Arkisto 2014
Sadinmaan käskyt eivät jätä kylmäksi
Näin kirjoittaa helsinkiläinen pastori Kai Sadinmaa 10 käskyä kirkolle -kirjassaan, joka ei näytä jättävän lukijoitaan kylmäksi.
Sadinmaan radikaaleihin ajatuksiin on otettu kantaa niin mediassa kuin nettikeskustelussakin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kysymys, auttavatko Sadinmaan ajatukset oikeasti kehittämään kirkkoa ja rakentamaan samalla parempaa yhteiskuntaa.
Tätä kysymystä lupautui pohtimaan Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Sami Uusi-Rauva, jolla on seurakuntatyön lisäksi kokemusta muun muassa kehittämis- ja johtamistehtävistä setlementtiliikkeessä.
– Sadinmaa korostaa, että köyhät, heikot, halveksitut ja muut yhteiskunnan hylkäämät ihmiset ovat Jumalan valtakunnan päähenkilöitä, ja että on tärkeä tunnistaa tavat, joilla erilaiset ihmisryhmät suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Se on tärkeää puhetta.
Uusi-Rauvan mukaan Sadinmaan ajattelussa yhteiskunnallisuus kuitenkin tarkoittaa läpi koko kirjan puolen valitsemista.
– Eikö se johda väistämättä siihen, että joitakin ihmisiä ja ihmisryhmiä suljetaan ulos? Ja luodaanko samalla vastakkainasettelun kansalaisyhteiskuntaa?
Vision tulee olla uskottava
Sami Uusi-Rauva kiittelee monen muun lailla Sadinmaan tekstin sujuvuutta. Sanat eivät kuitenkaan yksin riitä, vaikka ne ovatkin tärkeitä.
Uusi-Rauva vertaa Sadinmaan kirjaa vertaa Mikael Pentikäisen Luottamus-teokseen.
– Pentikäinen tarjoaa myös konkreettisia työkaluja esimerkiksi siihen, miten hyvää organisaatiokulttuuria rakennetaan teoin ja sanoin, Uusi-Rauva sanoo.
Hänen mielestään Sadinmaakin olisi voinut esittää 10 käskynsä ohessa enemmän konkreettisia valintatilanteita ja toiminnallisempia tavoitteita. Se olisi ollut olennaista ajatellen yksittäisen ihmisen valintoja tai koko kirkon kehittämistä.
– Sadinmaa maalaa kirjassaan tietynlaista visiota. Mielestäni tarvitaan visiota, joka on yhteisesti jaettu ja myös uskottava. Uskottavuus syntyy siitä, että puhutaan niistä asioista, jotka ovat merkityksellisiä ihmisen arjelle. Silloin ihminen haluaa olla toteuttamassa niitä.
Kytkentä arkeen vahvistaisi vision uskottavuutta.
– Käytännön kansalaistoimintaa ei pelkästään Sadinmaan kirjan varassa synny, pohtii Uusi-Rauva.
Eri tavoin ajattelevat yhdessä
Uusi-Rauva ottaa vertailukohteeksi setlementtiliikkeen, joka edustaa toisenlaista yhteiskunnallista teologiaa.
– Setlementtiliikkeen vahvuus on siinä, että se onnistuu tuottamaan hankaliin yhteiskunnallisiin kysymyksiin konkreettisia ja käytännönläheisiä ratkaisumalleja.
Uusi-Rauvan mukaan hyvä esimerkki on kansalaisopiston englannin kielen ryhmä, jossa on mukana sosiaaliselta taustaltaan hyvin erilaisia ihmisiä.
– Siinä ilmenee setlementtitoiminnan perusidea eli eri tavoin ajattelevat ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Keskinäistä luottamusta tarvitaan, jotta syntyy kanssaihmisistä välittävä yhteiskunta, Uusi-Rauva sanoo.
Tämän ymmärsi aikoinaan setlementtiliikkeen Suomeen tuonut pastori Sigfrid Sirenius, joka rakensi vuoden 1918 sisällissodan hajottamassa yhteiskunnassa siltaa kahtia jakautuneen kansan välille.
Yhteinen tekeminen on ollut setlementtitoiminnassa aina erityinen arvo. Kukin meistä on eri syistä riskissä pudota yhteisön ulkopuolelle. Silloin tarvitaan erityistä panostusta siihen, että putoamisvaarassa oleva ihminen pääsee mukaan yhteiseen tekemiseen.
”Uskottavuus syntyy siitä, että puhutaan niistä asioita, jotka ovat merkityksellisiä ihmisen arjelle.”
Helsinkiläinen pastori Kai Sadinmaa laati kirkolle 10 käskyä, jotka ovat sekä innostaneet että suututtaneet ihmisiä laajasti. Sadinmaan radikaaleihin ajatuksiin on otettu kantaa niin mediassa kuin nettikeskustelussa.
Onko puoli
pakko valita?
Kai Sadinmaa, rakennetaanko puolen valitsemisella hyvää arkea ja hyvää elämää? Eikö se johda joidenkin ihmisten ja ihmisryhmien ulossulkemiseen?
– Puolen valitsemisella tarkoitan kirkon suhdetta globaaliin finanssikapitalismiin ja sen tuottamaan politiikkaan. Siinä ei voi mielestäni olla ikään kuin välimaastossa. On selkeästi ja kirkkaasti annettava tuomio talouden hegemonialle, joka on tuhoamassa koko luomakuntaa.
Sadinmaan mielestä kirkon tulee olla merkkinä Jumalan valtakunnasta, luoda toivon merkkejä ja vahvistettava paikallisia yhteisöjä ja ekologista elämäntapaa eikä olla korviaan myöten mukana likaisessa, epäeettisessä sijoitusbisneksessä.
– Me olemme lopulta kaikki samassa veneessä. Tuho kohtaa niin rikkaita kuin köyhiä. Vihollinen on meidän kaikkien yhteinen, vaikkakin köyhät kärsivät eniten varallisuuden kasautuessa yhä pienemmän porukan käsiin. Yhteiskunta eriarvoistuu julkisen sektorin alasajon myötä.
Sadinmaa on vakuuttunut, että suurten liikepankkien ja suurten korporaatioiden hallitsema maailma johtaa väistämättä yhteiskuntien alasajoon, koska pyrkimyksenä on vain voittojen yhä suurempi maksimointi.
Ajatus vuoropuhelusta on hänestä naiivi.
Kenen kanssa neuvotellaan? Suurten liikepankkien? Suurten firmojen? Niillä ei ole siihen mitään tarvetta, koska niillä on kaikki valta ja voima. Siksi kirkon on annettava vastaansanomaton tuomio finanssikapitalistisille toimijoille. Siinä ei suljeta ketään ulos, vaan vaaditaan päinvastoin sellaista taloutta ja politiikkaa, joka sulkee ihmiset sisään, ei työnnä ulos.
”Me olemme lopulta kaikki samassa veneessä. Tuho kohtaa niin rikkaita kuin köyhiä.”
– Toivon,
että kirkon johdolla ja erityisesti piispoilla olisi rohkeutta ottaa kantaa
vaikeisiin kysymyksiin omana itsenään eikä puhuttaisi vain konsensuksen
hengessä, Kai Sadinmaa sanoo.
TEKSTI: Helena Hyvärinen
KUVA: Into Kustannus/ Nauska