Kenellä on lupa toimia kirkossa?
Naisteologit-yhdistys vietti 90-vuotisjuhlaansa lokakuussa Turussa. Naisteologit ry – Kvinnliga Teologer r.f. on kaksikielinen järjestö, joka toimii Pappisliiton alaisuudessa AKI-liitossa (Akava).
Mikä on naisteologien yhdistyksen tehtävä, yhdistyksen puheenjohtaja, Karkkilan seurakunnan pastori Saara Laakkonen?
– Naisteologiyhdistyksen tehtävä on naisteologien keskinäisen yhteyden ylläpitäminen, naisteologien identiteetin ja ammattitaidon vahvistaminen, sekä tasa-arvoisen aseman ja tehtävien kehityksen seuraaminen kirkossa ja muilla toimialoilla sekä niihin vaikuttaminen.
Juhlien ohjelmassa oli paneelikeskustelu, jossa pohdittiin, kenellä on lupa toimia kirkossa. Miksi tämä kysymys on edelleen ajankohtainen, vaikka naiset ovat olleet pappeina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuodesta 1988 lähtien?
– Se, että tätä kysytään, kertoo jo siitä, että aihe on ajankohtainen. Edelleen on se tilanne, että naispuolisilla papeilla ei ole käytännössä mahdollisuutta toimia kaikkialla kirkossa. Esimerkiksi jotkut kirkkomme viralliset lähetysjärjestöt eivät hyväksy naisten pappeutta. Kirkon sisällä seurakuntien yhteydessä toimii myös herätysliikkeitä, jumalanpalvelusyhteisöjä, yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta ja jotka osoittavat kielteisen asenteensa erilaisilla, joskus hyvinkin loukkaavilla tavoilla.
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) ovat viime vuosina hakeneet miesjäsenilleen pappisvihkimyksiä Inkerin kirkosta. Näin he ovat voineet välttyä osallistumasta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimykseen, jossa samaan aikaan vihitään naisia papeiksi. Mitä yhdistyksenne ajattelee tästä?
– Ajattelemme, että on loukkaavaa ja syrjivää, että kirkon omat viralliset lähetysjärjestöt tukevat miespuolisia jäseniään, jotta näiden ei tarvitse tulla vihityksi papeiksi samoissa tilaisuuksissa, joissa vihitään papeiksi myös naisia. Näin ei saisi tapahtua.
Piispainkokous ei esittänyt kirkolliskokoukselle, että nämä järjestöt menettäisivät asemansa kirkon lähetysjärjestöinä sopimusrikkomuksista huolimatta. Esittelijän esitys voitti äänin 7–3. Piispa Mari Leppänen, arkkipiispa Tapio Luoma ja piispa Mari Parkkinen jättivät päätökseen eriävän mielipiteen. (Kirkon tiedote 4.09.2024). Miten Naisteologit-yhdistys kommentoi tätä päätöstä?
– Kirjoitimme tästä päätöksestä julkilausuman. Katsomme, että sopimusrikkomukset johtuvat viime kädessä järjestöjen kielteisestä suhtautumisesta naisten pappeuteen, eli sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä. Olemme pettyneitä, että piispainkokouksen enemmistö katsoo tätä toimintaa läpi sormien. Se, että sopimusrikkomuksista ei tullut järjestöille mitään seuraamuksia, rohkaisee todennäköisesti niitä jatkamaan vastaavaa toimintaa jatkossakin.
Ovatko naisteologit tasavertaisia työssään miesteologien kanssa, Naisteologit-yhdistyksen sihteeri, Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Meri Ala-Kokko?
– Yhdistyksen näkemyksen mukaan naisteologien asema kirkossa on huonompi kuin miesteologien. Vaikka naispappeus hyväksyttiin jo vuonna 1986, rakenteelliseen epätasa-arvoon ei ole aina puututtu vaan sen jatkumiselle on luotu jopa edellytyksiä.
– Naisten pappeuteen kielteisesti suhtautuville järjestöille ja yhteisöille on luotu toimintaedellytyksiä. Kirkossa on myös painetta suhtautua naisten syrjintään hyväksyttävänä ”teologisena painotuksena”.
Oletko itse kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjimistä oman työurasi aikana? Millaista?
– Olen kokenut syrjintää jonkin verran. Se on ilmennyt esimerkiksi vähättelynä ja kommentteina, joissa työni tai asemani on tavalla tai toisella kyseenalaistettu sukupuoleni perusteella.
– On myös hyvä muistaa, että sosiaalisen median keskusteluissa ja mediassa naispappeja syrjivät kommentit koskettavat meitä ihan oikeita ja tuntevia ihmisiä. Meidän uskomme ja kutsumuksemme kyseenalaistetaan niissä yläpuolelle asettuen, vaikka nämä kommentit perusteltaisiin tietynlaisella raamatuntulkinnalla tai henkilökohtaisena mielipiteenä.
Piispainkokous käsitteli istunnossaan 30. lokakuuta ehtoja, joita on tarkoitus asettaa lähetysjärjestöjen työntekijöiden ulkomailla toimitettaville pappisvihkimyksille. Pohjaesitys ehdoiksi oli tehty kirkon lähetystyön toimikunnassa. Asia lähetettiin jatkovalmisteluun Lähetystyön keskukseen.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuva: Kirkon viestintä