Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraehdokkaat Sillan tentissä
Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja hiippakunnan tuomiorovasti valitaan 11. toukokuuta. Asiasta päätti Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto kokouksessaan 23. maaliskuuta.
Valinta tehdään neljästä hakijasta, jotka ovat Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen Salla Häkkinen, Hyvinkään seurakunnan kasvatuksen vastuukappalainen Petteri Kerko, Pirkkalan seurakunnan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth ja Akaan seurakunnan vs. kirkkoherra Leena Sorsa.
Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, jonka toimittaa seurakuntaneuvosto.
Valintaprosessi etenee siten, että ehdokkaat haastatellaan ja soveltuvimmat lähetetään soveltuvuusarviointiin.
Ehdokkaat kertovat ajatuksistaan vaalipaneelissa
Tamperelaisten on myös mahdollista tutustua ehdokkaiden ajatuksiin vaalipaneelissa, joka järjestetään tiistaina 25. huhtikuuta kello 18 Tuomiokirkossa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virka tuli avoimeksi, sillä nykyinen kirkkoherra, tuomiorovasti Olli Hallikainen jää eläkkeelle 1. lokakuuta. Tuomiorovasti Hallikainen on toiminut Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virassa vuodesta 2005 lähtien.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli on antanut lausunnon tuomiorovastin viran hakijoista 8. maaliskuuta. Lausuntoon voi tutustua hiippakunnan verkkosivuilla.
Salla Häkkinen
teologian maisteri, työyhteisökonsultti, Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen, 45 vuotta
Motto: Ole valmis! Partiolaisen tunnus.
1. Tuomiorovasti on Tampereen seurakuntien hengellinen johtaja. Miksi sinut pitäisi valita tuomiorovastiksi, ja mitä annettavaa sinulla on tamperelaisille?
Tunnen Tampereen seurakuntien ja seurakuntayhtymän toiminnan hyvin kirkkoherran, johtavan kappalaisen ja seurakuntapastorin tehtävistä yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Olen motivoitunut seurakunnan johtamiseen ja yhteistyöhön sekä työyhteisön, toimintakulttuurin ja vapaaehtoisuuden kehittämiseen. Työni kautta haluan välittää tamperelaiselle: olet tärkeä ja arvokas.
2. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella asuvista kaupunkilaisista enemmistö on 20–29 -vuotiaita, ja seuraavaksi eniten on 30–39 -vuotiaita. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
Seurakunnan tulee olla avoin, tulevaisuuteen katsova ja kutsuva yhteisö. Sillä on erityinen tehtävä ja paikka kaupungissa: kertoa Jeesuksesta. Seurakunta vastaa hengellisyyden etsintään ja tarjoaa tukea, apua ja turvaa sekä kutsuu auttamaan. Ilmastonmuutos, yhdenvertaisuus ja arvojen merkitys ovat ajankohtaisia teemoja. Seurakunta voi yhteisönä vahvistaa elämän mielekkyyttä, pyhän kokemusta ja toivon säilymistä.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Jumalan rakkauden suuruus ihmistä kohtaan ja Jeesuksen tapa kohdata kaikki samanarvoisina ovat hyviä ja velvoittavia esimerkkejä. Toivon, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen olisi evankelis-luterilaisessa kirkossa mahdollista. Kyse on yhdenvertaisuudesta. Kirkolliskokous päättää kirkon avioliittonäkemyksestä. Olen valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin.
4. Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa ja miksi?
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Tässä pienoisevankeliumissa on kirkon sanoma ja tehtävä tiivistettynä. Siinä on Jumalan rakkaus ja lahja meitä varten, ilman ehtoja.
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
Kaiken toiminnan lähtökohta on huolenpito osallistujien ja henkilökunnan turvallisuudesta kaikissa tilanteissa. Epäasialliseen kohteluun on puututtava välittömästi. Seurakunnassa toimitaan yhteisten sääntöjen ja ohjeiden, kirkkolainsäädännön ja Suomen lain, mukaan.
