”En ole ihan varma, olenko olemassa”
Puolison kuolema on tarkoittanut Ilkka Kantolalle uudenlaista kokemusta yksinäisyydestä kodissa.
– Se on olosuhde, joka on minulle uutta. Olen ajatellut, miten merkittävä on se afrikkalaiseksikin sanottu ajatus: minun olemassaoloni perustuu siihen, että sinä olet.
– Kun olen yksin kotona, en ole ihan varma, olenko olemassa. Tiedän että olen, mutta koenko, että olen, pohtii teologian tohtori, entinen kansanedustaja ja piispa Ilkka Kantola, joka on vieraana torstaina 2. marraskuuta Tampereen seurakuntien Death Cafe -illassa.
Kuoleman kahvila – Death Cafe tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kokoontua yhteen ja puhua vapaasti kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista kunnioittavassa ja avoimessa ilmapiirissä. Kyseessä ei ole suru- tai terapiaryhmä.
Puolen viime vuoden aikana Ilkka Kantola on menettänyt kolme läheisintä ihmistään. Hänen puolisonsa Satu Kantola menehtyi marraskuussa 2022, ja pian sen jälkeen kuolivat hänen molemmat vanhempansa.
Kantolan mukaan suru on ollut hyvin erilaista näissä tilanteissa. Hänen vanhempansa olivat yli 90-vuotiaita, ja jo vuosia olleet ympärivuorokautisessa laitoshoidossa.
– Vaikka keskusteluyhteys heihin säilyi loppuun saakka, oli kuitenkin vuosia aikaa tottua ajatukseen, että heidän elämänsä päätös lähestyy.
Puolison kuolema pysäyttää
Puolison kanssa Kantolalla oli paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia ja usko siihen, että edessä on vielä runsaasti yhteisiä vuosia. Yllättävä sairaus kuitenkin muutti tulevaisuudennäkymät. Tätä surua pariskunta poti yhdessä, kun selvisi, että etenevä syöpä johtaa vaimon kuolemaan.
– Sadun kuoleman aiheuttama suru ja ikävä ovat olleet minulle niin isoja ja kokonaisvaltaisia asioita, että suru omien vanhempieni kuolemista tuntuu jääneen sen varjoon.
– Joskus ajattelin, että vanhempien kuolema on rankka kokemus. Nyt huomaan, että se on kyllä iso asia, mutta tunnepuolella ei kuitenkaan mitenkään järkyttävä.
Kuolema liittyy papin työhön olennaisesti. Moni arvelee, että pappeus antaa valmiuksia käsitellä myös omaa surua.
– Papin työssä kuolemaa ja omaisten surua kohtaa ja katselee ulkopuolisena. Sitä varten on saanut muun muassa sielunhoidon koulutusta, joka auttaa papin tehtävässä. Tästä koulutuksesta on varmasti apua myös siihen, kun joutuu kohtaamaan kuoleman ja surun henkilökohtaisesti, miettii Kantola, joka on itse saanut lohdutusta kristinuskon toivon sanomasta ja hautaan siunaamisen perinteestä.
Turussa asuva Kantola odottaa kiinnostuneena Death Cafe -iltaa Tampereella.
– On hyvä, jos vaikeista aiheista, kuten kuolema ja suru, voidaan keskustella julkisesti myös henkilökohtaisten kokemusten pohjalta. Näin voidaan alentaa kynnystä jakaa kokemuksia ja etsiä vertaistukea samanlaisia asioita kokeneilta ihmisiltä.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Markku Pihlaja
Death Cafe – Kuoleman kahvila 2.11. kello 18–20, G Livelab Tampere, Puutarhakatu 1. Haastateltavina teologian tohtori, kokemusasiantuntija Ilkka Kantola: Kokemuksia läheisen kuolemasta, ja Tampereen yliopistollisen sairaalan palliatiivisen keskuksen ylilääkäri ja Tampereen yliopiston palliatiivisen lääketieteen professori Juho Lehto: Hyvä kuolema
Musiikki: Peter Joukainen. Pöytäkeskusteluja kannattelee joukko Tampereen seurakuntien sairaalapappeja. Tapahtuma on Tampereen seurakuntien Toivon vuoden ohjelmaa.