Kastemekko - silta yli sukupolvien

Tampereen Kirkkosanomien juttu silkkisestä kastemekosta sekä Maria Närjäsen kertomus 83-vuotiaasta kastepuvusta innostivat melkoisen joukon lukijoita ottamaan yhteyttä ja kertomaan omia muistojaan ja tietojaan sukujensa aarteista.

Kymmenen lukijaa kertoo tarinansa historiallisista asuista.

Marja-Liisa Grundström:

Isäni Eero Vihtori Rajamäki oli syntynyt 19.2.1908 Tampereella. Äitinsä Augusta Lyydia oli omaa sukuaan Vähä-Tahlo Teiskosta, josta oli tullut Tampereelle 1902.

"Lyytin" vanhempi sisar Auroora Karoliina oli lähtenyt Amerikkaan 1903, jossa avioitui eikä enää palannut Suomeen. Kirjeyhteys "Ruuran" kanssa jatkui.

Rajamäen perheen ensimmäinen lapsi Evi Maria syntyi 1905. Lyyti oli jo raskautensa alussa kirjoittanut sisarelleen Ruuralle Amerikkaan ilouutisesta ja Ruura oli kiirehtinut lähettämään sisarelleen kastepuvun käytettäväksi tulevan lapsen kastetilaisuudessa.

Postihan kulki siihen aikaan vielä laivalla, ja eihän se kastepuku Evin kastetilaisuuteen ehtinyt. Seuraava Rajamäen perheen lapsi Eero Vihtori on ensimmäinen tässä puvussa kastettu lapsi.

Myöhemmin puvussa on kastettu Rajamäen perheen seuraavat neljä lasta ja Eeron lapset ja lapsenlapset, mutta myös suvun ja muidenkin läheisten lapsia suuri joukko.

Puku on ohutta silkkiä ja nyt jo haurasta. Enää en sitä lainaisi tai pesisi, se on huolellisesti käärittynä pellavaliinaan.

Alun alkaen puvussa on ollut vaaleanpunaiset ja valeasiniset nauhat tyttölapsia ja poikalapsia varten sekä pitsimyssy. Äitini oli lisännyt pukuun ohuesta batistista ja pitsistä tekemänsä pienen tyynyliinan kastettavan lapsen pään alla pidettävää tyynyä varten.

Itse olen lisännyt siihen pienet valkoiset neulotut tossut ja pellavadamastisen kastepöydän liinan ja toisen samanlaisen pienen liinan lapsen pään kuivaamista varten.

Vastasyntyneet lapset ovat nykyään isompia kuin 1900-luvun alussa. Puvun yläosa on nykylapsille ahdas ja jo omien lasteni kastetilaisuudessa puvun ylänappi on pitänyt jättää auki ja seuraavilla lapsilla toinenkin nappi.

Kastepuku on vuonna 1908 ollut uusi, joten siitä, kun siinä ensimmäinen lapsi on kastettu, on jo 105 vuotta.

Kristiina Sulosaari:

Meillä on kaksi kastemekkoa äidin puolelta sukua.

Toinen on yli satavuotias, ilmeisesti 1800-luvun puolelta. Luulen, että mummoni on kastettu siinä 1890-luvun alussa, ja sisarukset.

Sen ajan vauvat olivat kovin pikkuisia. Mekko on kuin esiliina. Pitsi on varmasti tehty itse, vaikea on siihen aikaan ollut saada tehdaspitsiä.

Perheen isä oli merikapteeni, toiko hän kangasta mukanaan? Mummon kotona on ollut ompelukone hyvin varhain. Äitini sanoi, että siinä on ollut jotkin nauhatkin.

Toisesta on tarkat tiedot olemassa, se on vuodelta 1912. Muun muassa minut itseni ja poikani on kastettu siinä. Se on ollut viimeksi käytössä 40 vuotta sitten.

Puvussa on koneommelta. Kangas on tosi ohutta. Siinä on käytetty nykyajan nauhoja.

Meidän suvussa on myös yli satavuotias kastemalja. Isä on syntynyt 1906, ja kastettu maljassa. Hän oli kymmenestä lapsesta toiseksi nuorin. Vanhin veljistä syntyi1893.

Eila Tuulikki Wallenius:

(os. Oksanen)

Minulla on tallella oma kastemekkoni vuodelta 1925. Siinä on kastettu myös serkkuni ja oma poikani.

Äiti piti sitä hyvin. En muista, säilytettiinkö sitä kolmikulmaisessa huoneessa vai mummulassa Hallituskadulla.

Paula Louko:

Meidän suvussa kiertää puku, joka on tehty vuonna 1920 syntyneelle Esteri Vainionpäälle (os. Louko). Esterin äiti Senja Louko (minun mummani) oli tuonut kankaan mukanaan Amerikasta vuonna 1917 oltuaan siellä palvelijana. Siitä sitten oli ommeltu kastemekko, jolla on kastettu kymmeniä vauvoja.

