Perheneuvontaa pihtaajille ja pettäjille

Mikä ihme on, kun Matin ei tee mieli verevää vaimoaan, vaikka Heli on ihastuttava ja kaikin puolin aktiivinen kumppani vielä monien aviovuosien jälkeenkin?

Samuli Valkama on ohjannut Anna-Leena Härkösen kirjan pohjalta nelikymppisen pariskunnan pohjakosketusta reippaasti kuvaavan elokuvan Ei kiitos.

Päähenkilö Heli (hienon läpimurron tekevä Anu Sinisalo) on epätoivoinen. Hän panee parastaan vietelläkseen rakastamansa miehen, joka on aviollisten oikeuksiensa osalta penseä ja passiivinen.

Matti (Ville Virtanen) torjuu toistuvasti sekä vaimonsa hienovaraiset että suorasukaiset lähentymisyritykset. Heli päätyy pettämään Mattia.

Pihtaaja sanoutuu irti yhteiselosta

– Matin pihtaaminen on irtisanoutumista siitä liitosta. Hänellä on netin kautta intensiivinen henkinen suhde toiseen naiseen. Tälle vieraalle naiselle Matti kertoo tärkeitä asioita, joista hän ei puhu vaimolleen.

– Sympatiani ovat Helin puolella, mutta ymmärrän myös masentunutta Mattia, joka ei tunnu mahtavan itselleen mitään. Heidän on pakko tarttua itseään niskasta kiinni viimeistään silloin, kun lapsi muuttaa pois kotoa, pohtii Anna-Leena Härkönen.

Helille ja Matille tulee tällä menolla ero ennen pitkää, hän arvioi.

– Se on tosi surullista, sillä heillä on kuitenkin myös kivaa keskenään ja sama aaltopituus. Tai ehkä heille käy lopulta niin kuin ompelijani sanoo: vanhana ei enää piitata niin paljon seksistä, vaan silloin pitää tapella esimerkiksi erilaisista siivouskäsityksistä, Härkönen hymähtää.

Hänen mielestään suhdetta ei ole mieltä jatkaa, ellei toisella ole mitään motiivia tehdä työtä liiton puolesta. Siinä tapauksessa sekä pihtaaja että pettäjä mitätöivät toisen tarpeet ja toiveet.

– On tietysti myös pareja, joissa seksi ei enää kiinnosta kumpaakaan. Seksi on jo nähty, ja elämä yhdessä on ihan mukavaa ilmankin. Jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin mikäs siinä.

Tulevatko tunteet pettäjän peliin?

Helin aikomuksena on pelastaa avioliittonsa ulkoistamalla seksuaaliset tarpeensa, mutta hän ihastuukin vakavasti Jarnoon (Kai Vaine). Miestä ei kiinnosta syvällinen tunnesuhde.

– Helin pitäisi löytää jokin välimuoto, ei tuollaista nuorta Jarnoa, joka on ihan vastuuton, vaan joku kypsempi, kirjailija spekuloi sankarittarensa tulevaisuutta.

Härkönen ymmärtää Helin radikaalia ratkaisua, vaikka se aiheuttaakin emotionaalista kaaosta. Nainen ei kykene alistumaan seksuaalisen halunsa ja tunteensa tukahduttavaan suhteeseen, vaan yrittää etsiä edes jotakin ulospääsytietä ahdistavasta tilanteesta.

Pettämiseen pitkän liiton ei tarvitse kaatua.

– On hyvin vähän asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä ja sillä siisti. Jos joku saa kirjastani kimmokkeen lähteä pettämään, en ota siitä kuitenkaan vastuuta.

Voivatko pettäjien liitot olla onnellisia ja voivatko he myös rakastaa puolisoitaan?

– Kyllä varmaan. Jotkut pettäjät osaavat ilmeisesti hoitaa hommansa tyylikkäästi, eivätkä he tee sivusuhteistaan numeroa. Joku psykologi taas sanoi, ettei kukaan voi kokea aitoa läheisyyttä valehtelevan puolison kanssa. Minäkin uskon, ettei voi, mutta toiset ajattelevat eri tavalla.

– Varsinkin joillekin miehille pettäminen ei näytä merkitsevän mitään ratkaisevaa avioliiton kannalta, vaan he erottavat omiin lokeroihinsa rakastajattaren ja vaimon. Mutta aina on se riski, että tunteet tulevat peliin, huomauttaa Anna-Leena Härkönen.

Sukupuolet eivät mahdu stereotypioihin

Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirja nosti esiin erittäin olennaisen asian, kiittää Tampereen seurakuntien perheneuvoja, pastori Päivi Stelin-Valkama.

– Sen julkaisun jälkeen perheneuvontaan tulvi pareja, jotka kertoivat, että tilanne on meilläkin juuri näin. Kirja vapautti keskustelun miehen haluttomuudesta, joka oli aiemmin tabu.

– Vanhan ajattelumallin mukaan mies oli aina valmis ja halukas seksiin. Miten yksin olikaan mies, joka poikkesi tästä mallista, tai nainen, joka koki halunsa kelpaamattomaksi. Härkösen rikottua tabun moni pari tunsi, ettei ole enää yksin tämän kysymyksen kanssa.

Härkösen kirja purkaa jo antiikin Kreikasta tutun myytin: mies haluaa seksiä, nainen ei. Halu nousee muka miehelle luontaisesti sisältä ja naiselle ulkoa eli miehen täytyy voittaa naisen haluttomuus.

