All-Inn -apulaiset tarjoavat tukea senioreille
Linnainmaan seurakuntakodin pöydissä käy ystävällinen puheensorina. Monet paikalla olijoista ovatkin ystäviä, joko All-Inn Avun kautta tai muuten.
Martta Salonen, Aune Niemelä, Vesa Kukkonen, Sirkkamaija ”Molla” Aittasalo, Maire Lamminmäki, Harri Hagman ja Arja Hilliaho (takana oik.) sekä Leena Kukkonen olivat koolla Linnainmaan seurakuntatalolla. Heistä monet ovat ”Allin apulaisia” tai avustettavia. Kokemukset ovat olleet hyviä molemmin puolin.
Leena Kukkonen tuli mukaan, kun Mummon Kammari ja Messukylän seurakunta kutsuivat kiinnostuneita tutustumaan tähän vapaaehtoistyöhön.
– Lähdin ensin seniorikerhoon katsomaan. Olen tavannut uusia ihmisiä ja tutustunut siihen, millaista on elää senioreiden elämää.
Hän on huomannut, että seniorien keskuudessa on paljon turvattomuutta: miten pärjään ja mistä saan apua. Esimerkiksi Teiskon alueella ikäihmisten haasteena on myös kulkeminen.
Puhelu virkistää
Sirkkamaija "Molla" Aittasalo kävi aikanaan Uudenkylän kirkontuvalla, mutta kun senioreiden kerhopaikaksi vaihtui Linnainmaa, mukana siirtyi joukko, joka nyt pilke silmäkulmassa kutsuu itseään "Uudenkylän uskollisiksi".
Aittasalo löysi Linnainmaan ja All-Inn Avun kautta myös keskustelukumppanin, Harri Hagmanin, joka soittaa kerran viikossa, ja antaa myös kauppa-apua.
– Apulaiset ovat iloisia, reippaita ja tietäviä, ystävällisiä ja hyvin käyttäytyviä. Ja jos tietoa tarvitaan, kyllä niiltä apua saa, Aittasalo kehuu.
Hän huomauttaa, ettei sosiaalisena luonteena ole tuntenut oloaan yksinäiseksi. Puhekumppanin soitto kuitenkin virkistää.
Hagman oli vielä vuodenvaihteeseen asti työelämässä, mutta koska hän oli kuullut vanhusten tarvitsevan apua, hän tuli kuulemaan asiasta koulutukseen. Hän sopikin ottavansa yhteyttä työn päätyttyä.
Mollan lisäksi hän juttelee jo 90 ikävuotta ylittäneen naisen kanssa. Puhelut kerran viikossa kestävät yleensä tunnista puoleentoista.
Lisäksi tuettavina on kaksi miespuolista keskustelukumppania. Toisella heistä on kuulolaite, mutta keskustelut sujuvat, kun juttelee selvästi ja rauhallistesti.
– Meillä on ollut oikein miellyttäviä keskusteluja, Hagman huomauttaa.
Toisen juttukumppanin luona on tarvittu tukea teknisten laitteiden kanssa.
– Milloin on ollut puhelimen käytön opastamista, milloin television korjaamista, kaikkia pieniä askareita.
Hagman kertoo lähteneensä mukaan ”Allin apulaiseksi” saatuaan tietoa tuen tarpeesta, mutta myös perhepiirissä sattuneen tapauksen vuoksi:
– Siitä huomasin, kuinka tärkeää toisen auttaminen on. Vaikka joku voisi kuvitella muuta, vanhusten kanssa yhdessäolo antaa paljon. Keskusteluissa on huomattu, että Tampere koostuu paljon muualta muuttaneista.
Hän kannustaa kaikkia itsensä hyväkuntoisiksi tuntevia lähtemään vapaaehtoisiksi.
– Tarvitsijoita olisi paljon enemmän kuin tarjontaa.
Pihatöitä ja uskonasioita
Vesa Kukkonen tarjoaa tukea pihatöissä.
– Olen myös huomannut, että joillain on ongelmia vaihtuvien tietokoneohjelmien kanssa, ja asiat voisivat ilman tukea jäädä hoitamatta. Tässä asiassa olen päässyt auttamaan, ja heidän kanssaan käyn myös keskustelemassa senioripäivissä.
Miesten kanssa puhutaan paljon työasioista ja autoista, mutta myös uskonasioista.
– Yksinäisyys on ilmiselvää. Oma äitini asuu neljänsadan kilometrin päässä, ja toivon, että siellä olisi samanlainen systeemi kuin täällä, hän viittaa All-Inn Apuun.
Kukkosen tavoin Maire Lamminmäki avustaa keittiöllä Auneksessa ja Linnainmaalla. Hän toimii myös ulkoilu- ja seurustelukaverina, ja on esimerkiksi saattanut ystäväänsä hierontaan.
