valtava lataus. Musiikilla on syvällisempiä tarkoituksia ja korkeampi tehtävä kuin kappaleiden myynti. Spirituaalinen ulottuvuus on mulle musassa relevantti.
Vastarintamies valon puolella
Kristuksen hahmo on Palefacen mielestä erittäin mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.
– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen sekä unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies.
– Jeesus oli avoimessa kapinassa aikansa mätiä valtarakenteita vastaan, ja kritisoi niitä rajusti. Oma keskustelunaiheensa on, miten hänen edustamansa arvot päätyivät jossain historian vaiheessa valtarakenteiden haltuun.
Nyky-yhteiskunnassa vastenmielisin vihapuhe kohdistuu Palefacen mielestä maahanmuuttajiin. Äärimmäisen paradoksaalista on, että monet jyrkimmistä rasisti- ja nationalistipiireistä väittävät puolustavansa ”kristillistä valkoista kulttuuria”.
Muusikko muistuttaa Nasaretin miehen etnisestä taustasta. Vaikka eurooppalaisessa kirkkotaiteessa Jeesusta ryhdyttiin kuvaamaan valkoisena ja sinisilmäisenä miehenä, tämä oli todennäköisesti fyysiseltä olemukseltaan Lähi-idän ihminen – kuten useimmat muutkin Raamatun hahmot.
– Valkoista Kristusta käytettiin valkoisen ylivallan välineenä kolonialismin aikana. Tässä on kirkolla historiallista taakkaa.
Kristinuskon parhaissa perinteissä tuosta taakasta on koetettu vapautua. Paleface siteeraa Martin Luther Kingiä: ”Viha halvaannuttaa, rakkaus vapauttaa. Viha hämmentää, rakkaus harmonisoi. Viha pimentää, rakkaus valaisee.”
– Täytyy yrittää pysyä valon puolella, vaikka se on joskus vaikeaa.
Teksti: Janne Villa
Palefacen rouhea filmi kertoo ihmisten tarinoita
”Meidän on mentävä sinne, missä jengi elää, ja hengitettävä sitä samaa ilmaa.” Näin totesi Karri Miettinen eli rap-artisti Paleface puheenvuorossaan Kirkon yhteiskuntapäivillä syyskuussa.
Päivien teemana oli osallisuus ja osattomuus. Tapahtumassa muun muassa pohdittiin, millainen yhteiskunnallinen toimija kirkko on, ja miten se voisi vahvistaa katveessa olevaa yksilöä tai yhteisöä.
Päivien avauksessa nähtiin Miettisen tuottama lyhytelokuva Malmin ääni. Hän kulki viime kesän kuuntelemassa ja kuvaamassa ihmisten tarinoita, yhteisiä huolenaiheita ja toiveita muun muassa Jakomäessä, Siltamäessä, Malminkartanossa ja Pihlajamäessä.
– Noin 12-minuuttinen lyhytelokuva liittyy Koillis-Helsingin lähiöiden todellisuuksiin. Teos yhdistelee rapin, dokumenttielokuvan ja taide-elokuvan tyylikeinoja, kertoo Miettinen, joka on tehnyt filmin yhteistyössä elokuvantekijä Pekka Keräsen kanssa.
– Rouhea filmi pohdiskelee lähiöiden haasteita sekä vahvuuksia ja etenkin sitä ylisukupolvista huonomaineisuutta, joka osaa näistä paikoista edelleen painaa, vaikka aika on toinen kuin takavuosina.
Karri Miettinen tunnetaan rasismin vastaisesta työstään, ja hän on ahkera ihmisoikeuksien puolestapuhuja. Syksyllä hän on ollut mukana muutamien mielenosoitusten järjestämisessä ja Turussa pelatussa rasisminvastaisessa jalkapallo-ottelussa.
– Monimuotoisuusteemoja täytyy pitää aktiivisesti esillä. Emme suostu pelkäämään -kappaleesta on tekeillä remix-versio, jossa on mukana useita räppäreitä.
Taiteilijan syksyyn kuuluu myös uuden musiikin tuottamista.
– Äänitän parhaillaan uutta pitkäsoittoa. Viime vuodet ovat olleet lyhyemmän kantaman julkaisujen – sinkkujen ja EP-levyjen aikaa. Nyt on nasta tehdä LP pitkästä aikaa. Siitä tulee mun paras ja onnistunein soololevy, lupaa Miettinen.
Musiikin lisäksi hänellä on meneillään useita kirjallisia hankkeita.
– Niistä vaativin liittyy amerikan-suomalaiseen musiikkiin. Lisäksi vedän sanataidetyöpajoja, kertoo Miettinen, joka opiskelee englantilaista filologiaa.
Taiteilija käy aina mielellään esiintymässä Tampereella, joka on yksi hänen entisistä kotikaupungeistaan. Hän asui pitkään Pikilinnassa, Tammelantorin reunalla.
– Tammela on kodikas. Myös Tullintorin ympäristö: Telakka, Klubi ja Tullikamari ovat lähellä sydäntä. Ne ovat lukuisten keikkojen ja keikkamuistojen tapahtumapaikkoja. Esimerkkinä kohottavat Tampere Jazz Happening -fiilikset!
Seuraavan kerran Paleface esiintyy 12. marraskuuta Tulliklubilla, kun Helsinki–Shangri-La -albumin juhlakiertue saapuu Tampereelle.
Teksti: Kirsi Airikka
Video on nähtävissä Helsingin Malmin seurakunnan ja Palefacen YouTube-kanavilla