Toivo koskettaa meistä jokaista
Tuoreen teoksensa myötä psykoterapeutti Maaret Kallio tutustuttaa lukijansa toivon voimaan. Voimana toivo (WSOY 2020) pyrkii auttamaan niiden taitojen löytämisessä, joilla toivoa voi tietoisesti vahvistaa ja tukea.
Kirjan teema on Kallion mukaan aina keskeisessä roolissa, myös toipumisessa. Toivo on hänen mukaansa välttämätön tekijä varsinkin vaikeista elämänvaiheista toipumisessa.
– Olen tehnyt Väestöliitossa aikanaan töitä kymmenen vuoden ajan seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön äärellä ja kirjoittanut siitä toipumisesta kirjankin. Suurin osa meistä kokee elämänsä aikana jotain hyvin vaikeaa ja järkyttävää, mutta myös toipuu siitä, ja toisinaan kokee jopa elämän merkityksellisemmäksi vaikeiden kokemusten jälkeen.
Kirjaa oli Kallion mielestä lohdullista kirjoittaa, vaikka se olikin myös työlästä ja vaikeaa. Teema oli kuitenkin hyvin kannatteleva ja armollinen.
– Toivo kun ei vaadi lainkaan täydellisyyttä, vaan kumpuaa enemminkin kyvystä sietää epätoivoa ja jopa ajoittaista toivottomuutta.
Toivon teemat
Kirjan teemat ovat tavoitteet, tunteet, toimijuus, toipuminen, toiset ja tarkoitus. Tavoitteena on oppia hahmottamaan, mihin ihmiset pyrkivät ja miksi liian kovat tavoitteet ovat jopa toivon este.
Toimijuus on sen ymmärtämistä ja erottelemista, missä voimme kokea pystyvyyttä ja vaikuttavuutta, tarvitsevuutta ja avuttomuutta.
– Emme ole vain heikkoja tai vahvoja, vaan molempia, ja tasapaino näiden kahden ääripään välillä on toivon ytimessä, Kallio painottaa.
Toipuminen-osio nostaa esiin sen, kuinka tärkeää on antaa aikaa surulle silloin, kun elämässä on surun aika. Miten olla lähellä ja tueksi toiselle ihmiselle, joka elää surun ja kovien tilanteiden aikaa?
– Me ihmiset olemme syvästi laumaeläimiä ja tarvitsemme ehdottomasti aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin kokeaksemme elämämme merkitykselliseksi ja tärkeäksi, kokeaksemme ylipäätään itsemme olemassa oleviksi. Sekä elämän hyvä tavoitetaan että paha taltutetaan aina yhdessä, ei yksin.
Kirja tarjoaa vinkkejä siihen, miten voimme muistaa, mikä elämässä todella on tärkeää.
– Liian usein elämme niin sanotusti elämän eteisessä, odottaen, että jotain parempaa tulee, mutta miten vaikuttaa siihen itse? Liian yksilökeskeinen elämä tai omaa etua tavoitteleva suunta on itseasiassa onnellisuutta vähentävää ja toivoa heikentävää.
Miten toivoa voi lainata?
Kallion mukaan toivoa voi kartuttaa ja tartuttaa. Toivon lainaaminen toiselta tai sen jakaminen muille on mielen voimavara, joka toimii ankkurina hyvän elämän kokemuksille.
– Toivo kulkee aina vuoropuhelussa epätoivon kanssa. Toivo ei siis missään nimessä merkitse sitä, että olisimme aina iloisia tai onnellisia tai keskittyisimme väen vängällä vain positiivisiin asioihin. Hyväänkin elämään, hyvinvoivaan mieleen ja hyviin ihmissuhteisiin liittyy vaikeuksia ja epätoivoa, mutta toivoa on juuri se, että niiden kanssa uskalletaan olla ja niitä voidaan yhdessä ilmaista ja jakaa.
Kallio muistuttaa, että erityisen toivottomina hetkinä ihminen tarvitsee aina toisia.
– Toivoa ei voi herättää välttämättä hienoin sanoin tai parantavin lausein, mutta ennen kaikkea sillä, että uskaltaa olla myös läsnä toisen toivottomuudessa.
– Ihminen kaipaa enemmän läsnäoloa kuin suurempia tekoja. Voi vaikka vain olla riittävän rauhallisesti toisen rinnalla ja sanoa, että en oikein tiedä mitä sanoa, mutta tässä olen.
Pitääkö aina toivoa, miksi (ei)?
Toivominen ja toivo ovat eri asioita:
– Ihmisellä voi olla epärealistisiakin toiveita, kuten halua saada siivet ja lentää, mutta toivo juurtuu aina realiteetteihin ja uskallukseen olla niissä läsnä. Esimerkiksi saattohoidossa olevan potilaan toivo voi liittyä siihen, että kokee eläneensä hyvän elämän, jonka kanssa voi olla sovinnossa.
Kallio kertoo, että usein vakavasti sairailla tai iäkkäillä ihmisiillä toivo alkaa suuntautua enemmän hyvään tähän hetkeen, mutta myös muihin sukupolviin ja toivon kulkeutumiseen heidän hyvään elämäänsä.
Toivo on hyväksi, mutta sen kohteet eivät aina.
– On tärkeää erottaa, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Voimme aina vaikuttaa siihen, että teemme edes sopeutumistyötä olemassa olevien tilanteiden tai olosuhteiden suhteen. Voi olla kuitenkin joskus viisasta luopua toivosta jotain tiettyä asiaa tai ihmissuhdetta kohtaan.
Surutyötä ihminen joutuu tekemään monessa kohtaa elämää, myös elävien kanssa.
– Toivoa tarvitaan silloinkin, kun joutuu suremaan luopumisesta jostain sellaisesta, jonka varaan on pitkään toivonsa laskenut. Silloin tarvitaan luottamusta siihen, että läpikäyty suru kääntyy ajan saatossa uudeksi toivoksi.
Toivottomuus liittyy usein yksinäisyyden kokemuksiin. Joku toivoo kuolemaa, toinen rakkautta ja kolmas jälleennäkemistä. Usko ja se, että ihminen kokee elämällään tai vaikeuksilla olevan jotain suurempaa merkitystä, ovat toivon merkittäviä lähteitä.
Kallio kuitenkin muistuttaa, että ihmisen olisi aina tärkeää saada kulkea surunsa läpi, eikä toisille saa tyrkyttää tarkoituksiaan.
– On tärkeää, että kunnioitetaan ja etsitään jokaisen yksilöllistä toivoa: mistä se syntyy arjessa, ihmissuhteissa, elämänkatsomuksessa, kenen kanssa ja omassa toiminnassa, teoissa?
Kauempana siintävää valoa?
Kallion mukaan toivo on suunta.
– Toivotutkija Jari Kylmä Tampereen yliopistolta sanookin, että jos toivoa tulisi kuvata yhdessä sanalla, se sana olisi mahdollisuus.
– Toivo merkitsee meille uskallusta ja mahdollisuutta kulkea kohti tärkeitä asioita tai vaalia elämässämme arvokkaita tekijöitä. Mutta ei se lupaa varmuutta tai ratkaisuja, eikä tarvitsekaan. Jo tärkeäksi koettu suunta ja yrittämisen uskallus, luottamus elämän kantavuuteen, on hyvin tärkeää ihmisen mielelle.
Helsingin Sanomien kolumnissa Kallio toteaa olevan ”äärimmäisen lohdullista saada kokea olevansa toisen ilon lähde.” Entä jos tällaista kokemusta ei ole?
– Meillä jokaisella lienee jonkinasteisia kokemuksia siitä, että minulla on ollut toiselle väliä tai minun olemuksellani, teoillani on ollut toiselle merkitystä. Jotkut saavat elää näiden kokemusten kanssa läpi elämänsä.
– Lasten ja nuorten toivosta me aikuiset olemme hyvin paljon vastuussa, mutta aikuisina voimme myös itse olla rakentamassa sitä itsellemme. Kannattaakin pohtia, missä minulle olisi nyt käyttöä. Kenelle minusta voisi olla iloa? Yhdessä tekeminen on usein yhdistävä tekijä ja yksinäisyyden murtaja.
Onko väärää toivoa?
Ihmissuhteista on ylipäätään tärkeää puhua, Kallio muistuttaa. Syytä olisi myös opetella puhumaan ihmissuhteista ja niiden monista puolista juuri niiden ihmisten kanssa, joita se koskee.
– Ei kannata liikaa olettaa tai ”tietää” toisen puolesta, vaan ennen kaikkea kysyä, kuunnella ja kertoa, mitä itse pelkää, kokee tai toivoo. Hyvien ihmissuhteiden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että uskallamme näyttää myös inhimillistä, kärsivää, tuntevaa ja rakastavaa puolta itsestämme, emme vain suoriutuvaa ja pärjäävää.
– Juuri näissä säröisissä kohdissa voimme myös kokea liittymistä toiseen.
– Toivoa käsittelevät teemat koskevat jokaista meistä: miten lisätä omaa jaksamista, mikä uuvuttaa meitä, miten olla tunteiden kanssa sovinnollisesti, ja miksi on tärkeää kyetä sietämään myös ikäviä tunteita niin itsessä kuin ihmissuhteissaan.
– Ja miten löytää elämänsä tärkein ydin, jottei koe elävänsä tyhjää elämää, joka vain lipuu ohi suorittaen tai odottaen.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Laura Malmivaara
Maaret Kallion Voimana toivo -luentokiertue on siirtynyt koronatilanteen vuoksi.
