Tarina lisää ymmärrystä

Viikossa aikuiseksi -elokuvan kuvaukset tehtiin kesäkuussa Naantalissa.

– Elokuva kertoo ryhmästä erilaisia aikuisia, jotka lähtevät Turun saaristoon leirille etsimään elämän tarkoitusta. Komediaahan siitä syntyy, kun aikuiset ihmiset ovat tosissaan ja heittäytyvät, hymyilee Johanna Vuoksenmaa.

Elokuvan idea pohjautuu kuitenkin vakavaan teemaan, joka on askarruttanut Vuoksenmaata pitkään.

– Haluaisin oppia näkemään erimielisyyden rikkautena. Olen aina ollut kovin konsensushakuinen. Toisaalta ymmärrän, että samanmielisten seurassa ajatukset eivät tule haastetuiksi eikä vuoropuhelua synny.

Vuoksenmaa myöntää, että hänellä itsellään on oppimista syvässä suvaitsevaisuudessa, joka hyväksyy erilaisten näkökulmien ja arvojen olemassaolon sekä antautuu keskusteluun erimielistenkin kanssa.

– Ehkä siksi altistin nyt tarinahenkilöni tällaiselle tilanteelle. Elokuvan leiri saattaa yhteen joukon toisilleen tuntemattomia eri-ikäisiä ihmisiä, joilla on erilaiset arvot ja tausta.

Vuoksenmaan mielestä esimerkiksi uutisvahdit ja keskustelupalstat voivat näennäisestä hyödyllisyydestään huolimatta olla sokeuttavia.

– Jos uutisvahdin valjastaa kertomaan vain niistä asioista, joista tilaaja itse on kiinnostunut, jää paljon tarpeellista ärsyttävää ja häiritsevää huomioimatta.

Keskustelupalstoilla taas erilaisten mielipiteiden ilmaiseminen usein supistuu poteroista huutamiseksi, kun vastapuolen läsnäolo ei pakota vastavuoroisuuteen, kuuntelemiseen eikä ymmärtämiseen.

Vuoksenmaa uskoo vuoropuheluun.

– Dialogi on kaunista. Se piirtää tilaan kahden ihmisen välille jotakin hienoa, ja totuus muodostuu johonkin siihen väliin. Aito vuoropuhelu syntyy, kun ollaan kasvokkain.

– Keskustelu ja omien ajatusten sanallistaminen auttavat usein selkiyttämään myös omaa mielenmaisemaa.

Nauru antaa voimia

Vuoksenmaa oli aiemmin valokuvaaja ja kuvataiteilija. Näyttelyjen yleisö oli kuitenkin pieni ja usein valmiiksi samanmielinen.

– Elokuva ja televisio alkoivat kiinnostaa, koska haluan kommunikoida ihmisten kanssa. Elokuvan viehätys on juuri siinä, että siinä on mahdollisuus tavoittaa suuri määrä eri tavalla ajattelevia ihmisiä. 

”Jokainen tarina on
kurkistusluukku ihmisen pään sisälle.”

Ohjaajana hän on onnistunut saavuttamaan suuriakin katsojamääriä, sillä esimerkiksi elokuva 21 tapaa pilata avioliitto oli viime vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Elokuvan näki noin 400 000 ihmistä.

– Uskon tarinaan. Jokainen tarina on kurkistusluukku ihmisen pään sisälle. Mikä tahansa tarina lisää ymmärrystä siitä, millaisia ovat ihmiset. Kun pääsee jollakin tavalla osalliseksi toisen sielunelämästä, voi suvaitsevaisuuskin toista kohtaan lisääntyä.

Komedia on hänen töidensä yleisin tyylilaji. 

– Teen komediaa, koska nauru on voimauttavaa. Jokainen hakkaa joskus päätään seinään ja tekee hölmöyksiä. Kun voi nauraa itselleen, vapautuu onnellista, elämän helpommaksi tekevää naurua, joka antaa voimia.

Vuoksenmaalle elämä ei ole synkkä draama, jossa päädytään ajatukseen, että millään ei ole mitään merkitystä. Vaikka elämässä kaikki asiat eivät ole iloisia ja naurettavia, Vuoksenmaa ei tuhlaa voimia maailmassa olevan pahan ajattelemiseen.

– Mitä hyötyä siitä on? Selviytymiskeinoni on optimistisuus ja myönteisyyden luominen, se pitää toimintakykyä yllä. Tavoitteeni on toimia ja elää tässä hetkessä.

