Kohti valoisampaa tulevaisuutta Voimavararyhmässä

Voimavararyhmä on Tampereen seurakuntien tuottamaa kuntouttavaa työtoimintaa niille, jotka syystä tai toisesta ovat työkyvyttömiä.

Janne Nippala on saanut uuden suunnan elämäänsä Tampereen seurakuntien voimavararyhmistä. Hän on toiminut nuorten vertaistukiohjaajana osana TET-harjoittelua, ja suunnitelmissa on opiskelu sosiaalialalla. 

Ohjaajat ovat seurakuntien työntekijöitä, joilla on sosiaalialan koulutus.

– Työ on pitkäkestoista, mitään ei tapahdu hetkessä. Hiljaa hyvää tulee, muistuttaa Kelokaski.

Eräässä Voimavararyhmässä vertaistuki koettiin niin tulokselliseksi, että ryhmäläiset ideoivat ryhmäpäivän lisäksi tutustumisen työhön. He lupautuivat itse ”koekaniineiksi”. Syntyi TET-ryhmä, jonka seurakunta toteutti pilottina.

Harjoittelupaikat löytyivät Tampereen seurakuntien yksiköistä. Töissä oltiin pareittain yhtenä päivänä viikossa eri toimipisteissä, muun muassa Ruokapankissa, Marhabanissa sekä Vanhassa kirkossa.

Ryhmäläisten kokemus ”tettimisestä” oli niin antoisa, että kokeilua jatkettiin ja toteutettiin TET-2, jossa työpäiviä oli kaksi.

Matkoja Voimavararyhmässä

Osallistujilla on erilaisia taustoja: surua, uupumusta, loppuun palamista, sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja ahdistusta, fyysisiä sairauksia ja muita työkyvyttömyyden syitä.

Janne Nippalalla ja Sirpalla oli pitkään sosiaalista ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kaupassa käyminen oli vaikeaa puhumattakaan liikkumisesta bussilla. Molemmilla ahdistus on alkanut kiusaamisesta ja eristämisestä.

Nippalan syrjiminen ja ulkopuolelle jättäminen kestivät peruskoulun ajan.

– Olin kiltti, hiljainen ja sisäänpäin vetäytynyt, koulussa halusin kuunnella ja oppia. Ilmeisesti tästä syystä erotuin muista. Lukiossa kiusaaminen loppui, mutta vuosia kestänyt eristäminen oli jo jättänyt jälkensä.

– Lukion jälkeen menin armeijaan, mutta jouduin keskeyttämään ahdistuksen vuoksi. Siirryin siviilipalvelukseen, josta sain vapautuksen. Tämän kokemuksen jälkeen kävin töissä.

Eräässä työpaikassa Nippala sai epäasiallista kohtelua, ja päin naamaa huutaminen laukaisi pelkotilan.

– Korona-aika maskeineen pahensi ahdistuneisuutta entisestään. Ihmisten vihamielinen tuijottaminen, kun en pystynyt pitämään maskia, lisäsi vieraiden ihmisten välttelyä.

Tampereen seurakuntien voimavararyhmät ovat kuntouttavaa työtoimintaa niille, jotka syystä tai toisesta ovat työkyvyttömiä. Eräässä voimavararyhmässä vertaistuki koettiin niin tulokselliseksi, että ryhmäläiset ideoivat työhön tutustumisen. Harjoittelupaikat löytyivät Tampereen seurakuntien yksiköistä. Janne Nippala työskenteli muun muassa Vanhassa kirkossa. 

Valtatie sosiaalisuuteen avautui

Sirpalla epämukavat kokemukset ihmisistä alkoivat jo lapsena. Myös hän oli hiljainen, eikä kavereita ollut. Hän pukeutui omalla tyylillään, toisin kuin muut.

– Vasta nyt olen ymmärtänyt, että syrjintä alkoi jo eskarissa ja jatkui kouluajan. Oli nimittelyä ja eristämistä, en kuulunut joukkoon. Kuvittelin sen olevan jotenkin normaalia.

