Arkisto 2014
Leipä antaa toivon
-
Puhe leivästä viittaa ateriaan, jonka Jeesus nautti opetuslastensa kanssa juuri
kiirastorstaina. Tämä tapahtui ennen hänen vangitsemistaan, tuomitsemistaan ja
teloitustaan ristillä, kertoo tuomiorovasti Olli Hallikainen.
Ehtoollisleipä on Kristuksen ruumis. Hän antoi itsensä maailman elämäksi. Siksi kärsivillä ja pelkäävillä on toivo, joka kantaa heitä elämässä.
- Kiirastorstain leipä liittää ehtoollisen nauttijat yhdeksi. Sama usko ja Kristuksen kaipuu yhdistää heitä. Leipä antaa toivon ja osallisuuden tulevasta, katoamattomasta elämästä Jumalan luona.
Hallikainen muistuttaa, että rukiinen täysjyväleipä on hyvää ja ravitsevaa. Siinä ovat tallella hivenaineet, jotka edistävät terveyttä.
- Parhaalta leipä maistuu kun sen jakaa toisten kanssa. Elämäkin on parasta silloin, kun siinä ovat eri vivahteet toistensa rinnalla, ilot ja surut, toivo ja pelkokin.
- Kun nämä jakaa toisen kanssa, jaksaa eteenpäin. Voin myös löytää jotain Jeesuksen sanasta: "Minä olen elämän leipä. Joka syö tätä leipää elää ikuisesti."
Leivällä on sielu
Vanhassa tuvassa Teiskon Tuhrian kylän Naappilantien varressa tuoksuu vastustamattoman hyvälle. Elli Majaniemi paistaa kuuluja Akateemisia limppujaan.Unna-koira on kutsunut meitä juttusilleen häntä heiluen. Sille on vielä monta kovaa reikäleipää katon reunan vartaassa; ne pitävät uskollisen vahdin hampaat valkoisina.
Vanha talousvaaka mittaa 200 grammaa taikinaa leipää kohti. Jauhoiset kädet liikkuvat leivinpöydällä tottunein ottein.
Lämmitettynä on sähköhella, sillä puuhella meni remontissa. Mutta kyllä paistaminen silläkin sujuu: tunti 225 asteessa on sopiva.
– Uunit ovat erilaisia, kokenut emäntä muistuttaa.
Ruisleivän tekeminen ei ole kiireisten hommaa, sillä vanhaan malliin se kestää kolme päivää.
Ensimmäisenä päivänä valmistetaan raski laittamalla juureen haaleata vettä ja vähän jauhoja, seuraavana lisätään karkeata suolaa ja vasta kolmantena leivotaan ja paistetaan.
– Ruisleivällä on sielu, ja se täytyy saada mukaan.
– Juurta ei saa panna pakkaseen, menee aromi.
Kylän malliesimerkki
Majaniemen Elli on ollut monessa asiassa edelläkävijä ja kylän kehittäjä. Hän toimii aiemmin Keskustanaisten Teiskon Osaston ja Pohjois-Teiskon Maa- ja Kotitalousseuran puheenjohtajana, ja on myös aktiivinen seurakuntalainen.
Juuren tekivät Maatalousylioppilaat, joilta Majaniemi osti sitä markkinoilla vuonna 1990. Siitä leivät saivat ”akateemisen” leiman, ja sen jälkeen on Teiskon markkinoilla kyselty, saako taas sitä Ellin Akateemista.
– Hän on opettanut meitä leivän tekoon, ja juurikin on häneltä, kertovat Titta Sydänheimo-Auer ja Seppo Auer.
Perinteen siirtäminen on heistä tärkeää:
– Kyllä me tietoa annetaan, ja juurta, Sydänheimo-Auer lupaa.
Lopuksi virkeä kahdeksankymppinen johdattaa vieraat jyrkkiä portaita talon yläkertaan. Sieltä löytyy kauniita lampaanvillaisia saaleja ja käsin värjättyjä lankoja. Tärkeitä perinnetaitoja nämäkin.
Olimme lähteneet leipämatkalle kevätpäiväntasauksen aikaan. Marian ilmestyspäivä ja leipäsunnuntai olivat silloin vasta edessä. Mitä suunnitelmia Elli Majaniemellä oli pääsiäiseksi?
– Kiirastorstaina jo hiljennytään ja lueskellaan, ehkä ulkoillaan. Pääsiäispäivänä mennään messuun.
Rei´ille oma kampa
Kautta maan marttojen leivontakurssit miehille ovat olleet suosittuja. Viime keväänä Teiskon Viinilläkin oli miesten leivontakurssi.
Ehtoollisviinin lisäksi on ollut suunnitelmissa paikallinen kirkkoleipä.
TEKSTI: Asta Kettunen
KUVAT: Rami Marjamäki
Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10: 17)
Lisää juttua ja kuvia näköislehdessä