Vastuuta heikommista

Myönteisyys ja optimismi ovat juuri niitä arvoja, joita Vuoksenmaa haluaa tuoda esiin elokuvissaan. Hän uskoo ihmisessä olevaan hyvään.

Tärkeä arvo on myös suvaitsevaisuus.

– Tuomitseminen on lamaannuttavaa. Hyväksyminen ja toisten ymmärtäminen on rakkautta parhaimmillaan, vaikka se ei aina olekaan niin helppoa.

Ihmiset ovat hänelle tärkeitä.

– Pyrin elämään niin oikein kuin pystyn ja tekemään mahdollisimman oikeita ratkaisuja. Yritän auttaa ja kantaa vastuuta heikommista silloin, kun siihen pystyn.

Johanna Vuoksenmaan arvomaailma perustuu lapsena saatuun kristilliseen kasvatukseen. Esimurrosiässä Jeesus oli hetken Johannan suuri kaukorakkauskin.

Edelleen hän pitää arvokkaina ”henkilö” Jeesuksen ajatuksia ja toimintaa. Kultainen sääntö, ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”, on hyvä elämänohje.

– Tänä päivänä suhtaudun kuitenkin kaikkiin kirjattuihin sääntöjärjestelmiin, niin poliittisiin kuin uskonnollisiinkin, epäluuloisesti. Kun runsaita, moniäänisiä ja paljon vertauskuvia sisältäviä kirjoituksia ruvetaan tulkitsemaan, on niistä mahdollista lukea mitä vain, ja usein niistä luetaan omia ennakkoluuloja.

Näitä tulkintoja on myös helppo käyttää lyömäaseena.

– Niiden taakse voi myös jäädä henkisesti laiskottelemaan ja jättää työlään eettisen pohdinnan elämän alati muuttuvissa yksittäisissä tilanteissa tekemättä.

Vuoksenmaa ei saanut rippikoulussa vastauksia kaikkiin kysymyksiinsä ja hän erosi kirkosta 18-vuotiaana. Monet mieltä askarruttavat asiat ovat esillä myös Vuoksenmaan elokuvissa.

– En ole hengellinen ihminen, mutta en ateistikaan. En tiedä, mitä on ollut ennen ja mitä on tämän jälkeen.  

Kirkko tekee hyvääkin työtä

Johanna Vuoksenmaa arvostaa kirkon tekemää auttamistyötä sekä vahvaa nuorisotyötä. Oman auttamistyönsä hän kuitenkin kanavoi mieluiten Suomen Punaisen Ristin kautta. Vuoksenmaa tekee vapaaehtoistyötä SPR:n Nuorten turvatalossa Tampereella. 

Vuoksenmaan mukaan kristinusko on olennainen osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

– Kirkko ja uskonto ovat monikerroksisesti läsnä kaikessa elämässä. Joulun viettäminen ja Suvivirren veisaaminen ovat kulttuurihistorian kautta keskeisiä perinteitä niillekin suomalaisille, jotka eivät tunne tarvitsevansa hengellisyyttä elämäänsä.

– Kirkossa myös työskentelee runsaasti humaaneja ihmisiä, jotka tekevät upeaa työtä. Mutta sitten kirkon sisällä on myös niitä ihmisiä, jotka unohtavat lähimmäisenrakkauden, sanoo Vuoksenmaa, viitaten keskusteluun seksuaalivähemmistöjen asemasta kirkossa.

– Tuntuu siltä, että kirkon sisällä on tällä hetkellä Berliinin muuri. Kirkon sisällä on eri tavalla ajattelevia ihmisiä ja kaksi erilaista kirkkoa, jotka elävät rinnakkain, mutta erilaisista näkemyksistä ei juuri käydä vuoropuhelua.

- Tämä on tietysti vain ohikulkijan ja sivusta tarkkailijan intuitio.

Vuoksenmaa arvostaa erityisesti Helsingin piispa lrja Askolan ja arkkipiispa Kari Mäkisen julkisia kannanottoja seksuaalivähemmistöjen asemasta ja oikeuksista kirkossa. 

Kirkon julkisuuskuva vaikuttaa ristiriitaiselta. Siksi Vuoksenmaa arvelee, että kirkko on voimakkaassa murroksessa.

– On mielenkiintoista nähdä, mitä kirkossa tapahtuu lähivuosina. 

TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVAT: Hannu Jukola, Dionysos Films/ Tuomo Manninen