Hatanpään lukiossa ei kiusata

17-vuotias lukion musiikkilinjalainen toimii Tampereen Nuorisofoorumin hallituksen jäsenenä, Hatanpään lukion opiskelijakunnan puheenjohtajana ja Suomen Lukiolaisten Liiton Pirkanmaan piirihallituksen tiedotusvastaavana.

Rakkaudella ja onnella, on Heili Miettisen elämänasenne. Hatanpään lukiossa kukaan ei hänen mielestään ole toisen yläpuolella, esimerkiksi erikoislinjalaisia ei katsota ylöspäin.Kuva: Hannu Jukola

Hän on myös Varsinais-Suomen, Hämeen ja Satakunnan körttinuorison alueyhteyshenkilö.

– Olen ala-asteelta asti ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja olin Tampereen lasten parlamentissa jo nelos-vitosluokkalaisena.

Nyt innostuksen kohteena on ennen kaikkea nuorten asioiden ajaminen Tampereella. Miettinen oli mukana nuorisolain uudistamisen aluekierroksen avaustilaisuudessa, jossa jäi hänen mielestään käsittelemättä monta tärkeää asiaa. Kiusaaminen siellä kuitenkin nostettiin esiin.

Hiljaiset seuraajat

Heili Miettinen joutui Tesoman yläasteella niin laajan kiusaamisen kohteeksi, että joutui vaihtamaan koulua. Kaikki alkoi 7. luokalla.

– Lähinnä se oli huutamista ja ulkonäön kommentointia. Mutta silloin minulla oli sellainen kaveriporukka, ettei asia kiinnostanut.

Seuraavana kesänä alkoi tulla puhelinsoittoja. Omat kaverit olivat tutustuneet kiusaajiin, ja toiminta muuttui haukkumiseksi ja nimittelyksi.

Lääkkeeksi tarjottiin luokan vaihtoa. Se ei kuitenkaan olisi auttanut, sillä kiusaajia oli paljon.

– Sitä jatkui koko 8-luokan, ja jouduin lähtemään.

– Tytöt osaa olla hirmu ilkeitä.

Onneksi vanhemmat tukivat ja lähtivät hoitamaan asiaa.

– On ollut tosi helppoa mennä puhumaan porukoille, jotka olivat nähneet, miten kiusaamistilanne lähti kasvamaan.

Jonkin aikaa koulua oli käytävä kotona, kun muista kouluista ei löytynyt paikkaa.  Mutta miksi kiusatun täytyi muuttaa elämäänsä, eikä kiusaajien?

– Hiljaiset seuraajat on pahimpia. Vaikka poistat yhden kiusaajan, iso massa jää kiusaajan puolelle.

Miettisen mukaan opettajat kokevat, ettei heillä ole edes mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen.

Nykyään Heilin kiusaajat vaihtavat vastaan tullessaan kadun puolta.

– Voitonriemuinen ilme kasvoillaan, tai siltä minusta ainakin näyttää. Vielä ei ole kuulunut anteeksipyyntöä.

– Yksi heistä rupesi seuraamaan minua Instagramissa. Siitä tuli jännä olo, että ai silti kiinnostaa mun elämä.

Kaikki keinot käyttöön

Heili Miettisen mielestä kiusaamisen loppuminen vaatii sekä yhteiskunnan että yksilötason toimia.

– Loppumisen pitäisi lähteä nuorista itsestään. Mutta on vaikea mennä sanomaan: ”älä kiusaa”.

– Pitäisi olla paikka, johon mennä puhumaan, mutta löytävätkö ihmiset niiden luo, Miettinen pohtii.

– Oikea osoite on luokanvalvoja, mutta puhumaan meneminen voi nolottaa.

Yläasteella yksi keino voisi olla voimakas panostaminen ryhmäytymiseen jo seiskaluokalla.

– On vaikeampi lähteä kiusaamaan kaveria kuin tuntematonta. Jos 7. luokalla tehtäisiin selväksi, että me ollaan ryhmä, jolla on kivaa yhdessä, kiusaaminen voisi olla harvinaisempaa.

– Lain kautta siitä pitäisi tehdä niin kauhea asia, ettei kenellekään tulisi mieleenkään lähteä kiusaamaan. Ja pitää tehdä selväksi, miten pitkälle se vaikuttaa sun elämääsi.

– Nyt on paljon uusia keinoja, kuten Kutsu mua- ja Kiva koulu -kampanjat.

Kiusaajien ymmärtämisen taustalle on mietitty muun muassa kateellisuutta. Heili ei kuitenkaan niele tätä selitystä:

– Itselleni on syntynyt sellainen mielikuva, että kiusaaja on vain ilkeä. Kaikki pystyvät päättämään, onko kiusaaja vai ei. Minulle ei tulisi mieleenkään kiusata ketään.

Miettisen mielestä saattaa olla jokin puolustusmekanismi, ettei hän edes muista kaikkea neljän-viiden vuoden takaisesta ajasta.

– Ehkä olen vähän kovempi persoona nykyään.

Myönteinen asenne

Hän kannustaa myönteiseen ajatteluun:

– Voi ajatella, että ”plaah, taas kasiaamu!”. Mutta toisaalta, voi iloita ”jee, pääsen tänään vähän aikaisemmin”.

Myönteisestä asenteesta voi olla hyötyä.

– Olen huomannut, että kun ottaa oikein positiivisen asenteen – myös itseä kohtaan – se johtaa muidenkin asenteiden muuttumiseen.

– Totta kai on persoonia, jotka ottavat yhteen, mutta se on eri asia.

– Hymy tarttuu. Olkaa reiluja ja hyviä toisillenne, silloin se varmasti tulee jossain kohtaa takaisin.

Alakynteen jääviä on puolustettava.

– Nykyään puutun jo siihenkin, jos huomaan, että joku hiljaisempi ihminen on jäämässä keskustelussa alakynteen.

– On helpompi lähteä tilanteeseen ulkopuolisena vaikka bussissa tai jos näkee, että joku joutuu pilkan kohteeksi. En käsitä sellaista ajattelua, ettei ihminen puutu kiusaamiseen, se on ihmisyyttä.

Entä jos kiusaaja on itseä paljon isompi?

– Useimmiten sitä löytää jonkin tavan, jolla puuttua.

Asta Kettunen

Tukea ja tietoa:

facebook.com/alakiusaa

mkkv.fi

#kutsumua

Apua kiusatuille:

eikiusata.fi/index.php/linkkilista

tukinet.net

mll.fi/nuortennetti/kiusaaminen

Kiusaamisen vertaistukiohjaaja-koulutus Tampereella 20.–21.3., ilm. 6.3. mennessä, lisätiedot: valopilkkuja.fi

Kiusaaminen otettava vakavasti

”Kiusaamistilanteet tulee ottaa vakavasti, ei vain kuittaamalla, että kiusaamisen on loputtava. Jos oppilas uskaltaa kertoa opettajalle tulleensa kiusatuksi, kiusaaminen usein vain pahenee. Tilannetta ei seurata kiusaamiseen puuttumisen jälkeen. Oppilaan ja opettajan välinen luottamussuhde ei toimi, eikä kiusaamiseen puuttumiseen luodut menetelmät, kuten Kiva Koulu, takaa kiusaamisen loppumista. Mallin toteuttaminen riippuu opettajasta. Hyvän ryhmähengen luomiseen täytyy käyttää aikaa ja tehdä se huolella. Kiusaamiseen puuttuminen edellyttää aikuisten välistä yhteistyötä ja puuttumista ongelmaan jo hyvissä ajoin.”

• Oppilaiden kysymys nuorisolain uudistamisen aluekierroksen avaustilaisuudessa Tampereella 12.1.2015