Palveleva puhelin auttanut jo 60 vuotta
Palvelevan puhelimen tarkoituksena on palvella ihmistä pyyteettömästi sellaisessa hädässä, jossa hän tarvitsee henkilökohtaista vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa.
– Ihminen on minulle kaikkein tärkein. Koko elämäni ja pappeuteni aikana olen ymmärtänyt, että ihminen on tärkeämpi kuin mikään uskonto tai oppi, sanoo professori, kirkkoherra emeritus Jouko Sihvo, 93, joka on yksi Palvelevan puhelimen perustajista Suomessa. Hänet muistetaan Tampereella muun muassa Kirkon tutkimuskeskuksen johtajana ja Messukylän kirkkoherrana.
Valtakunnallinen Palveleva puhelin, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kirkon keskusteluapu, viettää 60-vuotisjuhlavuottaan tänä vuonna. Toimintamuotoina ovat nykyisin palveleva puhelin, palveleva chatti ja netti. Myös paperikirjeisiin vastataan.
Päivystäjät ympäri Suomea vastaavat puheluihin ja viesteihin, joita tulee kaikkialta Suomesta. Kirkon keskusteluapuun otettiin viime vuonna yhteyttä yhteensä 102 982 kertaa. Päivystäjät vastasivat 42 400 puheluun. Chatissa päivystäjät kävivät 3941 keskustelua ja vastasivat 1170 nettikirjeeseen.
Toiminta alkoi Helsingissä 1964
Maailman puhelinpalvelutoiminnan katsotaan alkaneen marraskuussa 1953 Lontoossa. Anglikaanipappi Chad Varah laittoi lehteen ilmoituksen, jossa hän kehotti itsemurhavaarassa olevia tai muuten epätoivoisia ihmisiä soittamaan hänelle. Apua hakevia ilmaantui niin paljon, että heidän auttamisekseen perustettiin järjestö The Samaritans, Samarialaiset.
Suomen puhelinpalvelutoiminnan merkittävä edelläkävijä oli ylioppilaiden järjestämä kokeilu. Joukko Nylands Nationin ylioppilaita halusi tehdä jotakin ihmisten auttamiseksi ja ryhtyi päivystämään hätäpuhelinta helmikuussa 1959.
Ylioppilaiden yhteydenotto Helsingin seurakuntien diakoniakeskukseen synnytti ajatuksen kirkon hätäpuhelinpäivystyksestä. Perustettiin puhelinpalvelutoimikunta, jonka sihteeriksi valittiin sairaalapastori Jouko Sihvo.
Hänen tehtäväkseen annettiin selvittää, miten puhelinpalvelu oli silloin järjestetty muissa maissa.
– Hain oppia Saksasta ja Englannista, jossa järjestettiin konferenssi Oxfordissa elokuussa 1964. Puhelinpalvelu toimi tuolloin jo kymmenessä Euroopan maassa, ja useimmissa taustajärjestönä toimi kirkko tai kristillinen järjestö, muistelee Sihvo.
Palvelevan puhelimen työ on todistusta Kristuksesta, lämpimän myötätunnon, sydämellisen osanoton, kristillisen rakkauden ja pyyteettömän palvelemisen muodossa. Uskonelämän kysymyksistä keskustellaan kuitenkin yleensä vain silloin, kun asiakas tekee siinä aloitteen.
Sihvon mukaan alusta lähtien oli selvää, että Helsingin palvelevan puhelimen toiminnassa ei korosteta kirkon työtä.
– Nimenkin piti olla neutraali, ja sellainen, ettei se liity kirkkoon. Näin yhteydenottaja voi soittaa ilman pelkoa uskonnollisesta käännyttämisestä. Periaatteena on, että olemme ihmisiä ihmisille, Jeesuksen esimerkkiä seuraten, korostaa Sihvo.
Palvelevan puhelimen toiminta alkoi 1. lokakuuta 1964 Helsingissä. Aukioloaika oli kello 21–06. Päivystäjinä toimivat pääasiassa seurakuntien työntekijät. Päivystäjänä saattoi toimia myös tehtävään soveltuva maallikko, jolla on vaitiolovelvollisuus ja tarvittava asiantuntemus.
Tampereella aloitettiin vuonna 1968
Kesästä 1966 alkaen Tampereen seurakuntien papit järjestivät päivystysvuoronsa siten, että kukin heistä oli viikon kerrallaan tavattavissa kotipuhelimessaan arki-iltaisin kello 21–23.
