”Ei elämä ole täysin pilalla, vaikka on köyhä.”
Näin sanoo Sanna, joka on osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja sinnittelee pienen palkan turvin. Työpaikka on katkolla vuodenvaihteessa. Hän on aina tehnyt ruuan itse kotona, marjastaa ja ostaa punalaputettuja tuotteita pakastimeen.
– Viime vuosien aikana on todella harvoin ostettu lihaa tai kalaa normaalihinnalla. Eikä kalaa tule juuri ostettua, korkeintaan seitä.
Todellisuus, jossa päättäjät elävät, on kovin toisenlainen:
– Surkuhupaisaa, että meillä on päättäjinä ihmisiä, jotka sanovat: ”jos heillä ei ole varaa elämiseen, he voivat aina myydä sen toisen auton” – kun ei ole sitä ensimmäistäkään.
Sannaa ihmetyttää, että vähävaraista pidetään auttamatta huonona ja laiskana ihmisenä. Miksi työtöntä pidetään alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvana, ja miksi köyhyyttä hävetään, hän miettii.
– Se ajatus elää meissä syvässä, että kun olen köyhä, olen kelvoton. Siihen täytyisi saada muutos.
– Kun on tarpeeksi pitkään köyhän leima otsassa, alkaa itsekin käyttäytyä niin, että on huono ja surkea. Pienituloisuus on kuitenkin vain pieni osa ihmistä.
Eniten hän on huolissaan vähävaraisten perheiden lapsista:
– Jatkuva taloushuolien kanssa eläminen kuormittaa ihmistä valtavasti ja vaikuttaa sitä kautta jaksamiseen. Paljonko se syö energiaa maailman tärkeimmältä tehtävältä eli lasten kasvatukselta?
– Aikuinen ehkä pystyy suhtautumaan asiaan niin, ettei ole väliä, minkälaisissa vaatteissa kulkee. Mutta koulumaailma on julma. Vaatii todella vahvaa itsetuntoa ja tukea kotoa, että pystyy olemaan välittämättä siitä, ettei ole varaa moniin vaihtovaatteisiin.
Sannakin on joutunut keskustelemaan aiheesta kotona.
– Olen yrittänyt vahvistaa lasten uskoa siinä, että he ovat hyviä lapsia, vaikka heillä ei ole kalliita merkkivaatteita. Paine olla samanlainen kuin muut on kuitenkin kova.
– Lapsille on ollut tärkeää huomata, että vaikka ollaan vähävaraisia, elämä voi olla hyvää.
Kova paikka
Toimeentulotukea Sanna on hakenut harvoin, sillä ylpeys ei ole antanut periksi. Hän oli pienestä saakka tottunut ajatukseen, että elanto ansaitaan omalla työllä. Siksi oli todella kova paikka, kun hän kymmenisen vuotta sitten joutui jäämään sairauslomalle vakavan masennuksen ja uupumuksen takia.
– Minulle oli syntynyt monta lasta lyhyellä välillä, ja erosin lasten isästä, kun he olivat pieniä. Meni kauan, ennen kuin pystyin hyväksymään sen, etten kykene menemään töihin, koska teen jo yhtä ympärivuorokautista työtä kotona.
– Olin töissä, vaikka siitä ei maksettu palkkaa. On vaikea myöntää olevansa taloudellisesti köyhä, koska on itse elänyt samassa mielikuvassa. Ajattelin itsekin silloin niin, että elin yhteiskunnan rahoilla.
Myös avun hakemisen kynnys on ollut korkea.
– Olen aina ajatellut, että minun on pystyttävä hoitamaan omat asiani.
Lisäksi korvissa kaikuivat entisen miehen sanat: ”Sinä et koskaan tule pärjäämään ilman minua – et taloudellisesti etkä muutenkaan.”
– Näyttämisen halu on ollut kova: tämä ihminen ei saa koskaan kuulla, että olen hakenut apua. Nyt olen myöntynyt ottamaan apua vastaan. Olin niin väsynyt olemaan köyhä, että siinä kohtaa myönnyin.
Mitä paremmin elämässä on menestynyt ja putoaa ahdinkoon, sitä suurempi kynnys on hakea apua. Pahimmillaan köyhyys vie jotkut itsetuhoon. Toisaalta Sanna toivoo, että yhteiskunta antaisi jokaiselle luvan olla vähävarainen.
– Poliitikoilta haluaisin kysyä, minkälainen on heidän mielestään arvokas ihminen.
Satunnaisella toimeentulotuella on ostettu lapsille ruokaa ja vaatteita. On myös ollut tärkeää löytää heille mahdollisuudet harrastukseen, joka tuo merkitystä elämään.
– Toivon, että vaikka tilanne on lapsillekin hetkellisesti tosi haastavaa, he olisivat kokeneet, että tästä selvitään, ja että he osaavat arvostaa pysyviä asioita omassa elämässään.
Hänestä on ollut tärkeää kasvattaa lapset niin, että heistä tulisi ihmisinä hyviä – ja valtiolle hyviä veronmaksajia.
Sanna on tavannut paljon ihmisiä, jotka olisivat osittain työkykyisiä tai täsmätyökykyisiä. Niitä työpaikkoja ei vain juuri löydy.
– Ja jos työttömänä ollut tai vaikka mielenterveysongelmista toipunut haluaa lähteä etsimään uutta alkua, kaikkialla näkyy hänen historiansa.
Itse hän on päässyt työhön, jossa tehtäviä voi vaihdella työkyvyn mukaan.
