Päihdepilotissa kuunnellaan päihderiippuvaisia ja heidän läheisiään
Päihteiden ongelmakäyttö koskettaa tavalla tai toisella monien suomalaisten elämää. Vaikka päihteet eivät olisi itselle ongelma, lähes jokainen tuntee jonkun, jonka elämää hallitsee epäterve riippuvuus, huumeet tai alkoholi. Asia on sitä raskaampi, jos tämä ihminen on läheinen – oma vanhempi, sisarus, ystävä tai oma lapsi.
Tampereen Eteläisessä seurakunnassa aloitettiin reilu vuosi sitten Päihdepilotti, jonka tarkoituksena on antaa matalan kynnyksen apua sekä päihteiden käyttäjille että päihderiippuvaisten omaisille. Tukea ja apua annetaan Hervannan kirkolla, jossa toimii avoin kahvila päihderiippuvaisille sekä kohtaamispaikka ja vertaistukiryhmä riippuvuussairauksista kärsivien läheisille.
Hanketta vetää kaksi miestä, joilla on itsellään ensikäden tietoa päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta. Antti Mäkinen ja Veli-Pekka Järvinen ovat kokemusasiantuntijoita, jotka ovat hankkineet tietämyksensä riippuvuuksista vaikeimman kautta.
Alkoholia jännitysoireisiin
Antti Mäkinen on muusikko, joka tunnetaan muun muassa Yö-yhtyeen rumpalina. Alkoholiin hän tutustui jo varhain, ensi kerran 14-vuotiaana. Päihteet eivät kuitenkaan heti vieneet mennessään, sillä nuoren Antin elämässä oli paljon harrastuksia.
Alkoholi sai miehen elämästä otteen, kun hän alkoi käyttää sitä esiintymisjännityksen lievittämiseen.
– Kun oli isot festarit edessä, jännitti, pelotti. Kun join alkoholia, estot hävisivät. Keikan jälkeen piti saada hyvä olo jatkumaan, ja join lisää. Sitten piti saada unta, ja juoda sen vuoksi. Seuraavana päivänä piti saada päivä käyntiin – juomalla.
Mäkisen kohtaloksi melkein koitui, että hänellä oli niin sanotusti hyvä viinapää. Hän saattoi juoda suuria määriä voimatta pahoin, eikä hän kärsinyt krapulasta. Mäkinen on viety sairaalaan jopa yli kuuden promillen humalassa.
Lääkkeillä elämä romahti
Mäkisen ura muusikkona oli hyvässä nosteessa 2010-luvulla, jolloin hän työskenteli maailmalla tunnettujen artistien kanssa. Hän myös opetti kolmessa musiikkikoulussa Pariisissa, muun muassa pop- ja jazz-musiikin korkeakoulussa. Hänen elämänsä kuitenkin muuttui, kun hän jäi koukkuun lääkkeisiin.
– Lääkäri määräsi minulle isoja annoksia rauhoittavia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja, psykoosilääkettä ja kahta unilääkettä tarkkaavaisuushäiriöön ja paniikkihäiriöön. Lensin Pariisista Suomeen hakemaan apteekista lääkekasseja. Sain kolmen kuukauden lääkkeet kerralla, kaksi täyttä muovikassillista lääkettä.
– Paniikkihäiriö vain yltyi hurjasta lääkemäärästä. Ja kun lääkkeitä söi suuria määriä, myös toleranssi kasvoi, ja lääkkeiden vaikutus kääntyi päälaelleen. Eli bentsot eivät enää rauhoittaneet, vaan toimivat vaikutukseltaan kiihdyttävästi. Jopa unilääke toimi piristävästi.
Mäkinen jäi koukkuun lääkkeisiin, ja hänen elämänsä ja uransa romahtivat lääkeriippuvuuden takia puolessa vuodessa. Pariisissa hän päätyi asumaan vallattuun rakennukseen, jossa asui huumekauppiaita ja muita rikollisia.
– Aloin hoitaa lääkeriippuvuuttani kovilla huumeilla.
Mäkinen käytti muun muassa opiaatteja, bentsodiatsepiineja ja kokaiinia. Hän sai sydänpysähdyksiä ja tajuttomuuskohtauksia, ja oli lähellä kuolemaa monta kertaa.
