Yhteistyö on avainkysymys
Nekalan seurakuntatalossa alkoi viime vuoden puolella yhteispäivystys, jolla ihmisille pyritään saamaan tukea monenlaisissa elämän solmutilanteissa.
Aluksi mukana olivat Tampereen seurakuntien palvelut sekä Pirkanmaan hyvinvointialueen Liikkuva Sote -tiimi ja Etsivä työ, mutta helmikuussa mukaan liittyy myös Kela.
Rattailta putoavien määrä on lisääntynyt, arvioi Eteläisen seurakunnan päihdetyöntekijä Antti Mäkinen. Taustalla on kokemus, ettei palvelujärjestelmä nykyisellään toimi.
– Rakenteet ovat pirstaloituneet joka puolella, ja palveluita on hankalampi tavoittaa.
Hänen mukaansa päivystys tarjoaa ammatillista tukea kädestä pitäen. Työtä tehdään lujasti sen eteen, että tarvittava apu löytyy.
– Ongelmaa ei tarvitse itse sanoittaa, vaan voi tulla juttelemaan, ja mietitään yhdessä, mitä pitäisi tehdä, lisää diakoniatyöntekijä Antti Vanhala.
– Täällä ei kysytä, kuulutko kirkkoon, eikä lyödä Raamatulla päähän, hän hymyilee.
Paikalle voi siis tulla kuka vain ja missä asiassa vain. Tampereen seurakunnilla piste on osa Eteläisen seurakunnan toimintaa, mutta diakoniatyö ohjaa eteenpäin myös alueellisesti.
Kasautuneita ongelmia
Suureksi kasvanut kuorma voi halvaannuttaa. Toisaalta pienikin apu voi olla avain, jonka kautta vyyhti saattaa lähteä purkautumaan. Ryhmäpäällikkö Juha Lehtonen Kelasta sanoo, että kun ihmiselle tulee halu lähteä purkamaan ongelmiaan, apua voi lähteä etsimään tästä paikasta.
– Toivon tunne herää ihmisessä, kun joku ryhtyy ottamaan hänen asioistaan koppia.
Ihmisiä huolettavat esimerkiksi taloudelliset asiat.
– Jos niihin puututaan varhaisessa vaiheessa, voidaan välttää monia seurauksia, tiivistää projektipäällikkö Heli Norolahti Liikkuva Sote -tiimistä.
– Hankkeemme tehtävänä on tavoittaa henkilöitä, joilla on kasautuneita sosiaalisia ja terveysongelmia ja erityisiä vaikeuksia päästä tarvitsemiensa sote-palvelujen piiriin. Nekalan yhteisöneuvontaan tiimi jalkautuu tällä hetkellä tarvittaessa, on joustavasti tavoitettavissa, ja lisäksi tarjoamme konsultaatiotukea. Annamme lupauksen olla tavoitettavissa.
Ongelmien kasautuessa iskee usein paniikki. Silloin tuki viranomaisten kanssa asiointiin voi olla se sysäys, jolla muutkin pulmat lähtevät selviämään.
Etsivän työn ohjaaja Johanna Sutinen huomauttaa, että ihmisillä on välillä hankalia kokemuksia viranomaisista.
– Kokemukset siitä, miten ihmiset on kuultu, ovat moninaisia, ja ihmisillä on erilaista kykyä sanoittaa asiaansa. Jotkut ovat väsyneet hankaliksi koettujen lomakkeiden täyttämiseen.
– Niihin liittyy myös väärinymmärrystä ja väärintulkintaa, puolin ja toisin. Kyse voikin olla pikkuasiasta, esimerkiksi puuttuvasta liitteestä, vinkkaa Lehtonen.
Sutisen mukaan ihmisten pariin jalkautuneen työntekijän neuvottavana voi olla pienikin asia, esimerkiksi se, miten Kelan verkkosivut toimivat. Sen jälkeen löytyy ehkä kykyä jatkaa omatoimisesti.
Huono kello kuuluu kauas. Nuori, joka ei ole koskaan asioinut Kelassa, on voinut kuulla Kelan olevan hirveä paikka – ja jättää siksi etuuden hakematta. Samalla tavalla leviävät myönteisetkin kokemukset.
Norolahti pohtii, että tuen tarpeessa olevilta ihmisiltä odotetaan haavoittavissa elämäntilanteissa kykyä omien asioiden edistämiseksi palvelujärjestelmässä, joka voi näyttäytyä sekavalta. Liikkuva Sote -tiimi jalkautuukin paikkoihin, joissa ihmiset asuvat:
– Miten palvelut ovat helposti saavutettavissa, ovatko ne riittävän lähellä ja minkälaisia mahdollisuuksia niitä on tosiasiallisesti käyttää?