Koolla olo on mukavaa
Seurakuntarajoja ei tarvitse huomioida, eikä rajoja ylipäätään pidä asettaa, muistuttaa Aune Niemelä.
– Sitten kun vain lähtee liikkeelle, täällä on kiva olla, hän lisää.
– Minulla on vielä mies, joten en ole vielä tarvinnut All-Inn Apua. Maanantaisin on ikäihmisten keskustelupiiri Pappilan palvelutalolla, ja olen seurallinen ihminen. Ja kun nyt SAA käydä: pahimpaan korona-aikaan puhelut olivat kullanarvoisia.
Martta Salosta puolestaan auttelee poika, ja tytön kanssa soitellaan.
Messukylän seurakunta on palkannut diakoni Arja Hilliahon projektityöntekijäksi vanhustyön kehittämiseen. Hän toteaa, että piireissä käyvät ovat mieleltään virkeitä, mutta entä ne, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai jaksa lähteä toimintaan.
Projektin nimi on mukaelma nuorten All Inn -toiminnasta.
– Toimimme yhteistyössä ja samoin periaattein Mummon Kammarin kanssa, mutta toiminta-alueenamme on Messukylän seurakunta. Haluamme tarjota lisäksi hengellisen keskustelun ja kotiehtoollisen mahdollisuutta, Hilliaho kertoo.
– Monesti hengellisistä asioista ei puhuta, mutta täällä sitä saa pyytää. Tietysti keskustelut käydään aina avunsaajan ehdoilla.
Messukylän seurakunnan ja Mummon Kammarin yhteiseen uusien vapaaehtoisten perehdytykseen osallistui lokakuussa kuusi uutta henkilöä. Apulaisten tarve on Hilliahon mukaan alueella nyt tasapainossa, mutta Mummon Kammarin puolella olisi tarvetta lisäkäsille.
Mummon Kammarin vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaaja Soile Kukkonen on ilahtunut siitä, että yhteistyö Messukylän seurakunnan kanssa toimii ja että vanhustyöhön on tullut lisää vapaaehtoisia. Yhdessä saadaan nimittäin aikaiseksi enemmän.
– Messukylän seurakunnan kanssa on ollut mukava tehdä yhteistyötä, koska heillä on yhteinen tahtotila luoda osallisuuden mahdollisuuksia sekä vapaaehtoisille että yhteenkuuluvuuden tunnetta vanhuksille. Näiden ammattilaisten tavoitteena on myös toteuttaa hyviä Mummon Kammarin käytäntöjä vapaaehtoisessa vanhustyössä.
Diakoni tutustuu ensin avun pyytäjään ja on mukana myös vapaaehtoisen ensimmäisellä käynnillä autettavan luona.
– Tämä on välillä liikuttavaa työtä, kun näkee, että heidän välilleen alkaa löytyä jotain yhteistä. Ja mahtavaa on nähdä, kuinka ihmiset voivat paremmin saatuaan kontakteja, Hilliaho hymyilee.
Puhetta elämästä
Apulaiselta ei vaadita mitään erityistaitoja. Hän voi esimerkiksi käydä kaupassa, tarjota tukea teknisten laitteiden kanssa tai lähteä rollaattoria käyttävän ihmisen tueksi bussiin. Apulaiset kokoontuvat kuukausittain vaihtamaan kokemuksia.
Anneli Huhtamäki voisi olla halukas ulkoilukaveriksi. Hän on ollut kotiystävänä Mummon Kammarissa 1990-luvulla. Linnainmaan piirissäkin hän on saanut uusia ystäviä, saanut jutella ja keskustella.
– Kun annat, voit saada kaksin verroin enemmän. Voisin vaikka lähteä kaveriksi menemään ratikalla pankkiin, koska monet jännittävät ratikkaa, hän pohtii.
Anja Hillebrandt on vastikään aloittanut kahden henkilön kotiystävänä.
– Puhutaan tai ulkoillaan, säästä ja voinnista riippuen. Puhumme vähän vanhemmista asioista, sairauksista, ja myös hassuista asioista, elämästä yleensä. Sitä myöten mennään, mitä he haluavat.
– Keskustelu on mielenkiintoista, ja hyvä mieli tulee molemmille.
Senioripäivään seurakuntatalolle kokoontuneet ovat huomanneet, etteivät lapset aina ymmärrä vanhempiensa tulleen vanhoiksi, samalla kun näiden kaverit ovat alkaneet kuolla tai dementoitua. Sukulaiset ja tuttavat voisivat ottaa almanakan esiin ja miettiä, milloin soitella tai mennä käymään.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Emil Bobyrev