Puku on pitänyt päämajaansa syntysijoillaan Peräseinäjoella, josta sitä on lainattu omalle kylälle kyläläisten vauvoille ja sitten tietysti oman suvun jäsenille (Esterin sisarukset, monet sisarusten lapsista ja näiden lastenlapsista, ja nyt jo mennään 4.polvea). Esteri vietti elämänsä Tampereella ja perusti tänne perheen, nyt hän on jo edesmennyt.

Tampereella puvun sai ylleen viimeksi toinen kaksostytöistämme 2012. Perheemme esikoinen, Toivo, kastettiin puku yllään vuonna 2010.

Puku on hyvässä kunnossa, siihen on aina vaihdettu vain asianmukaiset värinauhat ruusukkeineen. Ei uskoisi tuon ikäiseksi. Ainakin kaksien kaksosten ja yksien kolmosten ristiäisissä puku on ollut vauvan yllä, ja kymmenien muiden vauvojen.

Meidän vauvojen jälkeenkin puku on ollut käytössä. Uskon hyvin, että vanhoja pukuja löytyy suvuista. Ne ovat ainutlaatuiseen hetkeen tehtyjä ja huolella.

Merja Raittila:

Meidän suvun kastepukua on käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1916 isäni veljen ristiäisissä. 

Sen jälkeen puvussa on kastettu 44 lasta, joista poikia 25 ja tyttöjä 19. Nyt pukua käytetään jo kolmannella sukupolvella. Mukaan mahtuu myös yhdet identtiset kaksoset.

Uusinta tulokasta odotellaan syntyväksi sukuun. Kastepuku on matkustanut Suomen ja Norjan välillä ja siihen puettuna on kastettu Suomessa 34 ja Norjassa 10 pienokaista.

Eero Pellikka:

Meidän suvulla on historiallinen, yli 87 vuotta vanha kastemekko. Sen on isoäitini Greta Hirvisuo tehnyt äidilleni, joka syntyi1925 Kalannissa.

Sitten perhe muutti Tampereelle. Siihen on kastettu myös äidin pikkusiskot ja veli. Sen jälkeen meidän lapset, useita serkkujani, ja nyt kastetaan jo sukua alenevassa neljännessä polvessa.

Aika tarkka lista kastetuista kulkee kastemekon mukana, ja nimiä on siinä jo toista sataa.

Kastemekko itsessään on vuosien saatossa vähän kellastunut ja ohentunut, pitsit repeilleet ja siellä täällä pieniä kulumareikiä, joita vaimoni varovasti korjailee aina kastejuhlan jälkeen.

Tuo historiallinen mekko kulkee suvun juhlasta toiseen hellästi vaalittuna aarteena.

Eeva-Liisa Kokkonen:

Vanhemmilleni Varma ja Martti Reunaselle Raumalla syntyi 1924 poika. Hänet kastettiin valkoisessa musliinikankaisessa kastemekossa. Kun tyttö syntyi, hän sai kastemekokseen aavistuksen verran vaaleanpunaisen organza-kankaisen mekon, joka kiinnitettiin veljen kastemekon päälle.

Kolmannen lapsen, pojan, kastemekko oli vaaleansinistä pitsiä. Sen alla olivat veljen ja sisaren kastemekot.

Tässä kolmikerroksisessa mekossa on sen jälkeen kastettu 3 heidän lastenlastaan, 6 lapsenlapsenlastaan ja vielä 3 lapsenlapsenlapsenlastaan. Puku on ihan hyväkuntoinen ja vaaleansiniset ja vaaleanpunaiset silkkinauhatkin ovat mukana.

Leena Kiiskinen:

Kirkkosanomien lukijapostiosastossa oleva juttu 83 vuotta vanhasta kastemekosta sai minut ottamaan yhteyttä. Meillä on nimittäin suvussa 102 vuotta vanha, edelleen käytössä oleva kastemekko. Se on hankittu 1911 syntyneen enoni kastetilaisuuteen, ja on siirtynyt jo 1930-luvulla äitini haltuun.

Mekolla on siis aika pitkä tarina, ja liittyyhän se Tampereen seurakuntienkin historiaan, koska enoni oli Paavo Palho, Pekka Palhon jatkosodan alussa kaatunut isä. Enonikin toimi jonkin aikaa 30-luvun lopussa pappina Harjun seurakunnassa.

Terttu Salminen:

Isäni Vilho Salminen syntyi tammikuussa 1911. Hänellä oli muutamaa vuotta vanhempi veli. Minut on kastettu 1946 isäni kastemekossa; sitä en tiedä kastettiinko isäni veli myös, mutta vanhimman poikani tyttö sai nimensä kyseinen kastemekko päällään 2003 Kalevan kirkossa.