– Tämä on vanha tuttu selitystapa, kun miehet pelkäsivät, että naisella on miehen kontrollista riippumatonta seksuaalista halua. Tähän ajatteluun ei kuulu tasavertaisuutta, jossa molempien omat halut ja toiveet kohtaavat, sanoo Tampereen perheneuvontatyön johtaja, pastori Heikki Syrjämäki.

Haluttomuudenkin osalta ratkaiseva tekijä on sukupuolen sijasta ihmisen persoona ja elämäntilanne.

– Stereotypioiden rajat tulevat äkkiä vastaan, jos nykyihmisten monimuotoista elämää yrittää hahmottaa sukupuolten yleistysten kautta.

Uskoton ei voi sysätä vastuutaan

Mitä tehdä, kun puoliso ei ole halunnut seksiä, ja toinen on lähtenyt pettäjän tielle?

– Siinä tilanteessa olisi tärkeää keskustella toista syyttelemättä ja avoimesti. Sekä sillä, joka ei halua seksiä, että sillä joka pettää, on omat syynsä.

– Seksistä kieltäytyminen ja seksiin ahdistaminen voivat molemmat olla vallankäytön muotoja. Uskoton ei voi sysätä toiselle vastuuta valinnoistaan, vaikka toisella olisi osansa asiaan seksistä kieltäytymisen takia, Heikki Syrjämäki vastaa.

Hän neuvoo keskustelemaan siitä, onko kumpikin valmis työstämään ongelmia. Mitä nyt tehdään ja mitä oma toiminta on toiselle aiheuttanut? Miksi minä toimin näin juuri nyt?

Jos puoliso ei suostu lähtemään yhteiseen prosessiin, on mietittävä yksin, mitä tehdä. Aviokriisi on henkilökohtaisen kasvun, itsetutkiskelun ja suhteen tutkiskelun paikka.

Motivaatio ja sitkeys palkitaan

Perheneuvonnassa käsitellään tyypillisesti kommunikaatiovaikeuksiin liittyviä pettymyksiä. Kiire ja stressi vaikuttavat monien suhteeseen, samoin varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden ongelmat, joista tietoiseksi tulemalla voi löytää rakentavampia toimintamalleja.

Tyytyväisyys ja uskollisuus ovat Väestöliiton Perhebarometrin mukaan nousseet parisuhteissa huomattavasti korkeammalle kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Erityisesti nuoret arvostavat pysyvää parisuhdetta.

– Samaan aikaan avioerojen määrä on lisääntynyt  – tässä on jokin kipeä ristiriita, Heikki Syrjämäki myöntää.

Nykyään parisuhteelta odotetaan paljon entistä enemmän ja suhteisiin investoidaan. Jos ongelmia ei saada ratkaistua, saatetaan tehdä nopeita johtopäätöksiä.

– Jos molemmilla on motivaatiota ja sitkeyttä, parisuhdetta pystytään parantamaan merkittävästi, mutta jos aitoa motivaatiota ei ole, muutoksen mahdollisuus on pieni. Toista ei voi muuttaa, vain itseään.

Moderni mies panostaa parisuhteeseen

Perheneuvontaan tulevat parit ovat pari- ja seksuaaliterapeutti Heikki Syrjämäen mukaan yleensä valmiita kipeäänkin itsetutkiskeluun ja tekemään työtä suhteidensa puolesta. Yhä useammin mies on aloitteellinen avun hakija.

Parisuhteen ja perheen merkitys miehille on kasvanut. Niissä koettu onnellisuus korreloi elämänlaadun kanssa, terveyttä myöten.

Hyvä parisuhde tukee erityisesti isän ja lapsen välistä suhdetta, joka haavoittuu helpommin erossa. Eron jälkeen myös miehen elämänlaatu heikkenee naista todennäköisemmin.

Seksuaaliterapiaan erikoistunut psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkama näkee, että miehen rooli on laajentunut myönteisesti. Hoivaaminen ja emotionaalinen läheisyys eivät kuuluneet vanhakantaiseen miehisyyteen.

– Nykymiehelle on sallittua ilmaista tunteitaan ja osoittaa rakkautta. On aivan aikansa elänyt käsitys, ettei mies puhu ja pussaa. Isien vuorovaikutussuhde lapsiinsa on usein läheinen.

– Miehen ennen kapeaan rooliin ja seksuaalisuuteen on tullut lisää vapautta. Perheneuvonnassa ei luoda stereotypioita siitä, millainen on mies ja nainen, sillä kaikki ihmiset ja parisuhteet ovat omanlaisiaan.

Patriarkaalinen miehen valtamalli on murtunut.

– Myös kirkossa on menty paljon eteenpäin, toisinaan tosin kirkollisen hitaasti. Iso laiva ei käänny nopeasti. Hyvä puoli on se, ettei hötkyillä. Vapautuminen jatkuu yhä ja kirkko muuttuu avoimempaan, tasavertaisempaan ja keskustelevampaan suuntaan.

– Ydinsanomaltaan kirkko on emansipaatiokehityksen edelläkävijä, sillä se korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta Jumalan edessä. Me voimme rohkaista ihmisiä elämään vastuullisesti sellaisena kuin kukin on, ilman että kenenkään täytyisi asettautua ahtaisiin muotteihin, Päivi Stelin-Valkama painottaa.

TEKSTI: Janne Villa
KUVAT: Hannu Jukola