Päätösvalta: Paikkaako aluetyö demokratiavajeen?

Tampereen ev.lut. seurakuntien uusi jako tuli voimaan tammikuussa. Seurakuntien alle ollaan kehittämässä alueellisen toiminnan mallia.

– Asioista päättää etäämmällä oleva seurakuntaneuvosto, jossa esimerkiksi Eteläisessä seurakunnassa jäseninä on enintään puolet entisestä seurakuntaneuvostosta.

– Koko seurakuntaneuvostossa on siten kaksi kolmasosaa niitä, jotka tulevat muilta alueilta. Alueen "omien" seurakuntaneuvostossa päätäntävaltaa käyttävien luottamushenkilöiden määrä vähenee oleellisesti ja siten lähidemokratia ohenee.

– Rakenteiden muuttuminen on vienyt seurakuntalaisilta lähidemokratiaa ja kirkkoherran. Mitä uutta on tulossa, se on vielä suureksi osaksi auki.

Kuka päättää ja millä valtuuksilla?

Oleellista Kalle Mäen mukaan on, millainen elin alueen asioista päättää ja millä valtuuksilla se jatkaa alueilla seurakuntaneuvoston työtä.

Kirkkolaki tarjoaa Mäen mukaan kaksi vaihtoehtoa: kappeliseurakunnan tai piiriseurakunnan. Edellisellä on oma budjetti ja kappalainen, jälkimmäinen toimii johtokunnan asemassa ja sillä voi olla talousvaltaa.

Kappeliseurakunnat ovat käytössä lähinnä haja-asutusalueilla. Piiriseurakuntamalli toimii muun muassa Jyväskylän ja Mikkelin seurakunnissa, joissa on iso yksi seurakunta.

Lisäksi on olemassa kevyempi vastuuryhmä-malli, jolla on vähäisempi valta ja vastuu. Tällainen on myös Harjun aluemalli.

Kirkon kokonaisuuden seurakuntarakenteita uudistavassa valmistelutyössä on Mäen mukaan nyt esillä malli, joka vastaisi johtokuntatasoista vallankäyttöä eli nykyistä piiriseurakuntamallia.

– Kaikissa edellä kuvatuissa malleissa seurakuntaneuvosto tulee nimittämään alueellisen toimielimen. Siten voidaan toki pyrkiä löytämään aktiivisimmat toimijat, mikä on hyvä asia. Kääntöpuolena on se, että seurakuntalaisten suoraa vaaleihin perustuvaa demokratiaa ei enää ole.

Mitä lähikirkoilla tarkoitetaan?

Seurakuntaneuvostot päättävät mallista kevään aikana. Seurakuntien alle on kaavailtu lähikirkkoalueita. Tavoitteena olisivat alueellisen toiminnan vahvat keskukset, jotka ovat samalla matalan kynnyksen pistäytymispaikkoja.

– Julkisuudessa on puhuttu "lähikirkoista", mutta nyt vasta ollaan luomassa yhteistä käsitystä siitä, mitä lähikirkolla tarkoitetaan. Käsitettä on käytetty tarkoittamaan entisten seurakuntien alueita ja niiden toiminnan kokonaisuutta. Sisältö on yhteen liitetyissä seurakunnissa vielä avoinna, mutta Harjussa on omasta aluetoiminnasta jo pitkät perinteet, Mäki sanoo.

Luottamushenkilöille lisätöitä?

Luottamushenkilöille uuteen järjestelmään siirtyminen voi merkitä kaksinkertaista työtaakkaa:

– Nyt pitää olla mukana sekä alueella että seurakuntaneuvostossa, josta alueen näkökulmasta muodostuu uusi ylimääräinen väliporras suhteessa yhtymätasoon.

– Uusien seurakuntien haasteena on löytää toimivin malli ja mielellään yhtenäinen koko Tampereella. Malleja voi olla parikin, sillä joka seurakunnalla on päätäntävalta aluehallinnosta.

Eteläisen seurakunnan alueella entisten seurakuntien seurakuntaneuvostojen jäsenet kokoontuvat vielä miettimään, miten kunkin alueen toimintaa ja hallintoa pitäisi jatkaa uudessa seurakuntarakenteessa.

Entiset seurakuntaneuvostojen asettamat toimielimet toimivat vuoden loppuun muun muassa diakoniassa ja lähetyksessä.

– Alueiden toiminnassa jatkuvat toki entiseen tapaan työntekijöiden työalat. Jatkossa on uudelleen arvioitava, miten seurakuntalaiset toimivat yhdessä työntekijöiden kanssa alueen työn suunnittelussa ja toteutuksessa.

Mitä tämä merkitsee seurakuntalaiselle?

Koko kirkon seurakuntarakenteiden uudistuksessa on seurakuntalaisten kuuleminen nousemassa entistä keskeisempään rooliin. Muutenkin työntekijöiden rooli on muuttumassa enemmän seurakuntalaisia vastuuttavaan ja valmentavaan suuntaan.

– Työntekijöiden liikkuvuuden myötä henkilöstö on paremmin käytettävissä koko alueella ja nykyiset vastuut tulevat varmemmin hoidettua.

Joitakin asioita tullaan ehkä tekemään suuremmissa kokonaisuuksissa, jolloin ennen lähellä tapahtunut toiminta saattaa siirtyä etäämmälle, mutta vastapainoksi toteutua laadukkaampana.

– Yksittäisen seurakuntalaisen kohdalla ei muutoksista pysty vielä paljoa sanomaan.

Tasaisesta laadusta huolta

– Esimerkiksi rippikoulut toimivat samalla periaatteella ympäri kaupungin. Ihmisiltä kerätään palautetta ja sen annetaan vaikuttaa, kuvailee yhteisen seurakuntatyön johtaja Timo Takala.

Periaate ohjaa toimintaa kaupunginosasta riippumatta. Kaikki osallistuminen kun ei tapahdu alueen perusteella.

Mukaan voi kuitenkin mennä sen seurakunnan toimintaan, jonka kokee omakseen. Naapurikunnastakin voi osallistua vaikka lähikirkkotoimintaan tai Tuomasmessuun.

– Ei edes tarvitse kuulua kirkkoon. Halu olla mukana on tärkein.

Toimintoja rakennetaan entistä enemmän toimintakokonaisuuksiksi hallinnon häkkyröistä riippumatta. Esimerkiksi surua tai kastetta käsitellään seurakuntalaisen arjen eikä erillisinä hautaus-, kiinteistö, - seurakunta- tai keskusrekisterin palveluina. Näin tavoitellaan sujuvuutta.

– Entistä mahdollisemmaksi ottaa yhteyttä sen mukaan, minkälaista apua, tukea tai turvaa tarvitaan. kuka tai mikä taho parhaiten voisi auttaa. Tämä taho voi olla myös vapaaehtoinen tai yhteisöllinen vertaistuki.

Vihkipareilta palautetta alettiin kerätä muutamia kuukausia sitten.

– Palautteella on merkitystä, jotta kehitämme toimintaamme.

Teksti: Asta Kettunen