Konsulaattiin ilman paitaa
Mäkinen joutui sairaalaan Pariisissa useasti. Hän sai sairaalassa ranskalaisen päihdepsykiatrin apua, ja onnistui luopumaan osasta lääkkeistä. Kuitenkin huumeiden ja alkoholin käyttö jatkui. Mäkinen joutui kadulle.
Lopulta hän päätti hakea apua Suomen konsulaatista ja pyrkiä takaisin kotimaahan.
– Kävelin Pariisissa Suomen konsulaattiin pelkät farkut ja kengät jalassa, ilman paitaa.
Mäkinen sai konsulaatista ensi hätään paidan päälleen ja ruokaa. Hänet myös autettiin Suomeen, sillä mies halusi päästä kotimaahan päihdehoitoon.
Suomessa saatu hoito kuitenkin yllätti.
– Sain Pariisissa päihdepsykiatrin tuella laskettua bentsot ja opiaatit alas, mutta kun tulin takaisin Suomeen hoitoon, minulla oli yhtäkkiä enemmän lääkkeitä kuin ennen. Päihteiden käyttöäni yritettiin lopettaa lääkkeillä, lääkeriippuvuuttani yritettiin hoitaa lääkkeillä. Menin niin huonoon kuntoon, että minulle tuli lääkepsykooseja ja itsemurha-aikeita.
Mäkinen sai lopulta avun vuonna 2018 Lammilla Minnesota-mallin hoidossa, jossa tavoitteena on täysi päihteettömyys. Muutamien retkahdusten jälkeen Mäkinen on onnistunut pysymään raittiina, ja hän haluaa nyt tukea muita päihderiippuvuuden kanssa kamppailevia.
Kuolemanpelko sai hoitoon
Minnesota-hoidossa Antti Mäkinen kohtasi myös nykyisen työkaverinsa, Veli-Pekka Järvisen, joka työskenteli Lammilla päihdeterapeuttina samaan aikaan, kun Mäkinen oli siellä hoidossa. Myös Järvisellä on pitkä omakohtainen päihdehistoria.
– Olin alkoholisti 15-vuotiaasta 37-vuotiaaksi, eli kaikkiaan 22 vuotta. Käytin myös kannabista, amfetamiinia ja hallusinogeenejä. Nyt olen ollut 15 vuotta raittiina, vuodesta 2007 asti, kertoo Järvinen.
Hän hakeutui hoitoon, kun avioero oli edessä, ja hän tajusi oman riippuvuutensa syvyyden.
– Hoitoon hakeutumista edesauttoi aivan jäätävä kuolemanpelko. Ymmärsin, että on pakko tehdä jotakin, muuten teen vain hidasta itsemurhaa.
Järvinen raitistui lopulta Myllyhoidossa, joka on Toivo Pöysän kehittämä suomalainen versio Minnesota-mallista. Vaikka Järvinen on ollut jo pitkään raittiina, hän hoitaa edelleen itseään vertaistuen avulla.
Päihdeongelma räjähtänyt käsiin
Mäkisen ja Järvisen mukaan suomalaisen päihdehoidon tilanne on tällä hetkellä surkea. Päihdeongelma on suorastaan ”räjähtänyt käsiin”.
– Päihdehuoltolaki ei tällä hetkellä toteudu, ihmiset eivät saa hoitoa, sanoo Järvinen.
Jos hoitoon sattuukin pääsemään, hoitoa ei saa riittävän pitkään, jotta toipuminen oikeasti mahdollistuisi.
– Monet hoitopaikat ovat vain säilytyspaikkoja. Toipumiskeskeiseen hoitoon ohjataan vain vähän, kertoo Mäkinen.
– Hoidetaan vain pintaa, koska ei ole rahaa pitkiin hoitoihin. Hoitoon pitäisi päästä, mutta hoidetaan vain välttämättömin, sanoo Järvinen.
Järvisen mukaan Päihdepilotti on syntynyt juuri tähän tarpeeseen, tilanteeseen, jossa hoitoa on vaikea saada.
– Seurakunta toteuttaa Päihdepilotilla yhteiskunnallista tarvetta. On jokin paikka, jossa kohdataan ihminen, sanoo Järvinen.
Ymmärtävää tukea
Myös hoitopalveluiden sirpaleisuus aiheuttaa riippuvuuksista kärsiville vaikeuksia. Ihmiset eivät tiedä, mistä apua ylipäänsä voi hakea.