Kirkkohallituksen Turvallinen seurakunta -ohjeistus sekä Tampereen seurakuntien allekirjoittama Turvallinen seurakunta tai muu kristillinen yhteisö -lausunto ovat hyviä välineitä erilaisten näkemysten ja erilaisuuden kohtaamisen keskusteluille työyhteisössä, vapaaehtoisten koulutuksissa ja ryhmissä.
Koulutus, kehityskeskustelut ja työhyvinvointikyselyt sekä toimintaohjeistus ongelmatilanteisiin ovat tärkeitä. Erätauko-menetelmä sopii rakentavan keskustelun mahdollistamiseksi moniin tilanteisiin.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
Pyrin vastuulliseen ja ekologiseen elämäntapaan. Kierrätän, minimoin ruokahävikkiä ja pyrin valinnoissa huomioimaan ympäristöystävällisyyden. Vastuu ympäristöstä perustuu ihmisen, luonnon ja Jumalan suhteeseen.
Seurakunnassa ympäristödiplomi, ympäristökasvatus ja tavoite olla hiilineutraali kirkko 2030 ovat osallistavia tekijöitä ympäristön hyväksi. Tärkeää on yhä kehittää niin kirkon kuin yhteiskunnan rakenteita yhteisen hyvän elämän, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Se vaikuttaa myös ympäristöön.
7. Miten seurakunta voisi kohdata niitä alueen ihmisiä, joita kirkon kokoava toiminta ei tavoita?
Kohtaaminen voi tapahtua sosiaalisen median kautta tai menemällä sinne, missä tamperelaiset ovat; kauppakeskuksiin, työpaikoille ja tapahtumiin. Verkostoituminen ja yhteistyö mahdollistavat löytämään uusia tapoja toimia.
Seurakunnan antama apu ja kutsu auttamaan lähimmäisiä luovat yhteisöllisyyttä, jossa seurakunta on yksi toimija yhdessä muiden kanssa. Viestintä eri tavoin ja eri kanavissa seurakunnan olemassaolosta, toiminnasta ja kutsusta yhteisöön on keskeistä. Hyvin tehty työ kertoo parasta viestiä seurakunnasta.
Petteri Kerko
Olen Petteri Kerko, syntynyt 18.3.1967, Hyvinkään seurakunnan kasvatustiimin vastuukappalainen. Teologian lisensiaatti.
Motto: Elämä on lahja
1. Tuomiorovasti on Tampereen seurakuntien hengellinen johtaja. Miksi sinut pitäisi valita tuomiorovastiksi, ja mitä annettavaa sinulla on tamperelaisille?
Uskon, että Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä elämään yhteydessään, ja tätä olisin rohkeasti kertomassa. Edustan suvaitsevaista, matalan kynnyksen arjen kristillisyyttä, jossa jokainen tuntee olevansa tervetullut. Tasa-arvoisuus ja toisten huomioonottaminen ovat arvojani myös hengellisessä elämässä.
Haluan kuunnella seurakuntalaisia ja kaikkia muitakin siten, että kuulen heidän ikäkauteensa ja elämäntilanteeseensa liittyvät toiveensa ja tarpeensa. Tähän haluan olla johtamassa myös muita työntekijöitä Tampereen seurakunnissa.
Olen luomassa tiimityörakenteita, ei niinkään tiukkoja työalarakenteita. Moniammatillisissa tiimeissä kyetään kohtaamaan seurakuntalaiset paremmin heidän omista lähtökohdistaan käsin, ja kutsumaan mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan. Rohkaisen työntekijöitä hoitamaan omaa rukouselämäänsä ja haluan antaa aikaa kasvulle ja kehitykselle. Koulutuksen mahdollistaisin tukemaan työntekijän työtehtävää.
Pidän osaamiskartoitusta tärkeässä roolissa. Johdollani kysytään: mihin mennään, mitä arvostetaan ja minkälaisia ratkaisuja pyritään tekemään hyvän ja ihmisiä kohtaavan tulevaisuuden saavuttamiseksi. Katson, että suvaitsevaisuudella ja erilaisuuden kunnioittamisella ja sen pitämisellä vahvuutena sekä tasa-arvoisella suhtautumisella minulla olisi annettavaa Tampereen seurakunnille tuomiorovastin tehtävässä.
2. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella asuvista kaupunkilaisista enemmistö on 20–29 -vuotiaita, ja seuraavaksi eniten on 30–39 -vuotiaita. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
Opiskelijat tuovat Tuomiokirkkoseurakunnan alueelle suuren nuorten aikuisten ryhmän. Tästä ikäryhmästä (20–39 -vuotiaat) suhteellisesti vähäisin määrä kuuluu kirkkoon. Kirkon jäsenyys on valtavirtaa yli 60-vuotiaissa.
Kun tiedämme, että instituutioihin sitoutuminen laskee, ja kirkkoon kuuluminen ei ole itsestäänselvyys nuorten aikuisten ikäryhmässä, ja kirkkoon kuulumisella pitää yleensä olla jokin erityinen syy, niin seurakunnan tulee antaa se syy.
Monikulttuurisuus on myös nykypäivää, ja se on sekä otettava huomioon, että hyödynnettävä. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä voidaan ottaa tämä huomioon helpottamaan osaltaan maahan muuttaneiden kotoutumista. Opiskelijoille voidaan järjestää säännöllisiä kokoontumisia, esimerkiksi messuja, joita he itse ovat suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdessä työntekijöiden kanssa. Tarjotaan kohtaamisia ja keskusteluapua huomioiden vertaistuen merkitys.
Oppilaitoksissa vieraillaan ja niihin luodaan toimivia verkostoja esimerkiksi avainkumppanuuksien avulla. Otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa myös perheiden moninaisuus ihmisten omista lähtökohdista käsin, tasa-arvoisella ja kunnioittavalla otteella. Tarjotaan enemmän rinnalla kulkemista ja yhteistä pohdintaa kuin valmiita vastauksia. Mennään rohkeasti ja vuorovaikutuksellisesti mukaan maailmaan ja yhteiskuntaan yhtenä sen toimijana.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
Olen arvoliberaalina valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin. Jeesuksen sanomassa korostuu vahva lähimmäisen rakkauden ja kunnioittamisen sanoma. Jumala on rakkaus.
4. Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa ja miksi?
Niitä on kaksi: Pienoisevankeliumi Joh 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Ja toinen: ”Jumala on rakkaus.”1. Joh. 4:8. Nämä, koska ne antavat luottamusta ja kutsuvat kristittyjä rakastamaan toinen toistaan.
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
Kirkon ja seurakuntien kaiken toiminnan lähtökohta on huolenpito osallistujien ja henkilökunnan turvallisuudesta kaikissa tilanteissa. Turvallisuudella tarkoitetaan kokonaisvaltaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kokemusta vaarojen ja uhkien poissaolosta.
Turvallinen seurakunta -ohjeistus kattaa niin fyysisen, henkisen, hengellisen, sosiaalisen, emotionaalisen kuin seksuaalisen turvallisuuden. Tämän oheistuksen perusteella seurakunnissa pitää laatia oma turvallisuussuunnitelma, joka kattaa edellä mainitut turvallisuuden osa-alueet.
Yhdessä sovittuihin turvallisen toiminnan periaatteisiin tulee kaikkien sitoutua. Silloin seurakuntalaiset ja työntekijät voivat tuntea olonsa turvalliseksi ilman vaaran tai uhkan tuntua. Tähän liittyy myös, että kunkin työtehtävän hoitamiseen on osoitettu riittävät työntekijäresurssit. Jos työntekijöitä ei ole oikeaa määrää, turvallisuuden tunteen kokemus jää myös toteutumatta.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
Ympäristöstä seurakunta kantaa vastuuta muun muassa laatimalla ympäristösuunnitelman, jossa määritellään, mitä toimia seurakunnassa eri työmuodoilla tehdään ympäristön suojelemiseksi ja ympäristötietoisuuden lisäämiseksi.