Kastemekko on tehty kahdesta noin 55 cm:ä ohuesta puuvillakankaan palasta. Hihansuissa nyplätyn näköiset pitsit, samoin etukappaleessa pääntiestä alas.

Helmassa on vinoon leikattu kaarroke. Pääntietä reunustaa kapea pitsi. Mekon pituus on noin 65 cm.

Mekon ikä on vähintään 103 vuotta. Valitettavasti en voi enää varmistaa, onko kastemekko vieläkin vanhempi, olen suvun vanhin.

Minna Pätäri:

Enoni Reino Kurki-Suonio kertoi lukeneensa Kirkkosanomista vanhoista kastemekoista. Samassa yhteydessä oli lukijoita kehotettu lähettämään tietoja omista perintönä kulkeneista kastemekoista.

Laitan tähän lyhyesti siitä mekosta, jossa minutkin on kastettu.

Äitini suvussa on näihin päiviin asti ollut käytössä äitini äidinäidin, vuosina 1870–1916 eläneen Lyyli Vartian (os. Blomstedt) valmistama kastemekko.
 

Kastemekko eli ristikoltti on valmistettu vuonna 1897 Lyyli ja Verneri Vartian esikoispojan ristiäisiin ja se on kankaan kudontaa myöten Lyylin itsensä tekemä.

Perheen neljästä lapsesta aikuiseen ikään ehti vain kaksi, minun mummuni Aino Kurki-Suonio ja hänen nuorin veljensä Heikki Vartia. Näiden kahden jälkeläisiä on samassa mekossa kastettu Lyylistä laskien kuudenteen polveen, kaikkiaan "ristikoltissa" kastettuja lapsia on 83.

Tätini otti 1960-luvulla käyttöön tavan kirjailla ristipistoilla mekon helmaan kunkin lapsen nimi ja kastepäivä (tarkistettuaan takautuvat tiedot kirkonkirjoista). Sen jälkeen kukin perhe, yleensä lapsen äiti, on jatkanut tätä perinnettä.

Kastemekon mukana on kulkenut myös "päiväkirja", josta ilmenee lasten lisäksi vanhempien nimet. Mielenkiintoinen on myös "tilasto" käytetyistä nimistä.

Itse kiinnostuin kastemekosta suunnitellessani pari vuotta sitten kuvataidekoulun päättötyötä Sara Hilden-akatemian päättönäyttelyyn. Vanhan kastemekon innoittamana valmistin jättisuuren, ilmassa leijuvan "kastemekon".

TEKSTI: Asta Kettunen
KUVA: Hannu Jukola

Kastepuku eli ristikolttu

• Kastemekot kertovat äidinrakkaudesta. Kastemekko on lapsen ensimmäinen juhla-asu.
  (Esse 26.4.2012)

• Kastepuku kuvaa Kristuksen puhtautta ja syntien anteeksi saamista. Se kertoo siitä, että kasteen perusteella lapsi on puettu anteeksiantamukseen ja vanhurskauteen. Se kuvaa myös valkeudessa vaeltamista, Kristuksen läheisyyttä ja Jumalan pyhyyttä.
  
  Kastemekon ylipitkä helma muistuttaa, että armo on ihmistä suurempi. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27)
  (evl.fi: Pyhät toimitukset)

• Jumalanpalveluspuvun perusosa on valkoinen messupaita eli alba… kastepukukin on periaatteessa alba. Valkoinen alba viittaa uuteen elämään, jossa kristityt on kutsuttu vaeltamaan: ”Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet” (Ilm. 3:5).
  (Jumalanpalveluksen opas 2009:9)

• Kastepuku, valkoinen mekko ja myssy, tunnettiin jo katolisella keskiajalla, ja sen käyttö kuului kasterituaaliin. Suomessa kastemekko eli ristikolttu yleistyi vasta 1920-luvulla. Puvun koristeena oli selkä- ja rintakappaleisiin kiinnitetyt rusetit, jotka olivat tytöillä punaiset ja pojilla siniset.
  
  - Tällainen puku värillisine nauhoineen on ollut käytössä nykyaikaan asti, joskin puvun materiaali on vaihdellut muodin mukaan.
  (kauhajoenseurakunta.fi/index.php/toimitukset/kaste.html)

• Varhaiskirkossa kastepuku (kastealba) on puettu vasta kastamisen jälkeen. Tällöin sen merkitys korostuu parhaiten. Koska tähän tapaan sisältyy lapsikasteessa kuitenkin käytännön vaikeus, kastepuku voi olla lapsen yllä koko toimituksen ajan.
  (Kirkolliskokouksen vuonna 1988 asettaman käsikirjakomitean mietinnön perustelut)