Ammatilliset opinnot hevosalalla sujuivat hyvin, ja valmistumisen jälkeen sujui myös työ. Työ päättyi ikävästi. Palkka jäi saamatta, ja asiasta joutui taistelemaan.

– Sain jälleen huonon kokemuksen, mikä nakersi luottamusta ja turvallisuuden tunnetta työelämän suhteen.

Epämukavia tilanteita ihmisten kanssa sattui myös muilla tavoin. Toistuvat kielteiset kohtaamiset laukaisivat sosiaalisten tilanteiden pelon ja ahdistuneisuushäiriön.

Sekä Nippalalla että Sirpalla ahdistus johti ihmisten kartteluun.

– Korona-aikaan kävin kaupassa yöllä, kun muita ihmisiä ei ollut juurikaan läsnä, Sirpa muistelee.

Tuolloin voimavararyhmiin osallistuttiin Teamsin avulla. Sirpa aloitti nuorten ryhmässä.

– Alkuun en uskaltanut sanoa mitään tietokoneella istuessani. Sitten uskalsin kirjoittaa chattiin ja lopuksi jo puhuakin.

Valtatie sosiaalisuuteen avautui sopivassa aikuisten ryhmässä, jonka jäsen Janne Nippala jo oli. Ryhmän aikana molemmat ovat edenneet huimin askelin kohti pelosta vapautumista. He ovat päässeet ulos piilottelun vankilasta. Aluksi hitaasti, jatkoryhmien, etenkin TET-ryhmän myötä jopa harppauksin.

Ammattitaitoiset ohjaajat ja vertaistuki ovat lisänneet rohkeutta. Myönteiset kokemukset ja rutiini ovat luoneet uskoa omaan jaksamiseen ja pärjäämiseen.

Tällä hetkellä he toimivat nuorten vertaistukiohjaajina osana TET-harjoittelua ja saavat kokemusta opintojen pariin hakeutumista varten.

Suunnitelmissa on opiskelu sosiaalialalla. Voimavararyhmä on ollut molemmille portti tulevaisuuteen, jossa he voivat elää ilman pelkotiloja.

– Tapaamme ryhmämme jäseniä myös ryhmäpäivien ulkopuolella. Huumorit kohtaavat, ja nauru raikaa. Ensimmäistä kertaa kuulun todellakin joukkoon, Sirpa iloitsee.

– Opiskelua en olisi jokin aika sitten uskaltanut edes ajatella, ja nyt ollaan tässä, Nippala nauraa.

Tyttären kuolema romahdutti

Juhanin sydämessä asuu musta aukko, suru, joka tuntuu välillä nielaisevan kaiken. Tyttären kuoleman vuosipäivä lähenee jälleen. Menetys ja muistot nousevat voimalla pintaan.

Juhani etsi itsetuhoiselle lapselleen apua lastensuojelun kautta vuosia. Täysi-ikäisenä lastensuojelun piiriin kuuluminen päättyi, ja tytär muutti omaan asuntoonsa. Päivittäinen viestittely lisäsi uskoa siihen, että tytär on toipumisen tiellä. Kaiken piti olla hyvin.

Kun Juhani ei saanut viestiinsä vastausta, hän meni käymään tyttärensä luona ja löysi tämän menehtyneenä pilleripurkkien keskeltä. Päiväkirjasta kävi ilmi, että tytär oli hakenut itselleen apua, turhaan. Hän päätyi ratkaisuun, josta ei enää ollut paluuta.

– Se oli murskaavaa. Hautajaisten järjestämiseen, tyttären asunnon tyhjentämiseen ja perunkirjoitukseen ei olisi ollut voimia.

Voimavararyhmässä Juhanin elämään löytyi valoakin.

– Vaikka alkuun ihmisten tapaaminen oli raskasta, ryhmässä käyminen oli hyvä syy poistua kotoa.

Lämminhenkisessä luottamuksen ilmapiirissä pystyin vähitellen avautumaan. Tulin kuulluksi ja ymmärretyksi ilman vähättelyä. Olin pitkään yksin ajatusteni kanssa, ja vähitellen ryhmässä aloin saada henkistä voimavaraa.

Juhani kävi Voimavararyhmissä jo aiemmin etsimässä tukea jaksamiselleen. Surun keskellä tuki oli vielä tärkeämpää.

– Aiempi ryhmä oli sururyhmä. En pystynyt itkemättä puhumaan. Tämän Voimavararyhmän koin iloryhmäksi. Vaikka alkuun oli vaikeaa tottua ääniin ja naurunremakoihin, se oli kuitenkin hyvä asia.

– Huumori ja nauru alkoivat tarttua, ilokin nostaa päätään. Se kantoi. Koen, että ryhmässä minusta välitetään aidosti. Yksi haaveenikin toteutui, kun jaksoin paremmin pyrkiä sitä kohti.

TET-harjoittelu on hyödyttänyt Juhania.

– Mielekkään, omaan tahtiin tekemisen myötä voi irtaantua hetkeksi menetyksestä ja saa muuta ajateltavaa.

– Ei surusta koskaan kunnolla toivu, mutta mennään päivä kerrallaan, Juhani toteaa.

Toivo paremmasta elää ja siinäkin on voimaa.

Terveys kantona kaskessa

Pertti Huotarilla on nuoruudesta jatkuneita merkittäviä terveysongelmia, mikä on vaikeuttanut opiskelua ja aiheuttanut pitkäaikaistyöttömyyttä.

– Matka työelämässä on ollut epämääräistä. Tavoitteita minulla on, mutta kun ei ole oikein tarjolla sopivia vaihtoehtoja tai lokeroa mihin sovin, missä kelpaan tai missä jaksan.

Hän valmistui yliopistosta humanististen tieteiden kandidaatiksi. Opinnot etenivät hitaasti terveydentilan vuoksi.

Huotari kokee voimavararyhmän auttaneen, kun jaksamisen kanssa on joutunut painimaan.

– Voimavararyhmissä on saanut tilaa toipumiselle ja arjen rakentamiselle. Kovin varmaa ja tasaista elämä ei ole, terveyden kanssa on ollut välillä huonompiakin kausia.

Huotarin mukaan parasta ovat olleet rentous ja inhimillisyys, hienot vetäjät, hyvä porukka ja turhan puristamisen välttäminen. On saanut totutella uuteen varovasti.

– Ryhmä on ollut hyvä haasteena ja askeleena kohti rutiininomaisempaa arkea. Vielä mennään vähän kerrallaan.

Huotari on tyytyväinen työharjoitteluun ja sen tutkimiseen, voisiko hän opiskella ja työllistyä logistiikka-alalle, jos jaksaminen kehittyy parempaan suuntaan.

– Merkityksellistä ovat uudet kaverit, joiden kanssa on ollut kiva viettää aikaa myös ryhmän ulkopuolella. Voimavararyhmämatka on ollut antoisa. Raskaskin välillä ja haastava, siltäkään ei voi kai välttyä. Suosittelen ryhmää sellaiselle, jolla on raskas elämänvaihe.

Toimiva konsepti

Hanna Kelokaski näkee Voimavararyhmän toimivana konseptina etenkin uupuneille tai mielenterveysongelmista kärsiville.

– Uutta selkää emme voi rakentaa, mutta muuten voimme auttaa.

Itseään rakkauden ammattilaiseksi kutsuva Kelokaski nauttii siitä, että saa luvan kanssa välittää ihmisistä työajalla. Hän kiteyttää Voimavararyhmien ytimen:

– Tavoitteena ei ole määrä, vaan laatu. Tähtiajatus on, että kun tehdään, tehdään kunnolla.

Teksti ja kuvat: Satu Kankaanpää

(Sirpan sukunimi poistettu, Juhanin nimi muutettu)

Voimavararyhmät

• Ensimmäinen Voimavararyhmä alkoi Messukylän seurakunnassa vuonna 2017.
• Ryhmiä on 8–10 vuodessa.
• Voimavararyhmiin hakeudutaan Pirkanmaan hyvinvointialueen omavalmentajan kautta.
  

Palaa otsikoihin