Yhteydet puhelimen tai koneen kautta eivät korvaa puhetta.
– On hyvä huomioida eri asiakasryhmiä. Osa tarvitsee henkilökohtaisen kontaktin, eli kaikille ei riitä sähköinen asiointi, huomauttaa Lehtonen.
Yksin pärjäämisen eetos on hänen mukaansa yhä tosi vahva.
– Kelan asiakkaissakin on heitä, jotka ovat viimeiseen saakka välttäneet viranomaisten kanssa asiointia. Avun pyytäminen tuottaa monelle häpeän kokemuksen.
Lehtonen toivookin, että puskaradio alkaisi laulaa avun tarjoajista, ja ihmiset rohkaistuisivat ottamaan sitä vastaan.
Nekala valikoitui yhteisötuen paikaksi tarpeen perusteella. Toistaiseksi Nekalan päivystyksessä on näkynyt monen ikäisiä ihmisiä monissa elämäntilanteissa: lapsiperheitä, ikäihmisiä ja työikäisiä.
Mäkisen mukaan isot ongelmat näkyvät Tampereella ylipäätään.
– Palvelujen piiriin pääsy on entistä vaikeampaa ja huumeiden saaminen entistä helpompaa. Ongelmat keskittyvät tiettyihin alueisiin ja päihdehoidon tarjonta lähinnä korvaushoitoon.
Hän toivoo, että päihdeongelmissa ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisen hoidon tarve ja saataisiin pois häpeää vahvistava stigma. Päihteiden käyttö on myös oire, jonka juurisyyt ovat syvemmällä.
– Riippuvuuden ymmärtäminen sairautena on ensisijaista: se antaa mahdollisuuden toipumiseen, koska se vähentää syyllisyyttä ja häpeää, ja antaa työkalut ja ymmärryksen siitä, että riippuvuussairaudesta toipuminen on mahdollista lähtökohdista huolimatta.
Toipumiskeskeisiin hoitomuotoihin ohjausta ja maksusitoumuksen saamista hän pitää olennaisen tärkeänä.
Mäkisen mukaan hengellinenkin hätä on lisääntynyt selkeästi:
– Kun vaikeuksien kokonaisuus on iso, oman identiteetin pohdinta on yhtäkkiä paljon laajempi.
Kumppanuudesta on hyötyä
Norolahti kiittelee yhteistyötä seurakuntien kanssa. Ylipäätään kolmannen sektorin toimijat ovat hänen mukaansa tärkeitä kumppaneita, sillä niiden kautta voi tarjota tukea heillekin, joiden tavoittaminen ei aiemmin ole onnistunut.
– Hyöty on monipuolinen: asiakkaat ovat yhteiset, ja diakoniatyöntekijät tapaavat ihmisiä, joilla ei ole toimivaa kontaktia sosiaalipalvelujen puolelle.
– Samat asiakkaat kohtaamme joka tapauksessa. Tulipalon sammuttaminen ei onnistu yksin, mutta seurakunta voi aivan hyvin toimia kokoonkutsujana, sanoo Mäkinen.
Diakoniatyön vahvuudet voivat olla joissain viranomaistahoissa tuntemattomia, Vanhala pohtii.
– Seurakunnalla on mahdollisuuksia tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan ja kulkea tarvittaessa pidempäänkin ihmisen rinnalla. Työntekijöiltä löytyy vankkaa osaamista monenlaisilta elämänalueilta.
Diakoniatyöntekijä voi ottaa yhteyttä eteenpäin, jos asiakas on antanut siihen luvan. Yhteistyöstä hyötyvät myös työntekijät, sillä tutustumisen myötä opitaan hyödyntämään eri toimijoiden erityisosaamista.
Norolahden mielestä tutut kumppanit auttavat löytämään yhteistä näkymää siihen, miten tilanteita voidaan helpottaa.
– Alueella työskennellessä on tullut esiin käsittelemätöntä, pahimmillaan toimintakykyä lamaannuttavaa surua. On tärkeää, että ihminen saa avun siinä hetkessä ja oikealla tavalla, ja tässä diakoniatyö on meille keskeinen kumppani.
Kela on jo monessa paikassa mukana. Tällainen yhteistyö diakoniatyön kanssa on kuitenkin uutta.
– Nyt seurataan kokemuksia, ja katsotaan, syntyykö yhteisiä neuvontapisteitä muuallekin, Lehtonen kertoo.
