Teemapäivästä toivotaan uusia polun päitä
Tampereella tammikuussa vietettävien Diakonian ja kasvatuksen päivien teema, ulkopuolisuus, on tuttu myös Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijöille, Antti Kulmalalle ja Onerva Toikolle.
– Tähän tuskalliseen ongelmaan on kiinnitetty seurakunnissa huomiota jo vuosia. Vähävaraisuus eristää ja rajoittaa, ja ihmisillä on paljon pelkoa putoamisesta, Toikko kertoo.
Diakoniatyöntekijät pyrkivätkin tukemaan ihmisiä tämän ongelman peittoamisessa. Toisaalta monen elämäntilanne on vuoden kuluessa vaikeutunut, ja samalla taloudellisten vaikeuksien heijastukset muuhun elämään ovat lisääntyneet.
Esimerkiksi työttömät ja eläkeläiset voivat jäädä yksin koteihinsa tai kadota nettimaailmaan. Kulmala ja Toikko ovat kuitenkin huomanneet riskejä eristäytymiselle löytyvän joka ikäryhmästä. Työntekijät ponnistelevatkin tehdäkseen yhdessä olemisesta sekä houkuttelevaa että turvallisen tuntuista.
Diakonian ja kasvatuksen ammattilaiset kokoontuvat yhteisille neuvottelupäiville nyt ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Messukylässä laaja-alainen yhteistyö on jo tuttua. Toikko pohtii, hakeeko kirkon kasvatustyö nyt uusia uomia yhteiskunnan muutoksissa. Suunta yhteistyöhön on joka tapauksessa selkeä.
– Hienoimmillaan yhdessä tekemällä päästään lähemmäksi seurakuntalaisia. Tarkoitus on, että perheet uskaltaisivat rohkeasti ottaa yhteyttä seurakuntaan sellaisissa asioissa, jotka he kokevat kuormittaviksi, Toikko sanoo.
Tapahtumassa perataan esimerkiksi seurakuntien, järjestöjen ja kuntien yhteistyötä, nostetaan esiin lapsiperheköyhyystyön tutkimusta ja verkostoja sekä kuullaan ajankohtaista tietoa yksinäisyydestä ja kansallisesta yksinäisyysstrategiasta.
– Yhteen kokoontumalla voi jakaa toimivia käytäntöjä ja löytää uusia polun päitä omaan ajatteluun, Kulmala toteaa.
Päivien ohjelmaan kuuluvassa ideahautomossa haastetaan lasten, nuorten ja perheiden parissa työskenteleviä pohtimaan sitä, miten seurakunnissa voitaisiin tehdä yhteistyötä ja olla yhdessä ehkäisemässä syrjäytymistä ja ulkopuolisuuden kokemusta entistä paremmin.
– Lapsiperheköyhyys, mielenterveyshaasteet ja jaksamisen kysymykset korostuvat yhä enemmän tulevaisuudessa lasten, nuorten ja vanhempien elämässä. Ideahautomossa ei anneta valmiita vastauksia, vaan pohditaan aihetta yhdessä uusien ideoiden synnyttämiseksi, tiivistää Messukylän seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna Henriksson.
Voimaa ja ahaa-elämyksiä
Luentojen lisäksi päivät tarjoavat työpajoja, joista yksi keskittyy vanhemmuuden yhteisölliseen tukemiseen. Sen esimerkkejä on Messukylän seurakunnassa muutamia vuosia sitten alkanut Pastilli-hanke. Tammikuussa alkava uusi Pastilli-jakso kestää kesän kynnykselle, ja mukaan otetaan viidestä seitsemään perhettä.
Pienellä porukalla halutaan tarjota mahdollisuus ryhmäytymiseen. Etukäteishaastattelulla ja perheiden tilanteiden kartoittamisella pyritään löytämään perheet, jotka jaksaisivat olla mukana koko puolen vuoden jakson.
– Projektin yksi tavoite on tehdä kaikenlaista yhdessä perheinä. Idea lähti alun perin siitä, että diakoniassa kuulemme paljon elämän kapeutumisesta talouden ja terveyden ynnä muiden haasteiden vuoksi. On haluttu tarjota iloa ja voimaa tuottavaa toimintaa, Toikko toteaa.
Hän lisää, että myös lapset voivat kokea yksinäisyyttä. Siksi heidätkin haluttiin mukaan.
Eniten Pastilli-jaksosta saa hyötyä sitoutumalla siihen koko ajaksi. Täysin matkan varrella eteen tulevia haasteita ei kuitenkaan voi arvata, Toikko myöntää.
"Hei, mähän selvisin"
Alun perin omaa jaksamistaan epäilleiltä on saatu palautetta tyyliin: ”hei, mähän selvisin tästä, ja meillä oli mukavaa”. Esimerkiksi porukalla tehty matka on elvyttänyt ja antanut rohkeutta. Pieniä retkiä on tehty hoitaviin luontoympäristöihin.
– Olemme nähneet retkeläisen liikuttuvan ilosta kyyneliin kotimatkalla. Hän oli ehkä aikeissa perua tulonsa, mutta lähtikin liikkeelle ja huomasi, kuinka hyvää luonto ja yhdessäolo hänelle teki, Kulmala kertoo.
Asumiseen ja talouteen liittyvien huolten lisäksi mieltä kalvavat kasvattamiseen liittyvät ajatukset.
– Vanhemmat tuskailevat sen kanssa, miten luoda perusturvaa ja toivoa, ja mitkä ovat hyviä arvoja. Kirkolla on erittäin hyviä vastauksia niihin kysymyksiin, Toikko huomauttaa.
Pastillin vanhempien omissa illoissa on paitsi pohdittu vanhemmuutta myös jaettu omaa elämää. Ystävyyssuhteitakin on syntynyt.
– Toinen on ehkä pystynyt sanoittamaan sitä, mitä itse on kokenut. Siitä on syntynyt uusia ahaa-elämyksiä.
Työkaluja tukemiseen
Kirkko on kouluttanut väkeään ratkaisujen etsintään:
– Vaikka työssämme kuulemme tarinoita haasteista ja karikoista, meillä on välineitä löytää ihmisten elämästä ja arjesta myös voimavaroja, mitkä tukevat jaksamista. Ihmiset ovat yllättävän sitkeitä, enkä lakkaa sitä ihmettelemästä. On tämän työn rikkaus, että saan antaa toiselle tilaa ja aikaa pohtia elämäänsä, Kulmala kiittelee.
Hän pitää seurakunta-sanasta.
– Se sisältää palvelulupauksen: seurakunta tarjoaa seuraa ja kutsuu seuraan. Ihmisen tarve löytää toisen luo ei ole mihinkään kadonnut ja se on kirkolle upea mahdollisuus.
– Näemme myös, miten pienistä hetkistä saa toivoa, jonka avulla jaksaa hakea apua ja tukea, Toikko sanoo.
Teksti ja kuvat: Asta Kettunen