Lukijalta: Hans Cederqvist kommentoi Jalovaaran työtä

Kaikenlaista elämässäni on tapahtunut, ja se kaikki on tapahtunut Herran suojeluksessa. Vuonna 1985 otin itse ison askeleen kohti Herraa, osallistuessani Jon Winterin herätyskokoukseen Englannissa, jossa Pyhä Henki liikkui tuhansien henkilöiden joukossa parantaen heitä.

Olen ollut mukana Pirkko Jalovaaran tilaisuuksissa jo monta kymmentä vuotta. Kun Jumala antaa jollekin käskyn viedä ilosanomaansa eteenpäin, ja jos tämä silloin estetään, se ei enää ole Pyhän Hengen ohjausta vaan olemme eksyksissä.

Jalovaara seuraa Pyhän Hengen johdatusta eikä sillä ole mitään rajoja. Jumala ei voi olla ihmisten kautta olla erimieltä vaan ihminen käyttää omaa järkeään ja toimii tunteidensa kautta.

Jos asia on Jumalasta ja ihminen toimittaa Jumalan tahtoa, ei mikään voi sellaista ihmistä kukistaa. Entä jos vastustajat taistelevatkin itseään Jumalaa vastaan?

Kysyn, kuka voi syyttää Jumalan valittua? Kuka voi tuomita toisen ihmisen kadotukseen? Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta!? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?

Emme voi juoda samaan aikaan Herran ja pahojen henkien maljasta. Olemmeko me muka Häntä vahvempia?

”Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”

Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa kanssaihmistään, hän valehtelee myös uskostaan Jumalaa kohtaan. Olemme saaneet käskyn: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Mielestäni voimme päätellä tästä, että kun Jumala on meidän puolellamme, ei kukaan voi olla meitä vastaan. Kukaan ihminen ei ole erehtymätön, mutta aina on mahdollisuus korjata virheensä ja palata oikealle tielle.

Ilman Herran ohjausta ja siunausta ihminen eksyy. Onko nyt unohdettu, että kaikki ihmiset ovat Jumalalle yhtä rakkaita?

Jalovaaran luo hakeutuu paljon ihmisiä jotka ovat menettäneet terveytensä, kokeilleet jo kaikkea ja jotka näkevät viimeisenä mahdollisuutenaan nöyrtyä Jumalan eteen ja pyytää parannusta.

Moni on parannuksen ja avun saanut, jos ei heti niin jonkin ajan jälkeen. Jumala ei jaa pelastusta, parannusta tai lievennystä tuskiimme silloin kun me pyydämme.

Hän ei toimi niin kuin me haluamme vaan sillä tavalla minkä näkee olevan meille parasta. Sydämestään katuva ihminen aukaisee Jumalan sydäntä anteeksi antoon. Olen varma, että Jumala kuulee meidän rukouksemme mieluummin heti, kun viimeisenä mahdollisuutena.

Olemme kaikki hänen luomiaan. Se mitä me teemme, ei aina ole aina hyväksyttävää, mutta kun rehellisen mielin ja avoimin sydämin kohtaamme Jumalamme ja antaudumme Herran syliin ja hän ottaa meidän mieluisasti vastaan.

Herra varjele ja siunaa meitä.

Hans Cederqvist 
Kuva: Patrik Lindström