Sillan nimikkopöntöt odottavat asukkaita Niihaman puissa
Ei pöllömpi homma! Vietiin Niihamaan seurakuntien maille uudet asumukset liito-oravalle ja pöllölle, ja nyt odotellaan, tuottaako seurakuntien viestinnällinen asunnonvälitys tulosta.
– Tässä voi pesiä viirupöllö, lehtopöllö tai telkkä, miettii valokuvaaja Rami Marjamäki isompaa pönttöä raahatessaan.
Liito-oravan sijaan pienempiaukkoiseen taloon voi majoittua myös vaikka varpuspöllö, talitintti tai kirjosieppo.
Pöntöt nikkaroi seurakuntien kiinteistöosaston erityisammattimies Seppo Peräinen, jonka sydäntä lähellä lintuharrastus on ollut pienestä pitäen.
– Ihan pikkupojasta olen pistänyt linnunpönttöjä paikoilleen, hän vahvistaa.
– Kun kuulin jotain ääntä metsässä, mietin, että tuo on hauska ääni. Piti hankkia lintukirjoja ja äänikirjoja, että oppi tuntemaan laulajat. Oli palkitsevaa, kun ääniä rupesi oppimaan. Iltojen iloksi opettelin vielä Suomessa pesivien lintujen latinankieliset nimetkin.
Kotopuolessa Virroilla hän sekä serkukset Ari ja Tarmo Mäkiharju ovat rakennelleet vanhoista pellonpohjista kolme kosteikkoa, joista on saatu yhteensä noin kuuden hehtaarin kosteikkoalue.
– Ensimmäinen rakennettiin Kemeran tuella, toinen kirpputorirahoilla ja kolmas on EU:n Kosteikko Life -hanke
Jotkut ovat ihmetelleet hommaa: eihän mies saa metsistään tuloa, kun karahkat kituvat suossa.
– Kosteikko on työtä luonnon hyväksi tehtävää työtä. Ei häiritse yhtään, vaikka en saa yhtään puuta kaupaksi. Ehkä ajattelisin eri lailla, jos leipäni olisi siitä kiinni.
Perräisen kosteikon alueella on lisäksi kaksi kilometriä pitkä luontopolku ja näköalalaavu, joille voi kuka vain halutessaan piipahtaa. Näköalalaavu huusseineen on myös liikuntaesteisille.
Lapsena siemen kylvetään. Seppo Peräisen tyttäret Jenni ja Janika ovat myös luonnossa liikkujia, ja Janika opiskelee eläintenhoitajaksi. Seppoon luontointo tarttui omasta isästä, jonka kanssa tehtiin Lappiin kalastusreissuja.
Tapa elää
Peräinen on työskennellyt seurakuntayhtymässä 30 vuotta:
– Äärettömän hyvä työpaikka! Monipuolinen, haastavia projekteja ja erilaisia ihmisiä. Ei tämä oikeastaan ole työtäkään; tää on mun tapa elää.
Silmät avasi aikoinaan työskentely yksityisillä remonttityömailla. Seurakuntien työntekijät olivat tulleet tutuiksi virastotalon remonttia tehdessä.
Seurakunnat esittää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan METSOon Kauppi-Niihamasta noin 7 hehtaarin aluetta. Korpilehtoalueet on tarkoitus säilyttää virkistysalueina, vaikka ne siirtyisivätkin kaupungin omistukseen.
Kartoituksessa lehdosta on löytynyt vanhoihin metsiin kuuluvaa ruoste- ja pihkakääpää. Siellä kasvaa alueellisesti uhanalaista raidankeuhkojäkälää ja kantakaupungin ainoa esiintymä lehtoneidonvaippaa.
Alasjärven rannassa Lahnakallion ympärillä on jo luonnonsuojelulain perusteella suojeltua lehtoaluetta, josta osa sijaitsee seurakuntien mailla.
Lahnakallion läheisestä maastosta löytyy myös vanhoja pönttöjä, jotka ovat vuosikymmenten kuluessa lahonneet ja keränneet pintaansa sammalta.
– Isokoskelo ei näin korpeen pesi, pöntön asentajat huomauttavat.
Juttua heillä riittäisi paljonkin. Vaikuttaa siltä, että tästä aukenee uutta yhteistoimintaa – luonnon hyväksi.
Teksti: Asta Kettunen
Livenä luonnosta
Ympäristöjärjestö WWF aloittaa nettisivuillaan uusia suoria lähetyksiä luonnosta. Livekamerat välittävät ensi keväästä alkaen kuvaa harvinaisista eläinlajeista.
Hankkeen mahdollistaa yhteistyö monien kumppanien, kuten luontokuvaajien Juha Taskisen ja Benjam Pöntisen sekä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa.
Kuvaaminen toteutetaan viranomaisten ja maanomistajien luvalla niin, etteivät eläimet häiriinny.
– Luonto-liveä varten suunnittelemme uutta verkkosivua,
jonka osaksi Norppalivekin tulisi. Norppalive toki jää myös vanhaan tuttuun
osoitteeseen, kertoo kehityspäällikkö Justus
Hyvärinen.
Kestävän metsätalouden rahoituslakiin perustuvasta tukimuodosta käytetään nimeä Kemera.