– Hyvinvointialueilla pitäisi olla yksi ovi, jonka kautta päihderiippuvainen voi hakea apua, sanoo Mäkinen.
Tällä hetkellä tällaista ovea ei ole olemassa. Seurakunnan Päihdepilotti on kuitenkin väylä, jossa kokemusasiantuntijat osaavat kohdata päihdeongelmista kärsivän.
– Päihdepilotissa on mahdollisuus päästä nopeasti juttelemaan riippuvuudestaan, saada ymmärtävää tukea, sanoo Mäkinen.
Päihdepilotin työntekijät tarjoavat keskusteluapua, tietoa riippuvuuksista ja ohjaavat ihmisiä avun piiriin. Tukea voi saada sekä henkilökohtaisissa keskusteluissa että vertaistuen ryhmätoiminnassa.
Päihdepilotti huomioi myös päihderiippuvaisten läheiset, jotka usein uupuvat pahasti, mutta joiden on vaikea saada tukea mistään. Päihdepilotissa läheisille tarjotaan omaa vertaistukiryhmää.
Apua hakevat nuoret ja eläkeläiset
Päihdepilotin asiakkaina on tähän asti käynyt eniten 18–35-vuotiaita nuoria aikuisia. Monilla heistä on ongelmana päihteiden sekakäyttö, eli heillä on käytössä samanaikaisesti monenlaisia huumeita, lääkkeitä ja alkoholia. Toisaalta tukea ja apua on käynyt hakemassa myös vanhempaa väkeä, eläkeikäisiä ihmisiä.
– Tarvittaessa senioreille voitaisiin perustaa oma ryhmä, sanoo Järvinen.
– Eläkeläisille riittäisi, että tuodaan iloa ja voimaa arkeen, sillä eläkeläisten suurin syy alkoholin käyttöön on yksinäisyys. Pienillä muutoksilla saisi elämää käännettyä parempaan.
Järvisellä ja Mäkisellä päihteettömyyttä on tukenut oma hengellisyys. Uskontoa he eivät kuitenkaan automaattisesti tarjoa vastaukseksi päihdeongelmien vuoksi apua hakeville.
– Teemme päihdetyötä ja annamme psykososiaalista tukea. Voimme puhua omasta uskostamme, mutta me puhumme siitä, mistä asiakas meidän kanssamme haluaa puhua, sanoo Järvinen.
Kevätkaudella 2023 Päihdepilotissa on avoimet ovet sekä päihteiden käyttäjille että päihderiippuvaisten läheisille maanantaisin kello 16 alkaen Hervannan kirkolla. Aikaa käyntiin ei tarvitse varata, kirkkoon voi vain kävellä sisään
Teksti: Kaarina Lehtisalo
Päihdepilotti:
- Eteläisen seurakunnan päihdetyötä
- Alkanut 2021, jatkuu vuoden 2023 loppuun
- Avoimet ryhmät päihteiden käyttäjille ja päihteiden käyttäjien läheisille
- Henkilökohtaista keskustelu- ja hoitoonohjausapua
- Ennaltaehkäisevää päihdetyötä ripareilla
- Nuorten musiikkiryhmä
- Toipujien musiikkiryhmä
- Foorumeita diakoniatyöntekijöille sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille: seuraava foorumi maaliskuussa 2023 Seurakuntien talossa
Työntekijät:
Antti Mäkinen, muusikko, kouluttautuu mielenterveys- ja päihdetyöntekijäksi
Veli-Pekka Järvinen, lähihoitaja, päihdeterapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kouluttautuu sosionomiksi
Tapaamiset:
- Avoin kahvila omaa tai läheisen päihdekäyttöä miettiville maanantaisin kello 16 alkaen, Hervannan kirkon takkahuone (Lindforsinkatu 7)
- Avoin kohtaamispaikka päihderiippuvaisten läheisille maanantaisin kello 16 alkaen, Hervannan kirkon kappeli (Lindforsinkatu 7)
- Musaryhmä päihdetoipujille 10.1. alkaen tiistaisin kello 14–17, Nekalan seurakuntatalon alakerta (Kuoppamäentie 23)
Lisätiedot: Antti Mäkinen p. 040 626 2130 tai paihdeinfo@evl.fi