Idea, jota kannattaa monistaa
Tammerkosken partaalla sijaitsevan kerrostalon asukkaat keksivät pari vuotta sitten yksinkertaisen vaihtoehdon etenkin ikääntyviä ihmisiä usein vaivaavalle yksinäisyydelle. Kahden rapun asukkaat ottivat kellaritilan haltuun ja alkoivat kokoontua yhteen.
Aluksi kuulumisia vaihtoivat naiset, mutta miesten mielestä idea oli niin hyvä, että he halusivat perustaa oman kerhon.
– Miesten illoissa puhutaan kaikesta, autonrenkaista Trumpiin. Viimeksi puhuttiin Raamatusta, Harri Valakoski kertoo.
Hänet on poikkeuksellisesti saatu mukaan naisten porukkaan.
– Kysyin muitakin, mutta he eivät halunneet tulla, hän hymyilee.
Verkavirtalaiset eivät nimittäin ole julkisuuden kipeitä, mutta haluavat vinkata tätä ajatusta muillekin taloyhtiöille. Niillä kaikilla ei tietenkään ole tämän tapaisia tiloja käytössään, mutta ehkä muitakin kokoontumispaikkoja löytyy. Toki toteutus vaatii sen, että taloyhtiö näkee tämän mahdolliseksi.
– Monessakin taloyhtiössä on tiloja, joita voisi hyödyntää asukkaiden monenlaiseen toimintaan, Tarja Kankainen selventää.
Teemoja ja huumoria
Tämä tila vapautui, kun sen vuokralainen lähti pois. Kerhotilassa on kokoontunut taloyhtiön hallitus, ja remonttien aikana siellä oli pidetty työmaakokouksia.
– Hallitus halusi, että tämä otetaan omaan käyttöön. Sitä ei missään nimessä enää vuokrata, Valakoski vahvistaa.
Miesten porukassa kaikki ovat hänen mukaansa eläkeläisiä, vaikka hän on koettanut houkutella nuorempiakin mukaan.
Naisten tapaamisissa on ollut teemoja, kuten jalkakylpy ja vitsipäivä. Huumori kukkii: Tampere-visa oli ”aika tyrmäävä” kuulemma sen vuoksi, että kukaan ei muistanut mitään. Teejuhla oli menestys, ehkä myös siksi, että se järjestettiin illalla.
– Työssäkäyvät ovat pyytäneet, että kerho olisi myöhemmin, Kankainen myöntää.
Porukan ulkopuolisia luennoitsijoita tai muita ohjelmanjärjestäjiäkin otettaisiin mielellään vastaan – tosin palkkiota ei ole luvassa.
Idea lähti tutustumishalusta
Kerhoajatuksen itämisestä on alun perin kiittäminen Erja Kurjen nyt jo edesmennyttä äitiä, joka oli muuttanut Tampereelle pieneltä paikkakunnalta, eikä tuntenut ketään.
– Siitä heräsi ajatus, että miten voisi tutustua muihin. Korona erotti ihmisiä entisestään, ja tutustuminen on tullut entistä haastavammaksi.
– Korona-aikana mietin, että asuuko tässä talossa ketään, vahvistaa Irma Kiuru.
Taustatukea kokoontumisajatukselle antoi tieto yksinäisyyden torjumiseksi perustetusta Osallistujien Suomi -hankkeesta. Nyt osa talon asukkaista on jo tullut tutuiksi keskenään.
– Suurin osa ei ollut kauhean paljon jutellut toisten kanssa tätä ennen. Useimmat ovat tutustuneet vasta tässä ryhmässä, Kurki sanoo.
Entisaikoina saatettiin tupsahtaa tuttujen oven taakse kakku käsissä. Enää tällaista perinnettä ei ole, ja isoissa taloyhtiöissä ollaan monen lukon takana.
Tervetuloa, jos innostaa
Anneli Salminen huomauttaa, että väki on myös vaihtunut vuosien mittaan.
Ystävät ja sukulaiset saattavat asua muualla.
– Omalääkäri kysyi, että onko minulla ystäviä. Vastasin, että ainakin sata, mutta ne ovat kavereita Kuljusta, Valakoski antaa esimerkin.
Kurki lisää, että palvelujen kaikenlainen vähentäminen passivoi ja masentaa monia.
– Huolena on sellainen väki, jolla on kuulo- tai muistiongelmia tai masennusta. Tässä onkin meille kehitystehtävä, että miten saada heidät mukaan.
Mummon Kammarin keittiössä vapaaehtoisena toimiva Anne Paavilainen komppaa, että ketään ei voi toisaalta määrätä osallistumaan.
– Pitää muistaa olla hienotunteinen, ettei ole liikaa huolissaan, jos ei tarvitse olla.
Pirjo Haasoa ei ole tarvinnut muistutella kerhopäivistä, toisin kuin joitain muita asukkaita.
– Jotenkin koin yksinäisyyttä ja oikein odotin, että tuleehan maanantai.
Salmisen mukaan Verkavirran kokoontumiset tuntuvat merkityksellisiltä.
– Kyllä tänne ihan mielellään on tullut, vaikka joutuukin keittämään kahvia, Eija Kajander-Kivinen nauraa.
Hän kuulee yksinäisyyden ja ihmissuhteiden tarinoita Tampere Mission puhelinpalvelussa.
– Ollaan opittu toisiltamme. Ja kun tullaan tutuiksi, voi tarpeen tullen pyytää vaikka apua.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola