Maallista kirkkoon ja hengellistä elämään
Esiintyminen Teiskon kirkossa elokuun viimeisenä sunnuntaina on Marko "Stenari" Stenströmille vasta kolmas kirkkokeikka. Hän toivoo kuitenkin niitä lisää.
– Kirkoissa esiintyminen lähti siitä, että vanhemmalla iällä rupesin ajattelemaan hengellisiä asioita. Olen myös aina vierastanut sellaista ajattelutapaa, että on uskovia ja maallistuneita ihmisiä.
– Hengellisten asioiden pitäisi olla läsnä jokapäiväisessä elämässä, eikä niin, että ensin käydään kirkossa ja sitten rellestetään.
Stenströmin mukaan countrymusiikissa hengellisyys on läsnä kaikessa, mutta ei niin näkyvästi kuin gospelissa. Raja musiikkilajienkin välillä on kuitenkin liukuva.
Hyvä esimerkki tyylilajien rajan häilyvyydestä on kappale When the Saints Go Marching In.
– Olen omalta osaltani halunnut madaltaa muuria molempiin suuntiin. Kun esiinnyn kirkossa, tulen sinne tavallisena muusikkona, mutta jos heitän niin sanotun normaalin baarikeikan, siinä on myös gospelia seassa.
Baarissa esiintyessään hän käsittelee myös esimerkiksi rakkauden ja armon teemoja. Hän toivookin, ettei raja maallisen ja hengellisen välillä olisi kovin korkea.
– Maallista kirkon seinien sisään ja kirkollista siitä ulos.
Aika ajoin mietitään, mikä sopii kirkkoon ja mikä ei. Stenari ei halua kieltää kirkosta mitään musiikinlajia.
– Mutta ymmärrän sen keskustelun, koska suomalaisille kirkolla on niin pitkä perinne. Kun tulee kirkkoon esiintymään, pitää jotenkin olla sanoma mukana, eikä tulla vain rahan takia.
Hän pitää hyvänä, että musiikista ylipäätään keskustellaan.
– Nyt on paljon sellaista musiikkia, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä herätä ihmisessä mitään.
Elämän isoja kysymyksiä
Stenari pitää kirkkokeikoista etenkin siksi, että niihin ihmiset tulevat nimenomaan kuuntelemaan.
– Tykkään kertoa taustoja, peilaten niitä country-perinteeseen. Cowboy-elämässähän on paljon tarinoita, joita on kerrottu vuosisatojen ajan. Näitä on helppo tuoda kirkkoon, sillä ne käsittelevät elämän isoja kysymyksiä.
Hän toteaa, että tulee oikeastaan kirkkoon kysymään. Keikkamatkoilla on aikaa miettiä, mitä rakkaus, armo, anteeksiantaminen ja synti oikein tarkoittavat. Armo-käsitteen kanssa hän on painiskellut pitkään.
– Jeesus antoi armon myös tappajalle. Älä tapa on isoin käsky, mutta senkin rikkoja saa armon, Stenström pohtii.
– Yritän elää kymmenen käskyn mukaan, mutta puhdas pulmunen en ole minäkään.
Oravanpyörästä ranchille
Lapsena Marko Stenström soitti pianoa ja kitaraa, ja lähti lukion jälkeen Kaliforniaan opiskelemaan musiikkia. Tavattuaan tulevan vaimonsa hän kuitenkin jäi Suomeen ja päätyi opiskelemaan Tampereelle taiteen ja viestinnän oppilaitokseen.
Rauhallisuus näkyy miehen asenteessa elämään. Joitain vuosia sitten hän hyppäsi pois oravanpyörästä, työstään Tampere-talon ohjelmapäällikkönä, ja muutti Kangasalta Sahalahdelle, kirkon viereen. Sinne hän rakentaa omaa pientä ranchia eläimineen, elokuvineen ja kirjoineen.
Stenari on ollut Marko Stenströmin lempinimi lapsuudesta asti, kun Peltolammin kakaroille sukunimi oli liian vaikea sanoa.
Cowboy-meiningistä hän on tykännyt aina. 16-vuotiaana hän matkusti vanhempiensa mukana jenkkeihin: tuliaisina olivat cowboy-saappaat ja Johnny Cashin kasetti, joka on tallessa vieläkin.
– Puolisen vuotta sitten aloitin ratsastuksen, vaikka hevoset pelottivat minua. Vanhemmiten minusta on tullut eläinhullu, ja olen oppinut luottamaan hevosiin.
Nykyään elämään kuuluu western-ratsastus. Koirista Hugo tykkää musiikista, mutta Elvis ei.
– Nautin myös suunnattomasti perinteisestä juurevasta toiminnasta, esimerkiksi ruuanlaitosta.
Tietynlainenruoka kuului lehmipoikien elämään, jossa mukana matkustivat ruokavankkuri ja kokki.
– Niistä syntyi pakostakin omia reseptejä, kuten papumuhennos.
Kolme sointua ja totuus
Kantrielämä näkyy laulujen aiheissa.
– Periaatteessa aiheet ovat sellaisia kliseisiä, kuten rakkaus, vankilat, junat ja hevoset. Takana on kuitenkin hienoja tarinoita. Siksi joskus vähän harmittaakin, että sanoitukset meinaavat joskus mennä vähän ohi englannin kielellä.
Stenström viittaa tekstintekijä Harlan Howardin sitaattiin, jonka mukaan country on kolme sointua ja totuus. Hän tykkää silti laulaa alkuperäiskielellä.
– Surullisissa lauluissa on pieni ilon pilkahdus ja iloisimmissakin pieni surun häivähdys.
Stenari on todennut esittävänsä rehellistä kantria.
– Rehellisellä tarkoitan sitä, että näytän, että tämän sä saat. Enkä myy mitään, vaan olen sen näköinen kuin olen.
Hän esittää myös omia kappaleita. Tuloillaan olevan levyn ensimmäinen kappale julkaistiin kesäkuussa.
Teksti ja kuvat: Asta Kettunen
Marko ”Stenari” Stenström:
- Tampere-talon ohjelmapäällikkönä yli 20 vuotta
- Tampereen kaupungin tapahtuma-asiantuntija
- Keikkoja sekä kitaran että yhtyeen kanssa
- Yhtyeitä: Highway 325, Snake Oil Company
- Opiskellut musiikkia Kalifornian Sacramento State Universityssa
Kirjailija Harlan Howard: “Country music ain't nothin' but three chords and the truth.”