Kirkon kannattaa käydä vuoropuhelua armon kautta

Aamulehden vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen on yksi 16. syyskuuta Tampereella pidettävän Kirkon rakentajien foorumin puhujista. Hänen mielestään kirkko ei saa lakaista ongelmiaan maton alle.

Ei myöskään ole syytä ajaa tiukemmin ajattelevia väkisin omiin kirkkokuntiinsa. Kirkon on annettava kaikille oikeus puhua ja pidettävä ovensa mahdollisimman leveällä.

– Kristillisen sanoman perustermi on armo. Pitää hyväksyä myös hieman toisella tavalla ajattelevat ihmiset.

Vuoropuhelua kannattaakin pitää yllä armon kautta.

– Suotakoon ihmisille erilaiset näkemykset. Kirkko ei saa rajoittaa sananvapautta.

– Kun Aamulehti kirjoittaa jotain, se helposti koetaan hyökkäykseksi ja arvosteluksi. Voisiko keskustelua yrittää laajentaa varsinaiseen tekemiseen? Voisiko sen siirtää siihen, mikä on oikea viesti?

Opilliset keskustelut on silti syytä pitää arjesta erillään.

Brändäysajatukset ärsyttävät

Tällä viikolla Tampereella pidettävien kirkon viestintäpäivien teemana on brändi. Ajatukset kirkon brändäyksestä ärsyttävät Jokista. Aamujumalanpalvelus on jo tunnettu tuote.

– Totta kai kirkolla pitää olla näkyviä toimijoita, puhemiehiä ja radikaaleja pappejakin, jotta keskustelu vähän liikahtaa. Mutta tunnettuus kuluu aika nopeasti. Ei kannata tuoda esimerkiksi nuoria väkisin esiin.

Toisaalta hän ihmettelee, miksi arkkipiispa on puheissaan kovin neutraali.

– Facebookissa ja keskusteluissa Kari Mäkinen tuo esiin näkemyksiään, mutta miksei hän tuo niitä isompaan julkisuuteen? Homouskannanotot ja arkipyhien siirron tyrmääminen olivat askeleita oikeaan suuntaan.

– Kirkko ei saa mennä populismiin, vaan sen pitää käydä vakavia, osallistuvia keskusteluja. Kirkko näyttäytyy jähmeänä, mutta jähmeys on demokratian hinta.

– Saahan omaa häntää nostaa, mutta mieluummin voi miettiä, mitä voisi tehdä enemmän.

Kirkko on laajasti hyväksytty toimija, jolla olisi saumaa tuoda esiin eriarvoisuutta. Kirkon roolina on myös näyttää esimerkkiä.

– Suomesta puuttuu eettinen keskustelu, kun on keskitytty lain laatimiseen.

Media vääristää painoarvoa

Jokinen piti itseään tyypillisenä hesalaisena, kunnes muutti työn viemänä Poriin. Siellä hän huomasi kirkon olevan läsnä kaikkialla, niin arjessa kuin juhlassakin.

– Helsingissä kirkko on yksi peluri muiden joukossa. Tamperekin on maallistunut, mutta ero pääkaupunkiseutuun on silti iso.

Median kautta pääkaupunkiseutu hallitsee valtakunnallista keskustelua.

– Se antaa väärän kuvan kirkon painoarvosta yhteiskunnassa.

Kirkollisen median tehtäväksi Jokinen näkee muun muassa kirkon sisällä käytävän keskustelun nostamisen esiin. Sen pitää näyttää säröjä sekä hakea vastakommentteja ja hyviä ratkaisuja. Täytyy myös pitää yllä keskustelua kirkon roolista muuttuvassa yhteiskunnassa.

Esillä voi olla kirkon normaali toiminta, kuten diakoniatyön auttamistoiminta, tai lähetysliikkeiden erot ja rakenteet.

– Voisi korostaa, miten me voimme tulla toimimaan kirkon siipien suojaan – pitämään vaikka kristillisen kirjallisuuden piiriä.

Eikä kannata hymistellä:

– Mitkä esimerkiksi ovat kymmenen kirkon kipeintä kysymystä? Entä miten kirkko voisi esiintyä hyvänä työpaikkana?

Myös erityisryhmät, kuten maahanmuuttajat, pitää saada näkyviin. Median tehtävä on keskustella ja kansalaisten uskonnosta riippumatta rakentaa suomalaista yhteiskuntaa.

– Maahanmuuttajat pitää saada siihen mukaan.

Monia tärkeitä asioita

Kirkon toiminta näyttäytyy vanhanaikaisena ja jäyhänä. Kirkkoa pidetään kuitenkin itsestään selviönä ja sen odotetaan hoitavan asiat. Jos hautuumaat rehottavat eikä palvelu pelaa, kirkosta eronneetkin kysyvät, miksi TE ette tee mitään.

Miten päästä virkamiesten vahvoista rooleista alkukristilliseen seurakunta-ajatteluun, jossa seurakunta on yhteisö? Vastaus voisi olla mahdollisimman matalat hierarkiat sekä seurakuntien ja uskon näkyminen arjessa.

Kynnys lähteä mukaan yhteiseen toimintaan on silti iso. Sitoutuminen ei ole muotia, vaan ihmiset shoppailevat harrastuksia.

– Meillä on kuitenkin valmiina paikka, jossa voivat toimia kaiken ikäiset.

On syytä ottaa huomioon sekä he, jotka jo toimivat kirkon piirissä että he, jotka haluaisivat toimia.

– Voisi vaikuttaa siihen porukkaan, jotta he uskaltaisivat toimia ja keskustella.

Jokinen näkee vaaran siinä, että kun alkukristillisistä ajoista asti on korostettu henkilökohtaista uskoontuloa, joillain on taipumusta jakaa väki kahtia. Uskontomittaria ei kuitenkaan ole, jolloin mukaan voi tulla kuka haluaa.

Kiertue tulossa

Jouko Jokinen itse on tyypillinen suomalainen kirkkoon kuuluva, jonka arjessa kirkko ei paljon näy. Puoliso tosin laulaa kirkkokuorossa ja itsellä on partiotausta.

Jokinen iloitsee siitä, että keskustelua tuntuu olevan. Esimerkiksi seurakuntavaalit nousevat mediassa esiin.

Aamulehti nostaa esiin kirkon asioita juttujen lisäksi omissa teemailloissaan. Tulossa on seurakuntavaaleihin liittyvä kiertue. Jokisen mukaan teemaillat ja kiertueet ovat hyvä tapa käsitellä monia ihmisten elämään liittyviä asioita.

– Seurakunnassa tapahtuu monia tärkeitä asioita. Uskonto on iso osa ihmisten elämää, Jokinen perustelee lehden aktiivisuutta.

– Toisaalta tämänkaltaisia teemoja aristellaan, koska uskonto koetaan kovin henkilökohtaiseksi asiaksi.

TEKSTI: Asta Kettunen
KUVA: Hannu Jukola

AAMULEHDEN VAALI-ILLAT: