Röyhkän Raamattu on viisas ja tyhmä kirja

Hän antoi ohjeita uusille musiikintekijöille, jotka haluavat pitkän uran.

Päivitys kirvoitti satoja kommentteja, joissa ihmeteltiin moista ohjetta. Seuraavana päivänä Röyhkä selitti asiaa näin:

– Raamattu siksi, että on hyvä kuulua johonkin iänikuiseen perinteeseen. Raamatussa on paljon viisautta, ja tyhmyyttä myös. Vertauksia löytyy joka lähtöön. Raamattu on meille kaikille yhteinen synkeä ja syvä pohjavirta. Mitä meille jää, jos ei ole Raamattua? Aku Ankka?!!

– Raamattu on minulle kulttuurimme perusteos ja merkittävä siinäkin mielessä, että se on kaikille meille kristillisen kasvatuksen saaneille ainakin jossain määrin tuttu.

- Olen lukenut Raamattua vain sieltä täältä ja lainannut siitä otteita pariin kirjaani. Pidän Raamatun kielestä, sekä uuden että 30-luvun suomennosten, ja ainakin Psalmit ovat mielestäni kaunista runoutta.

Mutta pieni tarkennus lienee paikallaan: Röyhkä ei ole yhtään uskonnollinen eikä hän usko mihinkään yliluonnolliseen.

– En pidä siitä ajatuksesta, että Jumala kyttää meidän ihmisten elämää ja kaikki hyvä on lähtöisin Jumalasta ja kaikki paha ihmisestä. Raamattuhan on tällaista syyllistämistä täynnä. Ihmisen pitäisi rakastaa Jumalaa, mutta mikä Jumala on? En minä tiedä.

– Ei minulla ole Jumalaa, jolle minun pitäisi antaa kaikkeni. En usko Jumalaan, en taivaaseen, helvettiin, en kuolemanjälkeiseen elämään. Sen uskon, että on olemassa jokin luonnonlaki, joka pyörittää maailmaa, josta kaikki on lähtöisin.

Köyhistä on huolehdittava

Röyhkän ensimmäinen kunnon kosketus Raamattuun oli teini-iässä luettu Pentti Saarikosken suomentama Matteuksen evankeliumi. Saarikosken suomennos kosketti juuri kirjallisten ansioidensa perusteella.

– Siitä on riisuttu kaikki turha uskonnollinen kieli niin, että asia tulee hyvin esille. Saarikosken suomennoksessa on paljon sellaista, mitä pystyn allekirjoittamaan.

Raamatun sanomassa Röyhkää viehättää erityisesti se, kuinka painokkaasti pyhä kirja tähdentää köyhistä ja heikossa asemassa olevista huolehtimista.

– Tämä on minulle tärkeä asia, sillä tulen itse melko köyhistä oloista. Siksi arvostan paljon esimerkiksi Veikko Hurstia ja hänen työnsä jatkajaa Heikki Hurstia.

Valitettavasti monen ihmisen elämä perustuu nykyään itsekkyyteen ja oman edun ajamiseen. Kyllä menestyä saa, mutta minun mielestäni menestymiseen kuuluu myös sosiaalinen omatunto.

Köyhistä ja vaatimattomista oloista sekä isättömyydestä huolimatta Röyhkällä oli mielestään hyvä lapsuus.

– Meillä oli aina siistiä, turvallista ja ruokaa pöydässä. Siitä varmaankin johtuu, että en ole koskaan ollut mikään sekopää ja olen pystynyt pitämään huolen perheestäni. Lisäksi molemmat vaimoni, niin ensimmäinen kuin tämä nykyinenkin, ovat hyvin vastuuntuntoisia ihmisiä. 

Raamattu on läsnä

Uskonasiat tulivat Röyhkää lähelle 1970-luvun Oulussa, kun hänen läheinen ystävänsä Johanna tuli uskoon. Röyhkä kävi pitkiä keskusteluja ystävänsä kanssa.

Mieleen jäi myös Pro Fide -yhtyeen konsertti, jossa jokainen bändin jäsen kertoi uskoontulostaan. Mutta silloin olivat muun muassa muusikko nimeltä Lou Reed ja yhtye nimeltä Captain Beefheart tulleet nuoren miehen elämään – ja se oli menoa.

– Mutta ne keskustelut Johannan kanssa olivat hyvin antoisia. Joskin aika pian huomasin, että haluan ennemmin rokata ja olla tyttöjen kanssa.

Raamattu on pysynyt silti läheisenä kirjana koko Röyhkän pitkän uran ajan. Se näkyy hänen lauluissaan sekä kirjoissaan, joista tieteisromaani Ocean City on selvästi uskonnollisin – ja monen mielestä yksi parhaista Röyhkän kirjoista.

Kristinuskon vaikutus näkyy jo päähenkilön, Luukas Rothoviuksen, nimessä. Sekä jo kirjan alussa: ”Jumalani, miksi minut hylkäsit”, Luukas Rothovius siteeraa romaanin ensirivillä, jolloin  isättömyyden vertauskuvaksi nousee isän hylkäämän ja uhraaman pojan kulttuurisista kuvista vahvin: Jeesus-symboliikka.

Röyhkä tietää, että tämäkin haastattelu nostattaa hämmennystä ja vastalauseita ”raamattumyönteisyytensä” vuoksi ihan samalla tavalla kuin viimevuotinen Facebook-päivityskin.

Miestä ei moinen meteli voisi vähempää kiinnostaa. Kunhan itse tietää mitä tekee, ja uskoo siihen. Siinä eivät muiden mielipiteet paina.

TEKSTI JA KUVA: Teemu Järventie

 

Pojastaan ylpeä äiti

Tyylikkäästi kotimaisilla design-huonekaluilla sisustetun turkulaisyksiön oven avaa virkeä ja valpas nainen.

Niin olohuoneen kuin keittiönkin íkkunasta näkyy kaunis kansallismaisema: Turun tuomiokirkko, Aurajoki, Åbo Akademin puutaloja sekä piispantalo.

Olemme Kauko Röyhkän äidin Marjatta Välimaan, 84, kotona.

Marjatta Välimaa muutti Oulusta Turkuun ollakseen lähempänä poikaansa ja tämän vaimoa ja pientä, alle 6-vuotiasta pojanpoikaansa Kaarloa.

Toinen syy muuttaa Turkuun oli kaupungissa asuva sisko, joka hoiti paljon Kauko Röyhkää tämän ollessa pieni.

Äidin mukaan Kauko oli lapsena erityisen kiltti ja menestyi koulussa erinomaisesti. Pojanpojassa on paljon samoja piirteitä.

– Kaarlo on samanlainen kuin isänsä ainakin siinä, että hän tykkää samoista leikeistä ja esiintymisestä. Hänen isänsä sepitti omia tarinoitaan jo aika pienenä, ja Kaarlo tykkää kanssa pitää puheita ja laulaa, kun minä olen siskoni kanssa yleisönä.

Niin oman kuin lastenlastenkin hyvä koulumenestys on tärkeä asia. Marjatta Välimaa on sitä ikäpolvea, jonka mielestä hyvä koulutus ja ammatti ovat kaiken a ja o.

– Jukka-Pekka (Kauko) sai hyvän ylioppilastodistuksen. Siitä tykkäsin paljon, kun hän haki opiskelemaan Oulun ja Turun yliopistoihin kirjallisuutta ja pääsi molempiin sisään. Mutta siitä en tykännyt, kun hän alkoi tehdä musiikkia kesken opiskelun, vaikka hyviä laulujahan hän teki. Olen minä keikalla käynyt, Marjatta Välimaa sanoo.

Isoäiti on kolmesta lapsenlapsestaan iloinen ja puhuu heistä mielellään. Kauko Röyhkällä on ensimmäisestä avioliitostaan kaksi lasta, jotka ovat nyt 17- ja 16-vuotiaita. He asuvat Helsingissä äitinsä kanssa ja pärjäävät opinnoissaan hyvin. Kaarlo menee aina mielellään mummin luokse kylään.

Röyhkä on Oulussa, entisessä kotikaupungissaan, ”oma poika”, josta maakunnan ykköslehti Kaleva kirjoittaa usein. Marjatta Välimaan tuttavat ja sukulaiset leikkaavat jutut talteen ja lähettävät ne julkkiksen äidille.

Äiti on selvästi pojastaan ylpeä.

TEKSTI JA KUVA: Teemu Järventie