Uusia kavereita sekä ikimuistoisia kokemuksia
”Kävin viime kesänä Eteläisen seurakunnan vaellusriparin Saariselällä. Reissu oli uskomaton, joten haluan nyt jakaa kokemukseni siitä teille.
En mä selviä kahta viikkoa jossain puskassa, sanoin, kun sain tammikuussa tietää pääseväni vaellusriparille. Olin laittanut sen viidenneksi vaihtoehdoksi puoliksi vitsillä, kun uskonnonopettajani suositteli sitä.
Neljä ensimmäistä olivat ulkomaan rippileirejä, joten aluksi minua harmitti. Muistan valittaneeni asiasta kavereilleni ja läheisilleni useaan kertaan.
Vaellus tunturissa ilman vessaa, sähköä tai kattoa pään päällä jännitti. Yritin kuitenkin ajatella myönteisesti. Olihan minulla siellä yksi kaverikin.
Pian alkoivat riparitapaamiset. Pappimme Jussi Houttu teki minuun heti vaikutuksen. Hänen hyvien (sekä huonojen) vitsiensä ansiosta tunnelma muuttui heti rennoksi ja mukavaksi.
Toukokuussa meillä oli harjoitusvaellus. Se kesti viikonlopun.
Kevät meni nopeasti. Yhtäkkiä lähtöön oli enää yksi päivä, ja oli aika pakata. Kymmenen päivän tavarat piti tunkea 60 litran rinkkaan. Vaellus- ja yöpymisvarusteet, makuupussi, teltta, trangia, ruuat ja paljon muuta.
Näin jälkikäteen voin sanoa, että pelkkä pakkaaminen oli yksi haastavimmista asioista koko riparilla. Käytin siihen varmaan kahdeksan tuntia.
Uusia kavereita jo bussimatkalla
Maanantaiaamuna 24. heinäkuuta nousimme bussin kyytiin ja lähdimme kohti Saariselkää. Tunnelma tiivistyi yllättävän nopeasti, kun yksi leiriläisistä alkoi laulaa Maamme-laulua ja teki käsilläseisontoja liikkuvassa bussissa. Kun pysähdyimme syömään Oulussa, minulla oli jo monta uutta kaveria.
Loppumatkasta olimme niin väsyneitä, että nauroimme kaikelle. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon. Pian 15 tunnin matka oli taputeltu, ja olimme perillä Raja-Joosepissa. Nukuimme ensimmäisen yön mökissä.
Seuraavana aamuna lähdimme hyvillä mielin liikkeelle. Ylitimme suon, jossa kaveriltani lähti kenkä jalasta. Se ei meitä pysäyttänyt.
Päivällisenä oli lihapullia ja perunamuusia. Teimme ruuat trangialla. Se oli melko helppoa sitten, kun sen oppi. Toki poltin sormeni pariin kertaan.
Teltassa nukkuminen kovalla, juurakkoisella maalla oli välillä hieman ikävää. Huussissa käyminenkin oli mitä oli. Opin reissun aikana ainakin arvostamaan omaa sänkyäni ja vesivessaa.
Pisin päivämatka 18 kilometriä
Keskiviikkona kävelimme 18 kilometriä. Lähdimme noin kello 11 aikaan aamulla ja olimme perillä vasta kolmelta yöllä.
Matka oli todella raskas. Ylitimme tuntureita, joten nousua, laskua ja kivikkoa riitti. Lisäksi kannoimme 20-kiloisia rinkkoja selässämme. Maisemat kyllä olivat upeita, ja seura hyvää. Tsemppasimme toisiamme, annoimme tukea ja jaoimme välipaloja.
Meillä oli kaksi lepopäivää, joihin kuului saunomista, uimista ja yhteistä tekemistä. Leirin jokaisena iltana oli iltaohjelma. Isoset viihdyttivät meitä esityksillään, ja ohjaajat Jussi Houttu ja Maikku Blom kertoivat tarinoita nuotion äärellä.
Lauloimme monia lauluja, joista lempparini oli Martin Luther Kingin laulu. Nämä hetket olivat mielestäni parhaita. Pidimme myös messun, jossa saimme ehtoollisen. Teimme ryhmissä aamuisin jumalanpalveluksia. Niitä oli hauska suunnitella.
Suurimman osan ajasta sää oli juuri sopiva: puolipilvistä ja noin 15 astetta. Välillä kuitenkin satoi aika rajusti, eli sadevaatteet eivät olleet turhaan mukana.
Nettihän siellä toimi vain harvoin, ja kun niin kävi, kaikki olivat salamannopeasti kännykät kädessä soittelemassa ja viestittelemässä.
Kastejuhla liikutti
Maanantaina oli kastejuhlani. Ajattelin, että minut dipataan nopeasti jokeen ja siinä se, mutta se oli paljon enemmän.
Muut olivat salaa valmistelleet juhlan. Minulle luettiin runoja ja lauloimme yhdessä. Minut kastettiin trangialla huikeissa maisemissa. Kohokohta oli, kun ystäväni kertoi minusta viisi ihanaa asiaa, jotka hän oli salaa teltassamme kirjoittanut. Jussi myös lauloi minulle Mestaripiirros-laulun ja soitti kitaraa. Tulihan siinä sitten vähän tippa linssiin.
Viimeiset päivät olivat helppoja. Ruokia ei ollut enää paljon jäljellä, eli rinkat olivat kevyitä. Viimeiset kolme kilometriä menivät juosten. Ette voi kuvitellakaan sitä iloa, kun saavuimme Kiilopään parkkipaikalle, ja näimme oikean auton. Olimme taas sivistyksen parissa. Kävelyä oli tullut noin sata kilometriä, ja siltä kyllä tuntuikin.
Voin myös luvata, että poronkäristys ei ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin kymmenen päivän pussiruokien syömisen jälkeen. Kävimme myös kylpylässä puhdistautumassa ja lähdimme kotimatkalle 2. elokuuta.
Lauantaina 5. elokuuta meillä oli konfirmaatio Viinikan kirkossa. Se oli hieno tilaisuus.
Pois mukavuusalueelta
Odotukseni riparilta toteutuivat täysin. Toivoin uusia kavereita sekä ikimuistoisia kokemuksia. En koskaan unohda niitä hetkiä ihanien ihmisten seurassa.
Leiri oli paras mahdollinen, enkä olisi parempaa voinut toivoa. Opetuksena tästä olkoon, että heittäkää ennakkoluulonne pois. Uskaltakaa astua pois mukavuusalueeltanne.
Minullakin oli aika kovat luulot kaikkea kohtaan, mutta kuinkas kävikään. Opin niin paljon uutta kristinuskosta, itsestäni ja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Käsittelin tunteitani uusilla tavoilla, ja se tuntui hyvältä.
Kiitos vielä riparilaisille, isosille, apareille ja huippuohjaajille Jussi Houtulle, Maikku Blomille ja Petri Salmiselle!”
Teksti: Onerva Tauriainen
Tampereen seurakuntien rippikoulut 2024
- Ilmoittautuminen alkaa ke 20.9.2023 kello 12.
- Rippikouluihin ilmoittaudutaan sähköisellä lomakkeella ke 4.10.2023 mennessä.
- Rippikouluesite lähetetään 15 vuotta vuonna 2024 täyttäville ev.lut. kirkkoon kuuluville tamperelaisille postitse viimeistään viikolla 38.
- Tieto rippikoulupaikasta lähetetään sähköpostitse 24.11.2023.
- Samana päivänä alkaa jälki-ilmoittautuminen.
- Kaikki tieto: tampereenrippikoulut.fi