Toukokuussa 1967 pastorit Aulis Raunio ja Seppo Leveelahti kävivät Helsingissä perehtymässä Palvelevan puhelimen toimintaperiaatteisiin ja siellä saatuihin kokemuksiin.
Virallisesti toiminta saatiin alkuun Tampereella noin neljä vuotta myöhemmin. Tampereen seurakuntien kirkkovaltuusto hyväksyi Palvelevalle puhelimelle määrärahan vuoden 1968 talousarvioon ja asetti toimikunnan vastaamaan työn aloittamisesta. Puheenjohtajaksi valittiin Aulis Raunio.
Tampereen seurakuntien Palveleva puhelin, viides Suomessa, aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1968. Alussa päivystäjiä oli noin 30, ja he olivat pääasiassa seurakuntien työntekijöitä.
Diakoniaa kärsivän ihmisen auttamiseksi
Kirkon keskusteluavun periaatteet eivät ole muuttuneet 60 vuodessa. Toiminta on seurakunnan diakoniaa ja kärsivän ihmisen auttamista, ja periaatteina ovat nimettömyys, luottamuksellisuus ja asiakkaan kunnioittaminen.
– Keskustelu ja läsnäolo toista varten ovat jo itsessään arvokasta vaalittavaa. Elämä on vaikeaa, mutta voimme jakaa vaikeutta yhdessä. Usein jo toiselle kertominen avaa jotain uutta, jota ei yksin ole huomannut. Toivo syntyy yhteydestä omaan itseen, toiseen ihmiseen ja Jumalaan, miettii Laura Tuhkanen-Jukkola, joka aloitti työnsä Kirkon keskusteluavun toiminnanohjaajana Pirkanmaalla viime keväänä.
Jouko Sihvon ja Laura Tuhkanen-Jukkolan vaihtaessa kokemuksia Palvelevasta puhelimesta käy ilmi, että keskustelunaiheet eivät juuri ole muuttuneet 60 vuoden aikana. Ihmisiä askarruttavat ja ahdistavat edelleen muun muassa vaikeudet ihmissuhteissa, mielenterveyden ongelmat, pelot ja taloudellinen ahdinko. Monilla on myös hengellisen tuen tarvetta.
Suurin yhteydenottojen syy on edelleen yksinäisyys. Noin 72 prosenttia yhteydenottajista kertoi asuvansa yksin.
Jouko Sihvon mielestä chat ja nettikirje ovat erinomainen asia puheluiden rinnalla.
– Kirkon pitää elää mukana ajan tekniikassa, ja uskon, että varsinkin nuorille aikuisille kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. Tälle toiminnalle täytyy antaa kaikki tuki.
Nykyisin pystytään vastaamaan vain noin puoleen yhteydenotoista. Suomessa oli viime vuonna noin 750 päivystäjää.
– Tampereella on tällä hetkellä kaikissa kanavissa yhteensä 46 aktiivista päivystäjää. Uusia päivystäjiä tarvitaan, jotta toiminta voi jatkua, vetoaa Tuhkanen-Jukkola.
– Kun asettuu kuuntelemaan ja antaa itsensä alttiiksi vuorovaikutukselle, saa kokea monenlaista. On hienoa, kun yhteys ja luottamus syntyvät ja vahvistuvat vähitellen keskustelun aikana. Kohtaaminen on luovaa ja yllätyksellistä. Milloinkaan ei voi tietää, millainen maisema avautuu, kun kuljetaan yhdessä keskustellen.
Teksti: Kirsi Airikka
Lähteet: Puhelu auttaa – Palveleva puhelin, Toim. Hannu Sorri (Kirjapaja 1984)
Voitto Silfverhuth: Tampereen seurakuntahistoria 2 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013)
Kirkon keskusteluapu
- Kiinnostaako vapaaehtoistyö Kirkon keskusteluavun päivystäjänä? Yhteydenotto oman alueen toiminnanohjaajaan. Pirkanmaalla: Laura Tuhkanen-Jukkola, laura.tuhkanen-jukkola@evl.fi, 040 804 8388. Lisätietoja: kirkonkeskusteluapu.fi
- Palveleva puhelin toimii numerossa 0400 221 180. Avoinna joka päivä kello 18–24. Nettikirje ja chat verkossa
- Lisätietoja Kirkon keskusteluavusta