– Tällä hetkellä teen työtä, joka vastaa täysin arvojani, ja ympärilläni on lasteni lisäksi todella hyviä ihmissuhteita. Koen, että elämäni on äärimmäisen rikasta.
Jouluna ollaan yhdessä
Yhdessäolo ja ruoka olivat jouluna keskiössä jo Sannan ollessa pieni. Lahjat olivat silloin usein hyvin käytännönläheisiä, kuten kirjoja ja vaatteita. Erityisesti mieleen ovat jääneet vanhempien itsensä rakentama nukkekoti sekä vaelluskengät.
– Olen perinyt vanhempien näkemyksen joulusta. Kun sukulaiset ovat kysyneet lahjatoiveita, olen pyytänyt lapsille jotain tarpeellista, kuten rukkasia ja kenkiä.
– Ipanat ovat itse päättäneet, mikä lelu ostetaan, jotta vältytään tarpeettomalta krääsältä. He ovat oppineet, että tärkeintä joulussa on, kun ollaan yhdessä, syödään hyvin ja pelataan pelejä.
Jouluostokset ovat olleet seurakunnan tukemia, ja
jouluateria on tehty kotona talkoilla.
Sannan vinkit jouluun:
Lukuvinkit: William Golding: Kärpästen Herra (1954, 1. suom. Otava 1960); Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala 2019)
Kuunteluun: Balladi elokuvasta Klaani
Palkka ei vain riitä
Kaisa käy päivittäin töissä, mutta silti hän selviytyy nipin napin kuukaudesta toiseen.
– Viime talvena ei saanut enää sähköavustuksia, ja hain toimeentulotukea. Kelassa kysyttiin, että miksi asut niin kalliisti.
Kotona asuvat kolme erityislasta tarvitsevat kuitenkin rauhoittumiseen omaa tilaa. Eikä adhd-lapsen koulumatkaa voisi noin vain muuttaa.
Aiemmin Kaisa kirjoitti Kelalle yhdeksän sivua perusteluja, jolla irtosi 150 euroa sekä maksusitoumus lasten lääkkeisiin. Miten käy jatkossa, kun tukia puretaan?
Palkka tulee kaksi kertaa kuukaudessa, lisäksi hän saa elatusmaksut ja lapsilisät. Toisesta tienestistä on jäänyt lainanmaksun jälkeen käteen kymppi, toisesta jopa satanen.
– En muista, koska olisin nukkunut kunnolla.
Luottokortti ja joustoluotto pelastavat kuukaudesta toiseen sen, että lapset saavat ruokaa. Maksuista on kuitenkin huolehdittava, muuten iskee kallis korko.
– Tilanne on ollut tämä niin monta vuotta, että olen tottunut selviämään pienellä rahalla ja menemään tarjousten perässä. Ostan 50 prosentin tuotteita pakkaseen.
– Meillä on kuivamuonaa varastossa, jotta lapsille on aina ruokaa. Itse olen välillä elänyt vain kaurapuurolla, tai syönyt puoliksi pilaantunuttakin ruokaa. Se on sitä äitiyttä, Kaisa nauraa.
Kylmääviä hetkiä ovat aiheuttaneet esimerkiksi asuntolainakoron yllättävä nousu puolitoista vuotta sitten ja viimetalviset pitkät pakkaset, jotka nostivat kuluja sähkölämmitteisessä asunnossa.
Häntä huolestuttavat asumistuen loppuminen vuodenvaihteessa, ja muut nykyhallituksen päätökset.
– 330 euroa kuussa on minulle tosi iso raha. Tuntuu kurjan epäoikeudenmukaiselta. Pitäisi nipistää myös kansanedustajien palkoista.
Sekä aineellista että henkistä tukea
Vanhin lapsi, NNKY ja työterveys ovat olleet tukena matkan varrella.
– Diakonia on ollut iso apu, ja olen saanut ruokaa seurakuntien Ruokapankista.
Hän pitää myös diakonian henkistä tukea tärkeänä. Muutenkaan hän ei ole lannistunut. Avun vastaanottamista helpottaa sen myöntäminen, ettei tarvitse olla superihminen.
– Isomummulta on lähtöisin ajatus, että kyllä Jumala kannattelee. Sillä olen selvinnyt, etten ole jäänyt miettimään entistä enkä sortunut suruun ja katkeruuteen.
– Kun kädet laittaa ristiin, leipä tulee aina pöytään. ja Jumala on tehnyt minusta vahvan.
Takana on elämä ensin väkivaltaisen aviomiehen ja sitten alkoholisoituneen puolison kanssa.
– Olen omistautunut lapsille, mutta totta kai olisi ihanaa, jos vielä joskus löytyisi joku rinnalle.
Kaisan mielestä joulu on vuoden kohokohta. Joinain jouluina perhe on saanut tukea jouluun Pelastusarmeijalta, toisinaan Hopelta.
Juhlaan kuuluvat kuusen koristelu, riisipuuro ja muu jouluruoka, joulurauhan julistuksen, kello 16:n aattohartauden ja jouluevankeliumin kuunteleminen, yhdessäolo sekä pukki.
– On ihana olla kynttilän valossa, taikatunnelmassa.
Kaisan jouluruokavinkki:
Paista kinkku yöllä, ja poista aamulla verkko ja rasva. Sivele pinta sinappikastikkeella, murustele päälle ruskeita kaurakeksejä ja laita vielä hetkeksi uuniin.
Teksti: Asta Kettunen
Kokemusasiantuntijoiden nimet muutettu