Tärkeintä on yhdessäolo

Ystävällinen ilmapiiri, lämmin tunnelma, hyvä seura, mielenkiintoinen ohjelma ja maukasta ruokaa. Muun muassa näillä sanoilla joukko Kalevassa asuvia ikäihmisiä kuvailee Kalevan kulman kohtaamispaikkaa ja Iloa arkeen -pysäkkien toimintaa.

– Olen juuri jäänyt leskeksi, mutta kun tulen tänne, ei tarvitse jäädä yksin kotiin. Täällä on ystävällisiä ihmisiä, miettii Irma Ollikainen.

Myös ohjelma on Ollikaiselle mieleistä. Tarjolla on muun muassa luentoja, taidetta, elokuvia ja askartelua.

– Ruokatarjoilu on kiva juttu, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyys ja seura ovat tärkeimpiä asioita, korostaa Ollikainen.

Iloinen puheensorina ja lusikoiden kilinä täyttivät Kalevan kulman Soppatiistaina. Iloa arkeen pysäkit kokoavat 30–40 ikäihmistä viettämään aikaa ja aterioimaan yhdessä. Kokoontumisissa tärkeintä ovat hyvä seura ja mielenkiintoinen ohjelma.

Kalevan kulman Iloa Arkeen -pysäkit ovat maksuttomia tapaamispaikkoja kotona asuville ikäihmisille. Toiminnasta vastaa Koivupirtin säätiö, joka tänä vuonna täyttää 62 vuotta.

– Pysäkit tarjoavat ikäihmisille mielekästä tekemistä arkeen, ja niissä voi osallistua ohjattuun ryhmätoimintaan, vapaaehtoistoimintaan, tapahtumiin ja retkiin. Tarjoamme myös henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa sekä autamme mieltä askarruttavissa asioissa, kertoo pysäkkien vastaava toiminnanohjaaja Kati Mesiranta-Tynkkynen. Hänen työtovereitaan ovat Miia Helppolainen ja Raija Heinisaari.

Pysäkit sijaitsevat Kalevan ja Uudenkylän kaupunginosassa, osoitteissa Väinämöisenkatu 25, Uudenkylänkuja 3, Pellervonkatu 19 ja Pellervonkatu 13. Toimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Aterioiden raaka-aineet tulevat Ruokapankilta

Kerran kuukaudessa Kalevan kulmassa vietetään Soppatiistaita ja Aamiaisbrunssia. Aterioiden raaka-aineet saadaan Tampereen seurakuntien Ruokapankista.

– Tavoitamme yhteisöruokailulla 30–40 kotona asuvaa ikäihmistä. Pienessä keittiössä ruuan valmistaa ja astiat tiskaa joukko vapaaehtoisia. Ilman heitä aterioiden tarjoaminen olisi paljon vaikeampaa, kiittää Mesiranta-Tynkkynen.

Helka Laine (vas.), Marja-Terttu Ritala ja Helena Rahkjärvi sekä joukko muita vapaaehtoisia valmistivat ja tarjoilivat makkarakeiton Kalevan kulman kävijöille Soppatiistaina 11. helmikuuta.

Muun muassa Helena Rahkjärvi, Helka Laine ja Helena Grönroos tekevät vapaaehtoistyötä pysäkeillä, vaikka he itsekin ovat jo eläkkeellä. Osa porukasta tekee vapaaehtoistyötä myös Kalevan kirkolla ja Tamperemissiossa.

– Tämä antaa virkeyttä. On ilo olla avustajana ja tehdä yhteistyötä ikäihmisten kanssa, kertoo Rahkjärvi.  

Grönroos on samaa mieltä.

– Eikä ikä täällä merkitse mitään, samanlaista porukkaa olemme kaikki. Mieheni aina kysyy, että saitko sinä nyt tarpeeksi puhuttua siellä. Kotona meillä on hiljaisempaa, nauraa Grönroos.  

Helka Laineen mukaan tärkeintä on, että ihmiset lähtevät kotoa liikkeelle.

– Tämä on yhteisöllistä. Täällä jutellaan, nauretaan, ja välillä itketäänkin.

Myös nuori vapaaehtoistyöntekijä Valentina Tapia on viihtynyt ikäihmisten seurassa.

– He ovat tosi ihania ja ystävällisiä, kertoo Tapia, joka on tullut kotimaastaan Ecuadorista opiskelijavaihtoon Tampereelle Maailmanvaihto-yhdistyksen kautta.

Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola

Soppatiistai 11.3. kello 11–12.30, Aamiaisbrunssi 27.3. kello 10–11.30

Lisätietoja: koivupirtti.fi/kalevankulma

Palaa otsikoihin