Miksi kirkko ottaa kantaa hitaasti?

Mitä hitaus kertoo kirkon johdosta?

- Johtamiseen kuuluu myös ja nimenomaan ikäviin, hankaliin ja kiusallisiin asioihin tarttuminen ja niiden hoitaminen kuntoon. Tämä johtotyön osa-alue ei ole kirkollisten johtajien keskuudessa aina kovin suosittu.

- Kymmenien ja kymmenien kirkkoherrojen oli helpompaa vain antaa Jalovaraan toimia vuodesta toiseen, koska asiaan perehtyminen ja mahdollinen puuttuminen olisivat olleet kirkkoherroille itselleen varmasti rasittavampia vaihtoehtoja. 

Pirkko Jalovaara Espoossa 2013.

- Myös Jalovaaraa itseään olisi auttanut se, että hänen toimintansa kyseenalaisiin puoliin olisi reagoitu jo kauan sitten ja autettu häntä ohjaamaan toimintaansa kestävämmälle pohjalle.

Olet aiemmin kaivannut ryhdikkäitä kirkkoherroja, jotka tunnustaisivat laiminlyöneensä hommansa. Ainakin Espoonlahden kirkkoherra tuntuu ottavan osavastuuta. Joissain seurakunnissa, muun muassa Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnassa, on päätetty, ettei Jalovaaran rukousiltoja enää pidetä. Mutta tuleeko vastuunkanto liian myöhään?

– On hyvä, että kirkkoherrat tarttuvat asiaan nyt eivätkä vieläkin myöhemmin. Toivoisin kaikilta kirkollisilta johtajilta, niin kuin muiltakin ihmisiltä, itsenäistä havainnointia ja ajattelua.

– On helppoa olla lauman mukana passiivinen, kun kukaan muukaan ei ole tehnyt mitään. Nyt, kun tuuli on kääntynyt, on helppo käyttää "minäkin kyllä silloin vähän ajattelin, että..." -tyyppisiä puheenvuoroja. Ei ajatus mitään auta, jos se ei johda tekoihin eikä sitä edes sano ääneen ennen kuin jälkikäteen.

– Espoonlahden kirkkoherra vielä vuosi sitten puolusti Jalovaaraa äänekkäästi. Häneltä voisi kysyä, miksi hän reagoi toisin vasta nyt, kun media toi hänen seurakunnassaan tapahtuneet epäkohdat esiin. Eikö hän tosiaan ollut kuullut mitään epäilyttävää itse?

Jalovaaraa on moitittu rahan tekemisestä kyseenalaisin keinoin. Olet itse mukana Vox Silentiissä, joka järjestää mm. synnytyslaulu-kursseja. Mitä kummaa se on, kuulostaa huuhaalta, ja kurssit maksavatkin...?

- Synnytyslaulu on musiikin tohtori, musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuoren kehittämä hengitys-, rentoutus-, lihashallinta- ja äänenkäyttömenetelmä, josta moni kokee saaneensa apua synnytyksessä.

- Auttaa se muuallakin: itse "synnytyslauloin" viimeksi gynekologilla kestääkseni lihasten rentoutuksen avulla paremmin tutkimuksen aiheuttaman kivun. (Gynekologikin kehui, että sai äänestäni reaaliaikaista informaatiota tuntemuksistani!)

- Laulu ei poista kipuja, mutta voi antaa välineitä niiden kestämiseen. Synnytyksen kivunlievityksestä päättää jokainen äiti itse, eikä siihen oteta synnytyslaulukursseilla kantaa.

- Kurssit ovat maksullisia niin kuin mitkä tahansa laulu- tai liikuntakurssit. Rinnastus Jalovaaraan ei mielestäni toimi, sillä Hilkka-Liisa Vuori ei lupaa mitään Jumalan puolesta, vaan ainoastaan omasta puolestaan - hän lupaa opettaa äänenkäyttöä, hengitystä ja lihastuntumaa, ja sen hän tekeekin.

- Vox Silentii on keskiajan liturgiseen lauluun ja rukouslauluun erikoistunut yhtye, joka ei järjestä synnytyslaulukursseja, vaikka Hilkka-Liisa Vuori onkin duomme toinen jäsen. Synnytyslaulukurssit hän järjestää yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Jouni Turtiainen, miksi vasta nyt?

– Pirkko Jalovaaran osalta voin todeta, että kansankirkossa on syytä pyrkiä olemaan suvaitsevainen ja kärsivällinen niitäkin kohtaan, joiden mielipiteitä ei itse aina jaa. Samalla on syytä pyrkiä luomaan sellaiset pelisäännöt, joita voimme yhdessä noudattaa. Sanelupolitiikka ja paniikkiratkaisut eivät tässä ole Espoonlahden tie.

- Pirkko Jalovaara on vieraillut seurakunnassamme noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Ennen viime vuoden MOT-kohua ja tämän vuoden mediakirjoittelua meillä ei ole ollut mitään ongelmia hänen iltojensa suhteen. Niissä on ollut tervettä kristillistä opetusta ja hyvä järjestys.

– Olemme kuitenkin olleet huolissamme viime vuoden kohun jälkeen siitä, että Jalovaaran opetuksen painopiste on siirtynyt ihmisten kohtaamisesta ja kipujen hoitamisesta hänen omaan toimintaansa ja ratkaisukeskeisyyteen (sairauksien paranemista on painotettu kuuntelevan rukouksen sijaan).

– Lisäksi hänen puheisiinsa on tullut demonipainotteisuutta ja lääketieteellisen hoidon kielteisyyttä. Toiminnassaan hän ei ole myöskään osoittanut halua toimia yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.

– Tästä syystä olen Espoon piispaa konsultoituani ja oman luottamushenkilöstön ja työyhteisön kanssa käymien keskustelujen jälkeen päätynyt siihen, että emme voi enää kutsua Pirkko Jalovaaraa seurakuntamme rukousiltoihin.

- Samalla olemme halunneet viestiä seurakuntalaisille, että haluamme itsekin rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Pääasia on, ettei ihmisiä hylätä heidän kipuihinsa.

Jalovaaran rukousillat on peruutettu Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkoista. Miksi, tuomiorovasti Olli Hallikainen?

– Vaikka tietooni ei ole Tampereen rukousilloista tullut Espoon kaltaista palautetta, haluan varmistaa, ettei kukaan täällä joudu samanlaisen hengellisen väkivallan kohteeksi.

Koskeeko päätös kaikkia Tampereen kirkkoja ja kaikkia julistajia, Harjun kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen ja Eteläisen seurakunnan kirkkoherra Jussi Mäkinen?

– Jokaisen kirkkoherran vastuulla on seurakuntansa tilaisuudet.  Kiertäviä puhujia on aika paljon ja yleensä kaikki menee ongelmitta. Pirkko Jalovaara on noussut julkisuuteen kiistanalaisena tilaisuuksien järjestäjänä. Silloin lääninrovastin kanssa etsimme yhteistä viisautta ja linjaa, konsultoimme piispaa, jos on tarvetta. 

– Toimimme Tuomiokirkon hengen mukaisesti "Jalovaara-asiassa". Muut julistajat ovat sitten erikseen.

TEKSTI: Asta Kettunen
KUVAT: Vesa Marttinen/ Vantaan Sanomat ja Patrik Lindström