”Saattohoito antaa syvyyttä elämään”
Kokemukseni vapaaehtoisena ovat olleet antoisia ja ne antavat elämään tarkoitusta. On arvokasta olla läsnä ihmisen rinnalla ja tukea häntä, miettii Leila Poramo, joka on toiminut vapaaehtoisena saattohoidossa ja monissa muissakin vapaaehtoistehtävissä reilut kymmenen vuotta.
Ajatus vapaaehtoistyöstä alkoi kyteä Poramon mielessä, kun hän toimi aviomiehensä omaishoitajana. Puoliso vietti viimeiset päivänsä Pirkanmaan Hoitokodissa ja kuoli siellä vuonna 2001.
– Sain olla hänen rinnallaan kuolinhetkessä. Siitä kaikesta heräsi ajatus ja halu olla tukemassa sairastavaa ja hänen läheisiään heidän matkallaan, muistelee Leila Poramo.
Vapaaehtoisille tarkoitetun koulutuksen käytyään hän pääsi Pirkanmaan Hoitokotiin vapaaehtoiseksi. Poramo työskenteli Hoitokodissa myös palkattuna hoitoapulaisena yli kymmenen vuotta, ja jäi sieltä eläkkeelle 2014.
Nykyisin hän toimii vanhustyön vapaaehtoisena Tampereen seurakuntien Mummon Kammarissa sekä saattohoidon vapaaehtoisena Pirkanmaan Hoitokodissa ja Hatanpään sairaalan palliatiivisella osastolla. Hoitokodissa Poramo on mukana myös Puolisonsa menettäneiden vertaistukiryhmässä.
Uusi vapaaehtoistehtävä on aula-avustajan työ Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Sairaalavapaaehtoinen toimii kävijöiden oppaana ja saattajana aulassa sekä myös juttukaverina osastoilla.
– Ne ovat tosi mielenkiintoisia tehtäviä, ja niissä on paljon sosiaalista vuoropuhelua asiakkaiden ja potilaiden kanssa.
Koskettavinta Leila Poramon mielestä on kuitenkin parantumattomasti sairaan, kuolevan ihmisen rinnalla kulkeminen ja avustaminen.
– Puhutaan tai ollaan hiljaa. Voi pitää kädestä hellästi, silittää, laulaa tai vaikkapa lukea. Myös musiikin kuuntelu rauhoittaa.
Vapaaehtoinen voi olla myös kuolevan omaisten tukena.
– Olen omaisten käytettävissä, jos he niin toivovat. Halaan usein, siinä ei tarvita sanoja.
Koskettamisella on suuri merkitys, se lohduttaa, tietää Poramo.
Hän korostaa, että kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia, sillä vapaaehtoistyöntekijä on vaitiolovelvollinen.
Leila Poramo tekee mielellään vapaaehtoistyötä monessa paikassa, mutta osaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan.
– Itseään pitää kuunnella, ja kalenteriin tulee jättää vapaapäiviä. Vapaaehtoisilla on onneksi tarjolla työnohjausta sekä kasvokkain että etänä, sanoo Leila Poramo, joka itse saa voimia ystävistä, läheisistä, liikunnasta ja mökillä puuhailusta.
Hän haluaa rohkaista uusia ihmisiä mukaan saattohoidon vapaaehtoisten koulutuksiin.
– Välttämättä ei tarvitse olla omaa kokemusta kuolevan ihmisen vierellä. Rohkeus asiaan voi vahvistua koulutuksessa, ja tehtävässä saa myös syvyyttä elämään. Samalla voi myös miettiä omaa suhdetta kuolemaan.
– Itselleni vapaaehtoisuus antaa voimia ja iloista mieltä, koska voin olla avuksi. Tärkeintä kuitenkin on potilaan ja hänen läheistensä kunnioittaminen ja heistä välittäminen.
Teksti: Kirsi Airikka
Kiinnostaako vapaaehtoistyö sairaaloissa ja hoitokodeissa?
OLKA Pirkanmaa, Sointu Senioripalvelut ja Pirkanmaan Hoitokoti järjestävät yhteistyössä saattohoidon vapaaehtoistoiminnan esittelyillan huhtikuussa sekä saattohoidon vapaaehtoisten koulutuksen syksyllä.
OLKA on sairaalan ja kolmannen sektorin välistä kumppanuustoimintaa. Pirkanmaalla yhteistyötä tekevät Artteli-kumppanuusyhdistys sekä Tampereen yliopistollinen sairaala.
Koulutuksen käyneet vapaaehtoiset voivat sijoittua Hoitokotiin, sairaalaan ja palvelukeskuksiin. Vapaaehtoinen voi toimia monissa tehtävissä, muun muassa vertaistukijana, juttukaverina, OLKA-kaverina lasten- ja nuorten sairaalassa tai opastajana sairaalan aulatiloissa.
Esittelyilta maanantaina 15.4.2024 kello 16.30–19.30 Pirkanmaan Hoitokodissa, Lääkärinkallionkatu 3. Ilmoittautuminen tarjoilun vuoksi 8.4. mennessä: eveliina.jussila@artteli.fi tai 050 501 0727. Kerrothan mahdollisista ruokarajoitteista.
Koulutus järjestetään maanantaisin 26.8., 2.9., 9.9. ja 16.9. kello 16.30–19.30.
Lisätietoja OLKA:sta Arttelin sivuilla