Hautausmaa valottaa elämää
Lamminpään hautausmaan pihtakuusikuja on saatellut surijoita ja muita kävijöitä vainajien pariin, mutta myös takaisin elämän keskelle jo yli 80 vuotta. Sen suojiin palataan myös kesä-heinäkuussa järjestettävillä Toivon puutarha -vaelluksilla.
Ajatuksena on tarkastella, miten hautausmaan luonto ja symboliikka kannattelevat toivoa ja välittävät myötätuntoa.
– Tutkimme sekä hiljaisesti vaeltaen että yhdessä keskustellen teemoista, jotka vaellus herättää: elämän kauneudesta ja katoavaisuudesta, surusta ja toivosta, sanoo kierrokset ohjaava pastori Jussi Holopainen.
– Kun täällä alkaa kulkea, löytyy hyvin monimuotoisia paikkoja. Hautausmaalla on myös hyvin monenlaista elämää.
Pikkulinnuille, lähinnä tiaisille, on ripustettu parikymmentä pönttöä, ja puiden katveessa pesii myös peippo. Sankarihaudan ristin lämpöisen kärjen on vallannut lokki.
Mukana kierroksia ideoimassa ollut Päivi Mäki-Jokela sanoo olevansa hengeltään pyhiinvaeltaja. Hän onkin ollut mukana monilla kaupunkipyhiinvaelluksilla. Erityisesti Kalevankangas on hänelle läheinen.
Vaellus tarjoaa mahdollisuuden katsoa hautausmaata eri silmin. Aluksi asetutaan suojaan puiden siimekseen.
– Hautausmaan puut ovat vanhoja, voimakkaita ja kuitenkin herkkiä ja helposti lähestyttäviä, Mäki-Jokela määrittelee.
– Hautausmaalla mieli on hiljainen ja kiitollinen. Elämään kuuluvat ilot ja surut. Kaikella on tarkoituksensa, ja voimme luottaa siihen, että meitä kannetaan. Uskon, toivon ja rakkauden olemme lahjaksi saaneet, niistä herää suuri kiitollisuus, hän pohtii.
– Hautausmaa pysähdyttää hetkeen, mutta sen ulkopuolelle astuessa katse kääntyy eteenpäin, siihen, mitä voi, saa ja haluaa tehdä.
Holopaisen mielestä hautausmaa hidastaa vauhtia. Hän toivottaa ihmiset tutustumaan paikkaan myös omin päin. Aiheeseen voi virittäytyä esimerkiksi pohtimalla Rukous kompostin äärellä -tekstin sanomaa: Jumala, me kiitämme sinua maaduttajista, sokeista maan alla työskentelijöistä (piispa emeritus Martin Lönnebo).
– Rukous avaa sitä, että me kaikki luodut yhdessä saamme olla osa luomakunnan kudelmaa.
Yli 30 vuotta Lamminpäässä työskennellyt seurakuntapuutarhuri Matti Santala nostaa esiin Jussi Kalmanlehdon tarinan, paimenkiven ja muualle haudattujen muistomerkin. Myös 38 sankarivainajaa, muistolehto portin luona sekä saarni- ja vaahterakujat ovat merkittäviä paikkoja.
Rauha mahdollistaa tulevaisuuden toivojen leikin hiekkalaatikolla hautausmaan aitojen sisäpuolella.
Minkä paikan haluaisit erityisesti nostaa esiin Lamminpäässä? Voit lähettää ajatuksesi osoitteeseen jussi.holopainen(at)evl.fi.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola