”Usko hyvän tekemiseen” kuulostaa nuorista oikealta

Maria Kunnas, Jussi Nieminen, Maija Ruusukallio ja Vilja von Weissenberg haluavat nuorten äänen kuuluviin seurakuntien päätöksenteossa. Opettaja Lari Heino tsemppaa.

– Onhan opetettu, että äänestämällä voi vaikuttaa siihen, mitä kirkossa ja omassa seurakunnassa tapahtuu, hymyilee Ruusukallio.

Sama perustelu seurakuntavaaleissa äänestämiselle löytyy myös Kunnakselta. Juuri siksi ennen edellisiä vaaleja toteutettu äänestysiän lasku vaikuttaakin hyvältä.

– En näe riskiä, että äänestettäisiin läpällä. Nuoret ovat fiksuja, ja lisää nuorten ääntä tarvitaan, Ruusukallio painottaa.

Kunnas ja Nieminen miettivät, etteivät ehkä olisi valmis äänestämään vielä eduskuntavaaleissa. Seurakuntien asiat – esimerkiksi rippikoulu – ovat nyt lähempänä omaa elämää.

– Ehdolle en ainakaan tässä vaiheessa asettunut; ei ole vielä tarpeeksi omaa näkemystä. Mutta joskus tulevaisuudessa – mikä ettei, Kunnas sanoo.

Nieminen huomauttaa, että lukioikä on kiireistä aikaa:

– Jos joskus asettuisin itse ehdolle, haluaisin panostaa siihen kunnolla.

Kaikki haastatellut eivät ole sitä mieltä, että oman päättäjän olisi välttämättä oltava nuori. Hänen olisi silti oltava ihminen, joka ottaisi nuoret huomioon päätöksenteossa.

Hyviä vaaliteemoja

Vaalien iskulause ”Usko hyvän tekemiseen” saa nuorilta pisteitä:

– Se kuulostaa hyvältä teemalta. Siinä tulee esiin, minkälaisia päätöksiä halutaan tehtävän, sanoo Kunnas.

– Kolmesta sanasta irtoaa koko pointti, minkä takia seurakuntavaaleja järjestetään, hän lisää.

– Siinä on se olennainen: toivottavasti ei keskitytä byrokratiaan vaan auttamiseen, tiivistää Ruusukallio.

Niemiselle sloganista tulee heti henkilökohtainen fiilis: se saa ajattelemaan, miten haluaisi itseään kohdeltavan.

Onko kirkon kieli edelleen kaukana kansan puheesta?

– Ero on onneksi katoamassa, koska papit puhuvat omalla persoonallaan. Kaavaakin on alettu miettiä, Ruusukallio

– Usein ajatellaan, että pappi tai liturgi on jumalanpalveluksessa esiintymässä, vaikka hän on siellä palvelemassa Jumalaa yhtä lailla kuin muutkin, Nieminen painottaa.

Tuoretta toimintaa toiveissa

Kirkkoherran yksinvallan sijaan tarvitaan töiden tekemistä yhdessä.

Tuoreuttakin kaivataan. Sitä tarjoavat vaikkapa erilaiset messut, jotka eivät välttämättä ala sunnuntaiaamuna kello kymmenen.

– Olin esimerkiksi etiopialaisessa messussa. Perusydin on se sama ympäri maailman. Meidän olisi syytä pitää enemmän yhteyttä muidenkin maiden kirkkoihin, kehottaa Ruusukallio.

– Kaikkeen toimintaan pitäisi käyttää enemmän ajatusta, varsinkin nyt kun ihmisiä eroaa kirkosta, von Weissenberg sanoo.

– Tarvitaan monenlaisia messuja, joista toisissa on rennompi ote.

Mutta mistä luopua, jos uutta tuodaan tilalle? Siihen ei löydy helppoa ratkaisua.

– Pidän kaikkea kirkon työtä tosi hyvänä ja haluan, että seurakunnassa on monipuolista toimintaa. Mutta nuoria kyllä lellitään liikaa. Voi vaikka sanoa, että tuokaa nuorten iltaan omat eväät, hymyilee Kunnas ja saa muut komppaamaan.

Hän ja Ruusukallio pohtivat tiloihin kiintymistä. Seurakuntaelämä on kuitenkin muuta kuin hienot tilat, nimittäin evankeliumin julistamista.

Kirkkoja nuoret eivät sentään lähtisi kauppaamaan, sillä kirkko on pyhä paikka.

Lisää vapaaehtoisuutta

Opettaja Lari Heino puuttuu puheeseen ja kysyy, onko oman kirkkomme lisäksi muita, joissa odotetaan työntekijöiden hoitavan asiat.

Von Weissenberg kertoo esimerkin Manchesterista: anglikaaninen kirkko oli myyty asunnoiksi. Seurakunta kokoontui kenkälaatikon kokoisessa rakennuksessa, saarnavuoro kiersi ihmiseltä toiselle ja pyhäkoulua pitivät vapaaehtoiset.

– Monissa muissa kirkoissa on käytäntö, että vapaaehtoiset hoitavat hommat, Kunnas huomauttaa.

Esimerkiksi namibialaisessa tai etiopialaisessa kirkossa saattaa olla tuhansia jäseniä mutta vain yksi pappi.

Ruusukallio kuitenkin huomauttaa suomalaisesta mielenlaadusta:

– Monille on luontevaa vain tulla kirkkoon, ja moni jännittää esimerkiksi tekstin lukemista.

– Kynnys on tosi iso. Joku voi esimerkiksi miettiä, ettei ole tarpeeksi hyvä, täydentää von Weissenberg.

Kirkkokahveja hoitavat monesti mummot ja papat. Haastateltujen mielestä nuorten toiminta voisi perustua entistä enemmän vapaaehtoistoimintaan: perustetaan vaikka bändi!

– Mutta silloin on helpompi valittaa, jos on vain jossain istumassa, opettaja huomauttaa.

Teksti: Asta Kettunen