Ympäristöopetus on mukana toiminnassa pysyvällä tavalla ja esimerkiksi leiritoiminnassa sitä pidetään esillä kasvisruokapäivin ja muun opetuksen osana. Seurakunnan toiminnassa sitoudutaan laadittuun ympäristösuunnitelmaan. Jokaisen seurakunnan pitäisi olla ympäristöseurakunta ja suorittaa Ympäristödiplomi.
7. Miten seurakunta voisi kohdata niitä alueen ihmisiä, joita kirkon kokoava toiminta ei tavoita?
Seurakunta voi kohdata ja tavoittaa näitä ihmisiä esimerkiksi tehokkaan viestinnän avulla. Käytetään perinteisen painetun median lisäksi monia sosiaalisen median alustoja tarpeen ja kohderyhmän mukaan.
Nuorten toiminnasta voidaan viestiä parhaiten niillä sosiaalisen median kanavilla, joilla nuoret toimivat, samoin perheellisiä ja nuoria aikuisia. Vähän iäkkäämpiä varten perinteinen painettu media voi toimia tehokkaana viestinnän välineenä.
Seurakuntayhtymä tukee yksittäistä seurakuntaa tehokkaassa ja ajankohtaisessa viestinnässä, joka tarjoaa tarttumapintaa eri ikäisille ihmisille eri elämäntilanteissa heidän pohtiessaan omaa paikkaansa maailmassa. Seurakunnan tulee myös kutsua mukaan vapaaehtoiseen toimintaan ja palkita sekä perehdyttää heitä sopivalla tavalla. Seurakunnan tulee myös fyysisesti mennä sinne, missä ihmiset ovat ja vietävät aikaansa.
Yhteistyö ja verkostoituminen alueen eri toimijoiden kanssa on avainasemassa. Toimiva yhteistyö kaupungin suuntaan. Tuomiorovastin tehtävänä on myös antaa vastauksia ja pohtia yhdessä ihmisten kanssa kristillisyyteen liittyviä kysymyksiä sekä kirkon ja yhteiskunnan suhdetta.
Olli-Pekka Silfverhuth
Teologian maisteri, rovasti ja Pirkkalan seurakunnan kirkkoherra, 52 vuotta
Motto: Toivo kantaa .
1. Tuomiorovasti on Tampereen seurakuntien hengellinen johtaja. Miksi sinut pitäisi valita tuomiorovastiksi, ja mitä annettavaa sinulla on tamperelaisille?
Tuomiorovasti on yksi Tampereen seurakuntien kirkkoherroista. Virkaan liittyy tiettyjä erityispiirteitä, mutta tuomiorovasti on ennen kaikkea tuomiokirkkoseurakunnan johtaja. Haluan antaa oman työkokemukseni ja osaamiseni tamperelaisten käyttöön.
Minulle johtaminen on yhdessä tekemistä ja ajattelua. Tampereen vahvuuksia ovat tietynlainen yhteisöllisyys ja mutkattomuus. Tähän maisemaan kuvittelen sopivani hyvin. Haluaisin kulkea tamperelaisten kanssa Kristuksen jalanjäljissä, vahvistaa toivoa ja välittää armoa.
2. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella asuvista kaupunkilaisista enemmistö on 20–29 -vuotiaita, ja seuraavaksi eniten on 30–39 -vuotiaita. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
2. Eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset on hyvä pyytää yhdessä mukaan miettimään, mitä he haluavat seurakunnalta. Korostan osallistamisen merkitystä. Kaikkein pahin tilanne on, jos vain oletetaan mitä esimerkiksi ”millenniaalit” haluavat seurakunnalta.
Seurakunnassa on nähtävä monimuotoisuus myös toimijuuden kannalta. Ihmisillä ei ole enää yhtä ja samaa tapaa toimia sekä osallistua. On etsittävä yhdessä polkuja ja reittejä läsnä olevaan sekä merkityksiä tarjoavaan kirkkoon. On hyväksyttävä, että kirkon sisällä on erilaisia todellisuuksia.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
Tunnistan itsessäni joissakin näkemyksissä arvoliberaalin, mutta on myös arvoja, jotka saattavat viedä janan toisellekin puolelle. Ääripäistä en itseäni tunnista.
