Kaunottaret kylpivät monien jumalten suosiossa

”Kauniimpi kuin Andromeda, kauniimpi kuin Helena, kauniimpi kuin itse Afrodite.”

”Sinäkö korotat äänesi miesten neuvonpidossa Senkin peikko, senkin letukka, senkin ruttojuuri!”

”Sitten hän ihmettelee, että isken hänen silmänsä mustaksi! En sano, että pilaan hänen kasvonsa, sillä se on mahdotonta.”

Lainaukset ovat Clive Staples Lewisin kirjasta Kasvoista kasvoihin – tarina rakkaudesta. Se ilmestyi vuonna 1956, mutta julkaistiin suomeksi vasta viime vuonna.

Naisen asema ei antiikin ajalla ollut kovin hyvä, joten kaikki jumalten suomat keinot kannatti käyttää hyödyksi. Kauneus oli tärkeä ase.

– Sosiaaliturva oli perhe. Rakkaus ja kauneus ovat palvelleet hedelmällisyyttä, valottaa tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola.

Vapriikin Afrodite-näyttely tuo esille ne monet keinot, joilla suloa antiikin Kreikassa, Roomassa, Egyptissä ja Mesopotamiassa ihannoitiin ja pidettiin yllä. Kun Rooma valloitti muut alueet, kauneuden idoleista ilmentymineen tuli osa eurooppalaista kulttuuriperintöämme.

Hedelmällisyys sitoo yhteen kauneuden ja jumalat: jumalien suopeus takasi hedelmällisyyden. Siksi jumalten monenkirjavaa joukkoa piti palvoa.

– Rakastuminen, erotiikka ja avioliitto kuuluivat yhteen, mutta järjestys saattoi olla erilainen kuin nykyään. Avioliitosta oli erilainen käsitys kuin nykyään ja rakkauselämää on saattanut olla ennen sitä. Miehen ja naisen välistä rakkautta on silti ihannoitu, siitä on eri kulttuureissa erilaisia ilmentymiä.

Jumalattaren monet nimet

Kauneuden jumalatar Afrodite löytyy myös Lewisin kirjasta; hän, jota Venukseksi ja Hathoriksikin kutsutaan. Isis oli Hatharin ja Afroditen sekoitus, kirjassa esiintyvä Psyyke puolestaan Afroditen pojan Amorin rakastajatar.

Kirjan Ungit on suuri jumalatar, vanha ja kuivunut. Hän on sama, jotka kreikkalaiset kutsuvat Afroditeksi.

Ishtar/ Astarte/ Ashtor/ Asera oli yksi Lähi-idän tärkeimmistä jumaluuksista ja tulee esiin myös Raamatussa.

– Ei ole yhtä tarinaa, tutkija huomauttaa.

Jokaisella jumalalla oli oma tehtävänsä. Kotitalouksissa oli usein alttareita. Sen lisäksi oli hienoja temppeleitä kaikille. Ungitillakin on palatsi, mutta se on pimeä ja pelottava.

– Jumalia on voitu kiittää paranemisesta, tai antaa motiivilahja, jos on ollut ongelmia – esimerkiksi lapsettomuutta.

– Mesopotamiassa ja Egyptissä oli myös riittejä, joissa vihaisia jumalia lepyteltiin lahjoilla.

Kuoleman jälkeen tarvittiin korujakin

– Oli tärkeää, miten vainaja saatettiin hautaan, koska kuolemanjälkeinen elämä kaiken kaikkiaan oli erittäin tärkeä, Meriluoto-Jaakkola kertoo.

Elämään kuului kuolemanjälkeiseen ikuisen kauneuden aikaan valmistautuminen.

Elämän jatkuvuuden symbolit näkyvät esineissä. Esimerkiksi Tutankhamonin aikaisessa puulusikassa koristeina ovat lootuksen versot, Nefertumilla lootus on päässä ja Afroditella kädessä. Kleopatrakin kantaa jumalallisia tunnuksia.

Koruilla oli tärkeä tehtävä kantajansa suojelemisessa. Ne olivat tarpeen kuoleman jälkeenkin, joten koruja piti laittaa mukaan hautaan.

Roomassa uskottiin, että kuolleiden perheenjäsenten ominaisuudet siirtyivät heitä esittäneisiin kuviin. Mesopotamiassa taas johdettiin juomaa hautoihin putkien avulla.

Afrodite-näyttelyn tulo Tampereelle oli sattuman sanelema, ja Vapriikki tarttui tilaisuuteen hanakasti.

– Antiikin ajan esineiden esitteleminen Suomessa on hirveän harvinaista, Meriluoto-Jaakkola huomauttaa.

Näyttely on avoinna 19.10. saakka.

 

TEKSTI: Asta Kettunen
KUVA: Rijksmuseum van Odheden