Hänen mielestään sosiaali- ja terveyspuolelle kaivataan ylipäätään tiiviimpää yhteistyötä. Hän uskoo myös verkostomaisen moniammatillisen työn roolin korostuvan jatkossa. Ammatillisten suhteiden luominen vaatii kuitenkin aikaa, ja tiedon puutetta on esimerkiksi diakoniatyöstä.
Kierron kauttakin sisään
Asiakkaita voidaan tarpeen tullen tukevaa talossa toimivaan Kierto-ravintolaan pääsyssä. Ravintola toimii myös eräänlaisena sisäänheittäjänä.
– Koska ravintola on keräävää toimintaa, yhteistyö on luonnollista. Se syntyi Liki-hankkeen myötä, ja nyt ”enemmän kuin ruokaa” -ajatusta on jalostettu entisestään, kertoo kokki ja ohjaaja Olli Rinta-Mantila.
Liki-hankkeella pyrittiin tukemaan ruokajonoihin päätyneitä ihmisiä. Kun seurakuntien Ruokapankin Puodin toiminta on muuttunut, on Kierto palvellut osaltaan myös diakonian kautta ruokaa saaneita. Keittiöllä taas touhuaa työllisyydenhoidon asiakkaita.
– Ruokailussa kuulee, miten asioiden jääminen hoitamatta voi olla pienestä kiinni; esimerkiksi siitä, että puhelin on varastettu.
Yksi syy Kelan mukaan tuloon onkin hyvä kokemus Liki-hankkeesta.
– Silloin tehtiin se havainto, että on asiakkaita, jotka olivat tippuneet Kelan etuuksilta, vaikka he olisivat olleet oikeutettuja niihin, Lehtonen kertoo.
Kierrossa käy työttömiä, mutta myös muu Nekalan asukaskunta on löytänyt paikan. Tyypillisin kävijä on vanhempi yksinasuva henkilö. Yli 70 prosenttia alueen asukkaista elääkin yksin.
Johanna Sutinen on huomannut, että Kierrosta on muodostunut tärkeä kohtaamispaikka, josta moni on löytänyt yhteisönsä.
Vanhalan toiveena on, että Eteläisen seurakunnan esimerkki toimisi rohkaisuna muillekin seurakunnille.
– Toivottomuus ajaa ihmisiä kapenevaan suppiloon, mutta avulla on myönteisiä seurannaisvaikutuksia. Kaikki kilpistyy toivon kannattelemiseen siitä, että asiakkaan tilanne voi kääntyä parempaan suuntaan, hän kannustaa.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Yhteisöneuvonta:
- Nekalan seurakuntatalossa tiistaisin kello 11–13
- Apua ja sisältöä arjen hallintaan
- Keskustelutukea ja tietoa etuuksista
- Liikkuva Sote -tiimi: kaksi sosiaalityöntekijää, sosiaaliohjaaja ja sairaanhoitaja
- Etsivä työ
- Kela joka kolmas tiistai 20. helmikuuta alkaen. Tavattavissa jalkautuva palveluasiantuntija. Myös etäyhteys tulossa
- Kierto: lounas klo 12 alkaen, 3 €
Millaista apua sain:
Sain apua selkiyttämään kaoottista elämäntilannettani. Asia kerrallaan solmut lähtivät aukeamaan.
- Sain apua ja tukea asunnon hakuun, kaavakkeiden täyttämiseen ja oikeiden lomakkeiden löytämiseen ihan kädestä pitäen, ja sosiaalikontaktin luomiseen. Myös henkistä tukea ja ymmärrystä.
- Sain henkilökohtaisen kohtaamisen sosiaalityöntekijän kanssa, josta koin suurta apua. Tulin kohdatuksi ja koin, että minua ymmärretään.
- Sain apua Kelan kaavakkeiden täyttämiseen ja tietoa siitä, mikä tuki minulle kuuluu.
- Selvitettiin yhdessä kimurantteja ihmissuhdeasioitani.
- Minua autettiin arjen haasteiden kanssa, ja olen tätä kautta saanut sisältöä arkeeni harrastuksen kautta.
- Sain kontaktin ja tukea terveydenhuollon kontaktin luomiseen.
- Koin, että suuri apu oli tulla kuulluksi ja huoliani ymmärrettiin sosiaalipuolen tapaamisessa, jonka sain yhteisöneuvonnan kautta.
- Sain kerrankin konkreettista apua sosiaalityöntekijän tapaamisessa, ja minusta välitettiin.
Tukea ja apua Eteläisessä seurakunnassa
Toimintaa ja aikatauluja Nekalan seurakuntatalossa