Arkisto 2014

7.5.2014 14.33

Kummilapset ovat sydämessäni

Kummius on minulle sydämenasia. Se on tuonut minulle valtavan paljon iloa. On upeaa seurata kummilasten kehittymistä ja kasvua, miettii Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen.

Anna-Kaisa Ikosella on neljä kummilasta: kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Iältään lapset ovat 9-, 5- ja 3-vuotiaita.

– Kummin tehtävä on kunniatehtävä, jonka haluaa mielellään ottaa hoitaakseen. Siitä ei voi kieltäytyä. Joka kerta, kun minua on pyydetty kummiksi, olen liikuttunut kyyneliin. Elämän hienoimpia hetkiä on, kun saa kastejuhlissa kummilapsen syliinsä. Se piirtyy mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Ikonen hoitaa kummiutta yhdessä puolisonsa kanssa.

– On hienoa, että voin jakaa tämän tehtävän mieheni kanssa. Yhdessä on kiva suunnitella, miten muistamme kummilapsia ja vietämme aikaa heidän kanssaan.

Yhteydenpito on helppoa, koska kummilapset ovat Ikosen ja hänen puolisonsa sisarusten ja ystävien lapsia. Serkukset ovat hyviä kavereita keskenään.

Kummi on luottoihminen

– Kun välit kummilasten perheisiin ovat läheiset, voi puolin ja toisin olla tukena ja tarjota hoitoapua kummilapsen perheelle. Näin kummi on perheen luottoihminen ja hänelle syntyy luontevia arjen tilanteita tavata kummilasta, miettii Anna-Kaisa Ikonen.

Anna-Kaisa Ikonen

Aika ajoin Ikonen kuitenkin potee huonoa omaatuntoa, koska kiireinen pormestarin työ rajoittaa kummilasten tapaamista.

– Mutta silloin, kun olen heidän kanssaan, olen sataprosenttisesti läsnä. Lapsi tarvitsee kummilta ennen kaikkea huomiota. Kummius ei aina vaadi materiaalista muistamista, vaikka toki merkkipäivinä on kiva muistaa lasta lahjalla.

Ikonen haluaisi olla kummilapsille helposti lähestyttävä ja turvallinen aikuinen.

– Haluan olla läsnä heidän elämässään, mahdollisimman paljon myös arjen hetkissä. On hauskaa, kun voi täysillä heittäytyä leikkiin heidän kanssaan, Varsinkin pienimmät kummilapset ovat vilkkaita ja liikunnallisia vauhtiveikkoja, joiden kanssa on ihanaa esimerkiksi laskea pulkkamäkeä, hymyilee Ikonen. 

Ikonen oli pakahtua ylpeydestä, kun yhdeksänvuotias kummityttö soitti viulua suvun kastejuhlassa.

– Oli ihanaa jakaa onnistumisen ilo hänen kanssaan.

Rinnalla kulkija myös vaikeuksissa

Kummius on tuonut Ikoselle valtavasti iloa.

– On upeaa seurata lasten kehitystä, kasvua ja taitojen kehittymistä. On rikkaus, että he ovat niin erilaisia, jokainen oma persoonansa. Kaikki kummilapset ovat minulle eri tavalla läheisiä ja rakkaita.

Tähän saakka Ikonen on saanut toteuttaa kummiuttaan ilon kautta.

– Haluan, että kummilapseni kuitenkin tietävät, että olen heidän rinnallaan ja tukenaan myös silloin, jos elämässä tulee vaikeuksia ja surua. Yritän rakentaa kummilapsiini niin läheisen yhteyden, että se kantaa myös mahdollisissa tiukoissa paikoissa.

Ikonen myöntää pohtineensa kummiutta myös omien lastensa kannalta.

– Elämä on arvaamatonta. Jos itselleni sattuisi jotakin, toivon, että omien lasteni kummit olisivat heidän tukenaan vaikeina hetkinä, vakavoituu Ikonen.

Vappulounas omien kummien kanssa

Anna-Kaisa Ikosella on lämmin ja läheinen suhde omiin kummeihinsa. Vanhempien ystäväpariskunta on kulkenut Ikosen rinnalla niin lapsuuden arkitilanteissa kuin elämän isoissa taitekohdissa ja juhlissa.

– Muistan erityisesti mukavat yhteiset Lapin-reissut sekä kummitätini tekemät kauniit ja lämpimät neuleet, joita sain lahjaksi. Kummien kanssa olen myös käynyt paljon hyviä keskusteluja, muistelee Ikonen.

Ikosella on sittemmin ollut työasioiden kautta myös ammatillinen suhde kummisetäänsä.  

– Kummilapsen ja kummien suhde on vuosien varrella muuttunut aikuisten väliseksi ystävyyssuhteeksi. Edelleen tapaamme silloin tällöin. Käymme kummieni kanssa esimerkiksi yhteisellä vappulounaalla.

Lasten katedraali tukee kristillistä kasvatusta

Yksi kummin perinteisistä tehtävistä on lapsen kristillinen kasvatus.

