Vanha hyväksi koettu perinne
Vanhoja hyviksi koettuja perinteitä, kuten kasteita ja vihkimisiä, arvostetaan. Monet myös haluavat juhlia uutta perheenjäsentä. Osalla taustalla ovat vankat kristilliset arvot, kertoo tapahtumakoordinaattori Merja Halivaara Tampereen seurakunnista.
– Toiset pohtivat, että päättäköön lapsi aikanaan itse, toiset taas, että ei kasteesta haittaakaan ole. Joillain päätös nousee siitä ajatuksesta, että arvostetaan kirkon tekemää auttamistyötä, vaikka ei kirkon arvoja jaettaisikaan.
Joku saattaa päätyä kasteen kannalle mietittyään, mitä isovanhemmat asiasta ajattelevat. Tai että ”antaa mennä, kun kaikki serkutkin on kastettu”.
Kasteiden määrä on vähentynyt vauhdilla varsinkin isoissa kaupungeissa. Tampereen seurakunnissa oli päättyneen vuoden tammi-elokuussa kastettu 817 alle yksivuotiasta. Pienokaisia oli kastettu 20 enemmän kuin tammi-elokuussa 2021. Käyrä on kuitenkin pitkään ollut laskeva. Vuonna 2021 kastettuja oli syntyneistä 47,8 prosenttia.
Yksi taustatekijä on toisista uskonnollisista taustoista tulevien maahanmuuttajien määrän kasvu. Oppilaitospaikkakunnilla asuu enenevässä määrin nuoria, jotka ovat eronneet kirkosta.
– Kyse ei ole vain Suomesta, vaan laajemmasta eurooppalaisesta ilmiöstä, jossa suhtautuminen uskonnollisiin auktoriteetteihin on vähentynyt.
Halivaara kuitenkin huomauttaa, ettei uskonnollisuus sinänsä ole hävinnyt. Se on kuitenkin muuttunut moninaisemmaksi. Myös sitoutuminen perinteiseen kirkkoon on heikentynyt, ja vaihtoehtoja henkisyyden harjoittamiseen on paljon.
– Asenteet ja ajat ovat muuttuneet. Nuorempi polvi etsii omaa minuuttaan: mikä on minun näkökulmani ja oma tapani harjoittaa uskonnollisuuttani.
Myönteistä palautetta
Ristiäisten jälkeistä kastepalautetta on kysytty tekstiviestillä vuoden verran.
– Pääsääntöisesti palautteet ovat olleet hyvin positiivisia. On koettu, että pappi on kuunnellut ja huomioinut läsnäolijat, ja hyvällä tavalla tuonut esiin, mitä kaste tarkoittaa.
Joskus on kerrottu, ettei pappia ole meinannut saada kiinni, tai hän on ollut kiireisen oloinen.
– Siitä perheet ovat olleet todella tyytyväisiä, että kahvitteluhetkeä varten on saatavissa tilat astioineen, ja ne ovat ilmaisia seurakuntien jäsenille. Asiakaspalvelukin saa paljon kiitosta.
Kastetoimitusta edeltävässä keskusteluissa esille tulee lähinnä käytännön asioita. Toisia mietityttää, voiko kummi olla siunaamassa, jos hän ei kuulu kirkkoon. Tieto, että yksi kirkkoon kuuluva kummi riittää, on otettu vastaan helpottuneena.
– Jokainen aikuinen, joka on lapsen tukena elämässä, on aina tervetullut ja tarpeellinen, Halivaara painottaa.
Hän huomauttaa, ettei kummius ole kirkon yksinoikeus.
– Initiaatiomenoja on kaikissa kulttuureissa: ne rytmittävät elämän käännekohtia ja todentavat sen, että eletään tärkeässä hetkessä.
Myös nimen antaminen liittyy kiinteästi ristiäisiin, sillä kastepappi välittää eteenpäin tiedon lapsen ottamiseksi väestörekisteriin.
– Taustalla on myös vanha perinne pitää nimet siihen asti salassa.
Monet perheet järjestävät myös nimiäisiä.
– Jos vain perhe haluaa, kyllä pappikin niihin mukaan tulee. Tilaisuudessa saattavat vanhemmat myös haluta, että lapsen puolesta rukoillaan ja hänet siunataan.
Pyhän kosketusta
Kaste on kuitenkin tärkeä, onhan se yksi sakramenteista eli pyhistä toimituksista. Silloin halutaan juhlistaa uutta ihmistä. Kirkon uskon mukaan kaste on parasta, mitä vanhemmat voivat lapselle antaa, sillä kasteessa on kyse Jumalan rakkaudesta. Silloin ihminen saa kokea olevansa ihme.
– Kastehetkessä on aina läsnä pyhän kosketus, kokemus ja ajatus siitä, että ollaan siunauksin yhdessä saattelemassa lasta kohti elämän suurta seikkailua.
Seurakuntien varhaiskasvatus tarjoaa monenlaisia palveluja haastavaan pikkulapsivaiheeseen, ja toimintaa myös kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi Pikku-Helppi tuo pientä apua kiireen keskelle.
Millenniaalien kirkko -hankkeen tavoitteena on, että nuoret ja nuoret aikuiset kokisivat kasteen ja kirkon jäsenyyden itselleen merkityksellisinä asioina, ja haluaisivat tuoda lapsensa kasteelle.
– Tampereella painotamme sitä, että juhlat voi järjestää rauhassa ja perheiden toiveiden mukaan. Kuuntelemme herkällä korvalla, mitä vanhemmat kasteiden suhteen haluavat. Työtä tehdään sekä antaumuksella että ilolla.
Teksti: Asta Kettunen