Olen tehnyt aktiivisesti kirkolliskokouksessa työtä sen eteen, että kirkossa vihittäisiin samaa sukupuolta olevia pareja. Tätä tulen tekemään niin kauan, että kirkossa saadaan päätöksiä tasa-arvoisesta vihkimisestä aikaan. Tämä on minulle yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymys.
4. Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa ja miksi?
Matteuksen evankeliumin vuorisaarna, ja sen alussa oleva autuaaksijulistus. Muistan lukiolaisena olleeni pienen seurueen kanssa Kurun metsissä, ja luimme korkealla kalliolla tuon kohdan. Se jätti pysyvän jäljen.
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
Pidän erittäin tärkeänä asiana, että seurakunta voi olla turvallinen paikka. Tässä tapauksessa turvallisuus on laaja käsite. Turvallisuuteen liittyy fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
Seurakunnassa tulee olla ajantasainen ohjeistus turvallisen seurakunnan toimintaympäristön luomiseen, ja työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten toimijoiden tulee toimia niiden mukaisesti. Mikäli ongelmia tulee, on niihin puututtava nopeasti. Tämä kokonaisuus vaatii myös jatkuvaa miettimistä, arviointia ja kehittämistä. Näen tämän ennen kaikkea yhteisenä oppimisena, jota kirkkoherra johtaa.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
Olemme nykyisessä työyhteisössäni Pirkkalan seurakunnassa edistäneet määrätietoisesti ympäristöasioita jo vuodesta 2015 lähtien. Saimme hankittua ympäristödiplomin ja olemme ehtineet saada sen jo uusittua. Ympäristödiplomi on ollut hyvä työkalu ympäristöasioiden edistämisessä.
Olennaista on nähdä ympäristöasioiden huomioiminen jatkuvana prosessina. Työyhteisössä olemme tehneet erilaisia konkreettisia ympäristötekoja, mutta huomioineet ympäristökysymykset myös isommissa hankinnoissa ja investoinneissa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää. Näkökulmaa tulee laajentaa myös laajempaan kestävän kehityksen huomioimiseen.
7. Miten seurakunta voisi kohdata niitä alueen ihmisiä, joita kirkon kokoava toiminta ei tavoita?
Kirkon kokoavalla toiminnalla on edelleen oma tärkeä paikkansa, mutta sen rinnalle on tuotava enemmän vaihtoehtoja. Tämä puolestaan tarkoittaa resurssien uudelleen miettimistä. Työntekijät eivät repeä kaikkeen. Vastuuta on jaettava myös vapaaehtoisille ja seurakuntalaisille.
Seurakunnan toiminta voi olla ihan hyvin seurakuntatoimintaa, vaikka työntekijä ei olisi paikalla. On myös hyväksyttävä, että monet ihmiset eivät vain koe kokoavaa toimintaa tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Silti heilläkin on odotuksia ja toiveita seurakuntaa kohtaan.
Kun resurssit suunnataan oikein ja nähdään seurakuntalaiset toimijoina, seurakunnalla on edelleen mahdollisuus olla kosketuksissa alueen ihmisiin. Tässä kaikessa viestinnällä on luonnollisesti olennainen merkitys.
Leena Sorsa
44-vuotias Akaan seurakunnan vs. kirkkoherra ja Tampereen hiippakunnan pappisasessori. Olen koulutukseltani teologian tohtori ja hallintotieteiden maisteri.
Motto: Menneisyys on minulle opiksi, tämä päivä lahjaa, ja tulevaisuus motivaationi.
1. Tuomiorovasti on Tampereen seurakuntien hengellinen johtaja. Miksi sinut pitäisi valita tuomiorovastiksi, ja mitä annettavaa sinulla on tamperelaisille?
Haluan olla ihmisiä yhteen kutsuva johtaja. Minun unelmassani kirkot kutsuvat puhuttelevasti ja moderneilla tavoilla Jumalan lahjojen äärelle, ja kirkkoon on aina kiva tulla. Haluan vahvistaa kohtaamisia sekä raikasta ja valoisaa seurakuntaelämää. Haluan, että seurakunta toimii ihmisten keskellä ja heidän kanssaan, ei erillisenä saarekkeena.
2. Tuomiokirkkoseurakunnan alueella asuvista kaupunkilaisista enemmistö on 20–29 -vuotiaita, ja seuraavaksi eniten on 30–39 -vuotiaita. Miten seurakunnan tulisi toimia tällaisessa ympäristössä?
Seurakunnassa on tilaa ja arvostusta ihmisille, kun he etsivät hengellisyyttä, pyhyyttä ja omaa suhdettaan Jumalaan. Haluan toimia niin, että seurakunta on toivon luoja ja hyvän tulevaisuuden rakentaja.
Haluan rakentaa radikaaleja avauksia hyvän tekemiseen, ihmisten voimaannuttamiseen sekä ympäristötyöhön. Erityisesti nuoremmat sukupolvet odottavat vahvaa työtä yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon eteen. Se edellyttää teologista työskentelyä sekä läpinäkyvyyttä toiminnassa ja hallinnossa.
3. Missä kohtaa koet olevasi janalla arvokonservatiivi–arvoliberaali? Oletko valmis vihkimään kirkollisesti samaa sukupuolta olevan parin?
Olen arvokysymyksissä varsin liberaali. Haluan olla rakentamassa kirkkoa, jossa samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä kirkollisesti. Olen järjestyksen kannattaja, ja siksi vihin samaa sukupuolta olevia pareja vasta, kun yhteinen päätös asiasta on kirkossa saavutettu. Samalla tavalla toivon, että kirkossa sitoudumme nyt voimassa oleviin yhteisiin pelisääntöihin esimerkiksi yhteisestä papinvirasta.
4. Mikä sinulle on tärkein kohta Raamatussa ja miksi?
Minulle tärkein kohta Raamatussa on Luukkaan evankeliumissa kuvattu pitkäperjantain tapahtumien hetki, jossa toinen ristillä riippuvista rikollisista pyytää Jeesukselta, että tämä muistaisi häntä valtakunnassaan. Jeesuksen vastaus on puhuttelevaa armoa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
5. Miten varmistat, että kaikki voivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa?
Turvallinen seurakunta rakentuu toisten kunnioittamisesta, yhteisiin arvoihin sitoutumisesta ja arvostavasta keskustelusta. Vaikeistakin asioista on uskallettava puhua. Toisen kohtaaminen ja hänen kuulemisensa avaavat tien keskinäiseen kunnioitukseen.
6. Miten kannat vastuuta ympäristöstä?
Ympäristövastuu arjessani lähtee monista pienistä puroista. Meillä kierrätetään jätteet hyvin. Syömme paljon suomalaisia tuotteita, myös lihaa, mutta kohtuullisesti. Meillä on perheemme tarpeiden vuoksi kaksi autoa, mutta toinen niistä kulkee kokonaan sähköllä. Asumme junaradan lähellä, joten voin käyttää helposti junaa, mikäli kuljen kauemmas.
Jos matkustamme lentokoneella, olemme kompensoineet lentomatkan rasitusta ympäristölle esimerkiksi rahoittamalla soiden ennallistamista. Lämmitämme kotiamme maalämmöllä. Ja olen iloinen siitä, että itse olen oppinut kuluttamaan vähemmän, ostamaan vastuullisemmin ja suosimaan suomalaista.
7. Miten seurakunta voisi kohdata niitä alueen ihmisiä, joita kirkon kokoava toiminta ei tavoita?
Minä ymmärrän, että kaikki eivät koe kirkon perinteisiä toimintamuotoja omikseen. Ymmärrän myös heitä, jotka priorisoivat sunnuntaiaamuna hitaat aamut pyjamassa kotona aamumessun sijaan.
Olen laadukkaiden pop-up -henkisten tilaisuuksien ystävä, joita tulee rakentaa perinteisen toiminnan rinnalle. Toivon runsaasti taiteen monipuolista läsnäoloa kirkkoihin. Uskon, että jos ihminen kokee yhteyttä ja tulee kohdatuksi, hän haluaa tulla uudelleen.