– Kristillinen arvopohja on minulle itselleni tärkeä ja niitä arvoja haluan myös välittää kummilapsilleni. Tärkeintä on kuitenkin kunnioittaa kummilapsen perheen arvoja ja toimia sen mukaan. Nämä asiat vaativat usein tahdikkuutta ja hienotunteisuutta, pohtii Ikonen.

Anna-Kaisa Ikonen antaa tunnustusta Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen työlle.

– Esimerkiksi Finlaysonin kirkon Lasten katedraalin tuokiot lapsiperheille tukevat hienolla tavalla lasten kristillistä kasvatusta ja sanoittavat hengellisiä asioita lapsille.

Ikosen omat lapset ovat pohtineet joulun tarinaa kerrontanukkien ja alttareiden avulla. Koko perhe on käynyt myös laulamassa Lasten Kauneimpia joululauluja Finlaysonin kirkossa.  

Anna-Kaisa Ikosen mukaan kummi voi aina rukoilla kummilastensa puolesta. Näin lapsi on mielessä, vaikka viime tapaamisesta olisikin aikaa.  

– Kummilapseni ovat minulle aina erityisen rakkaita lapsia, joita kannan sydämessäni ja joita muistan esirukouksissani.

TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVAT: Anna-Maria Palsi-Ikonen  

 

Anna-Kaisa Ikonen

• Syntynyt vuonna 1977 Tampereella

• Koulutus: yhteiskuntatieteiden tohtori

• Aikaisemmat työt: projektijohtaja konsulttitoimisto Net Effectissä, johdon kehittämispäällikkö Pirkanmaan TE-keskuksessa (nykyisin ELY-keskus), apulaispormestari Tampereen kaupungilla, hallinto- ja kuntaministerin valtiosihteeri valtiovarainministeriössä, pormestari Tampereen kaupungilla

• Luottamustehtävät: Tampereen kaupunginvaltuutettu, Tampereen kaupunkiseudun seutuhallituksen puheenjohtaja, Pirkanmaan maakuntavaltuutettu, Suomen Kuntaliiton hallituksen varajäsen, NNKY:n Maailmanliiton hallituksen jäsen

• Perhe: mies ja kaksi lasta

• Harrastukset: lenkkeily, lukeminen, maalaaminen, kulttuuri ja matkailu

• Mikä on ajankohtaista pormestarin työssä juuri nyt?

– Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, Tampereen ratikkapäätös ja talouden tasapainotus.

• Mikä on tärkeää yksityiselämässäsi juuri nyt?

– Perhe. Lapset odottavat parhaillaan kevätjuhlia ja itse odotan kesäkuun alussa olevaa tohtoripromootiota.

• Tärkein mottosi tai elämänohjeesi?

”Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella.”

 

Rakasta ja rukoile

• Kristillinen kummius syntyi jo 100-luvulla jKr.

• Vuosittain noin 150 000 ihmistä sitoutuu kummiuteen Suomen ev.lut. kirkossa.

• Kummi on kastettavan aikuinen ystävä, joka sitoutuu olemaan läsnä hänen elämänsä vaiheissa.

• Kastettava tarvitsee pääsääntöisesti kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Kummina voi toimia myös anglikaani, ortodoksi, katolinen tai muu kristitty.

• Kummia kutsutaan osallistumaan vanhempien ja seurakunnan kanssa kummilapsen kristilliseen kasvatukseen. Kummius on johdattamista elämään kirkon yhteydessä.

• Kummius on luottamustehtävä, joka säilyy koko elämän ajan.

• Lisätietoja: evl.fi/kaste

• Lähde: Kristitty kummi -esite, Kirkkohallitus 2012

”Kiva ja iloinen kummitäti”

Anna-Kaisa Ikosen kummilapsi Ester Karmala, 9 vuotta, kertoo itsestään ja kummitädistään:

Mitä harrastat ja mistä asioista pidät?
– Harrastan viulunsoittoa ja pidän eläimistä, etenkin koirista.   

Montako kummia sinulla on?
– Minulla on yhteensä neljä kummia.

Mitä asioita olet tehnyt kummitätisi Anna-Kaisan kanssa?
– Olemme viettäneet kesälomaa yhdessä, uineet ja veneilleet sekä saunoneet.

Mistä asioista yleensä juttelette?
– Juttelemme koulustani ja kuulumisista.

Millainen kummitäti Anna-Kaisa on?
– Anna-Kaisa on kiva ja iloinen kummitäti.

Mikä kummitädissä on parasta?
– Kaikki!

Mikä on kivoin muisto yhteisestä hetkestä kummitädin kanssa?
– Kivoin muisto on juhannuskokolla mummulassa Koirasaaressa.

Mitä toivoisit kummitädiltäsi?
– En mitään erikoista.

Haluaisitko joskus itse olla jonkun lapsen kummi, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus?
– Kyllä varmaan.

Kirsi Airikka


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja