Ikimuistoinen kokemus, uudet ystävät ja pohdintaa uskon asioista

- En päässyt ensimmäisille toivomilleni leireille. Tämä leiri 37 oli vasta neljännellä sijalla toiveissani. Tärkeintä leirin valinnassani oli, että konfirmaatio olisi oman seurakuntani eli Messukylän kirkossa, kertoo Eeva Majara.

- Olimme joulukuusta alkaen kokoontuneet leiriporukalla kerran kuussa. Se oli hyvä juttu, sillä kun leiri alkoi, tutustuminen oli nopeampaa, sillä tiesimme kaikki toisemme jo entuudestaan.

- Parasta olivat uudet kaverit, ihanat ja iloiset isoset, ohjaajat ja papit, saunaillat ja rento tunnelma. 

Nuorten elämään liittyviä asioita

- Ripari sisälsi paljon muutakin kuin uskon asioita. Keskusteltiin paljon nuorten elämään liittyvistä asioista, ja ehkä niitä olisi voinut enemmänkin käsitellä. Leirillä olisi voinut olla enemmän vapaa-aikaa, jolloin olisi saanut olla uusien kavereiden kanssa.

- Ehdottomasti haluan isoseksi, sillä leirillä oli niin kivaa, että haluan kokea sen uudestaan. Omien isosteni esimerkillinen toiminta ja hyvä yhteishenki saivat minut heti vakuuttumaan, että isosena olisi tosi mahtavaa.

- Tutustuin Iidaan vasta leirillä. Iida on niin iloinen ja meillä on samanlainen huumorintaju, että meillä oli heti hauskaa yhdessä.

-Leirin jälkeen kesälomalla näimme melkein joka päivä aina jollain porukalla. Edelleen WhatsApp-ryhmä on tosi aktiivinen ja sovimme tapaamisia. Leirltä sain kymmeniä uusia ihania ystäviä!

- Leiri on ikimuistoinen kokemus, jollaista ei varmasti tule toista! Sieltä saa uusia ystäviä, kannustaa Eeva Majara. 

Suhde Jumalaan ja oma paikka maailmassa

Iida Aaltio oli leirillä isosena.

- Tee-se-itse -riparin valitsin, koska halusin päästä taas Isosaareen ja kaipasin jotain uutta. Hakeuduin myös isoskavereiden kanssa samalle leirille.

- Ripareilla alkaa aina miettiä tietynlaisia asioita, mutta tällä riparilla tuli ennen kaikkea todella siunattu olo siitä, kuinka hienoilla ihmisillä tätä maailmaa ja minua on siunattu.

- Koko ripariporukka oli aivan mahtava, alkoi heti ensimmäisestä päivästä asti olla jo porukka ja ryhmäytyä itsestään, mikä oli mielestäni erittäin kummallinen ilmiö.

- Riparilla pohditutti eniten ehkä oma sen hetkinen suhde Jumalaan ja oma paikka maailmassa. Luonteeltani olen sellainen, että kysyn, jos joku asia mietityttää, eli kyllä vetäjiltäkin tuli kysyttyä yhtä sun toista.

- Riparilla parasta oli ehdottomasti se mahtava porukka, jolla saimme elää viikon ja ne tuhannet naurut, joita saimme yhdessä nauraa. Viimeisen illan hartaudessakin oli naurussa pidättelemistä, kun muistelimme riparin tapahtumia.

Paras riparimalli

- En oikein tarkalleen tiedä, kuinka paljon pikkuiset ovat saaneet vaikuttaa riparin kulkuun, mutta mielestäni Tee se itse -riparimalli on ollut paras tähänastisista ripareistani. Aina kehittämistä tietysti on, mutta ei ripareillakaan kaikkia voi miellyttää.

- Olin itse muutama vuosi takaperin riparien kehittämisleirillä ja kyllä siellä ideoita sateli, mutta kuitenkin mitä enemmän pienet saavat itse vaikuttaa, sen parempi ripari on.

- Eevan kanssa emme tunteneet ennen riparia. Onhan meillä monta vuotta ikäeroakin, mutta riparin myötä meistä on tullut todella läheisiä ja Eeva on kuin pikkusisko minulle.

- Meidän riparimme on ollut todella tiiviisti yhteydessä sosiaalisessa mediassa, varsinkin WhatsApissa, ja näemmekin lähes joka viikko vieläkin nuortseissa ja muuallakin, vaikka riparistakin on jo todella pitkä aika. Heti riparin jälkeen muutaman viikon näimme lähes joka päivä.

- Kaikki eivät tapaamisissa käy eikä sitä voi vaatiakaan, mutta kaikki ovat vielä ainakin viestiketjussamme mukana. Mielestäni on hieno huomata, kuinka paljon porukka haluaa pitää yhteyttä.

- Riparille kannattaa mielestäni ehdottomasti ilmoittautua. Siellä saa paljon hienoja uusia kokemuksia ja uusia ystäviä. Vaikka itse usko ei kiinnostaisi, saattaa riparilla saada kuitenkin jonkinnäköisen yhteyden Jumalaan ja ymmärtää ettei se niin typerää olekaan.

- Hyvän esimerkin tästä sain tämänkin vuoden riparilla. Yksi raamisryhmäni pojista oli alkuriparista vahvasti sitä mieltä, että mitään Jumalaa ei ole. Kuitenkin, riparin jälkeen olimme iltasella lähdössä kävelemään täyteen kaatosateeseen. Tämä samainen poika alkoi rukoilla, ehkä hieman omalla tyylillään ja epäsopivilla sanoilla, mutta kuitenkin rukoilla, ja yhtäkkiä kuin taikaiskusta sade lakkasi.

- Tämä kokemus oli yksi hienoimmista koko isosurani aikana, toteaa Iida Aaltio.

Jääripari ja Viro-vaihtoehto uutuuksina

Yksi ensi vuoden uutuuksista on jääripari Kokemäellä. Sille kutsutaan erityisesti jääkiekkoilijoita, ringetten pelaajia ja taitoluistelijoita.

Jääkiekkovalmennuksesta vastaavat Ville Nieminen ja muut ammattilaiset.

– Rippileiri on monelle varhaisteini-iän huippukohta, kun pääsee pois kotoa porukalla johonkin leirikeskukseen ja saa viettää aikaa yhdessä muiden nuorien kanssa. Yhdessä eläminen ja oleminen on ihan mahtava juttu, Nieminen hehkuttaa.

Jääriparilla on tarkoitus harjoitella jäällä kerran päivässä, opiskella ja viettää hyviä hetkiä muiden kanssa.

– Uskon, että tässä voidaan yhdistää monta hyvää juttua yhdellä iskulla. Jääkiekolla ja joukkueurheilla on paljonkin yhteistä riparin kanssa. Se on yhdessä olemista, tekemistä, sosiaalisia taitoja.

Muita vuoden 2016 uutuuksia ovat musaripari ja Viroon suuntautuva rippikoulu. Viro-rippikoulussa yhteistyökumppani on Eteläisen seurakunnan ystävyysseurakunta Keilassa.

Teemavalikoimassa säilyvät Tee se itse -rippikoulu, suosittu roolipelirippikoulu ja Messin räätälöity vaihtoehto.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Jussi Laitinen

Rippikouluilmoittautuminen alkoi