Auttaminen palkitsee
– Moni työkokeiluun tullut nuori katsoi aluksi vain alaspäin. Siinä vaiheessa, kun nuori alkaa katsoa silmiin ja olemuksesta tulee ryhdikäs, näkee, että jokin muutos on tapahtunut. Se tuntuu tosi hyvältä, miettii Esa Matikainen, joka on tehnyt 13 vuotta vapaaehtoistyötä Tampereen seurakuntien Ruokapankissa.
Matikainen joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 13 vuotta sitten.
– Ajattelin heti, että haluan ja pystyn kuitenkin tekemään vapaaehtoistyötä eläkkeelle jäämisestä huolimatta. Minulla ei ollut mitään tietoa vapaaehtoishommista, mutta sitten törmäsin erääseen Ruokapankin työntekijään, joka on minulle tuttu mies nuoruudesta.
Matikainen arvelee, että kiinnostus vapaaehtoistyöhön on lähtöisin hänen isältään, joka tapasi autella ihmisiä.
– Siksi minäkin päätin kokeilla. Nyt voin sanoa, että toisten auttaminen tuntuu hyvältä ja palkitsee, vaikka välillä onkin raskasta ja haastavaa.
Nykyisin Matikainen työskentelee Ruokapankin autonkuljettajana muutamana päivänä viikossa. Kuljetusten logistiikka sujuu hyvin mieheltä, jolla on koulutus ja pitkä työkokemus teollisuussähköasentajan, koneasentajan ja autonkuljettajan ammateista.
– Ruokatavaroiden lastaaminen autoon on aika fyysistä hommaa, mutta samalla se pitää hyvässä kunnossa. Ei tarvitse käydä kuntosalilla. Lisäksi pyöräilen ympäri vuoden, ja syön paljon vihanneksia ja kuituja, kertoo 67-vuotias Matikainen.
Kolmen viime vuoden ajan Matikaisen apukuskina, ”repsikkana”, on ollut moni Ruokapankkiin työkokeiluun tullut nuori, jonka elämä on syystä tai toisesta haastavaa.
– Ruokaa hakiessa jutellaan, tietenkin luottamuksellisesti. Meillähän on hyvin aikaa, kun ajamme paikasta toiseen. Toiset ovat aluksi hiljaisia, mutta pikkuhiljaa keskustelu lisääntyy, kun löydämme keskinäisen luottamuksen.
Esa Matikainen on kertonut nuorille omista opiskeluistaan ja työpaikoistaan.
– Parasta on, kun näkee, että monessa nuoressa on aineksia. Nuoren kanssa keskustellessa ja hänen työntekoaan seuratessa voin antaa vinkkejä, mille alalle kannattaisi pyrkiä.
Matikainen on kuitenkin oivaltanut, että me kaikki olemme omia persooniamme, ja erilaisia luonteeltamme. Sitä tulee kunnioittaa.
– Kaikilla ei ole yhtä paljon voimavaroja. Esimerkiksi erityisnuoret uupuvat helposti; itse näen sen monista, ja minun pitää sitten välittää tietoa nuoren voinnista eteenpäin Ruokapankin ohjaajille.
Matikainen on saanut hyvää palautetta nuorilta.
– Ehkä olen pystynyt antamaan heille jotakin. Moniin olen pitänyt yhteyttä työkokeilun jälkeenkin. Ennen kaikkea olen itse saanut paljon heiltä.
Monen työkokeilijan elämä on kuitenkin tuulista, eikä ihminen aina pääse omille jaloilleen tuestakaan huolimatta.
– Varsinkin päihteidenkäyttäjillä on paljon ongelmia, ja heihin on vaikea saada kontaktia, pahoittelee Matikainen.
Tutuiksi tulleiden nuorten vastoinkäymiset ovat koskettaneet Matikaista.
– Harmittaa tosi paljon, jos esimerkiksi nuoren koulu jää jostakin syystä kesken.
Nuorten ohella Matikaisen repsikkana on usein istunut maahanmuuttaja, joka tulee työkokeiluun opiskelemaan suomen kieltä.
– Olen pärjännyt hyvin heidänkin kanssaan, ja olen itse oppinut heiltä vähän englantia.
Kielitaito onkin ollut hyödyksi, sillä Esa Matikainen pitää matkustamisesta. Seuraava loma on jo varattu Kanarialle joulukuussa. Tulevaisuudessa mies haluaisi matkustella enemmänkin.
Mieluisinta puuhaa on kuitenkin vapaaehtoistyö Ruokapankissa.
– Haluan jatkaa täällä toistaiseksi niin kauan kuin jaksan ja minua tarvitaan.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Hannu Jukola