Kuoron ääni aaltoili meren lailla

”Kyllä kannatti tulla”, ja ”Olipa hieno konsertti”, kommentoivat kuulijat esityksen päätteeksi.

Kuoro esiintyi palmusunnuntaina Suomalaisen Barokkiorkesterin kera. Solisteina esiintyivät sopraano Marjukka Tepponen, altto Katariina Heikkilä, tenori Tuomas Katajala ja basso Arttu Kataja tulkitsevat aariat.

21. maaliskuuta tuli kuluneeksi 330 vuotta Bachin syntymästä.

Elisa af Hällström maaliskuun Sillassa:

Harjussa on tartuttu nuottikirjaan hyvillä mielin ja kymmenien Bach-tulkintojen kokemuksella. Useimmille kuorolaisille teos on ollut ennestään tuttu kuulijana.

- H-mollimessu on kaikkein haastavin kuorolle. Siinä on monin verroin laulettavaa passioihin verrattuna. Kuoro on äänessä melkein koko ajan. Harjoituksia on pakko olla paljon, kertoo konsertin johtava Heikki Liimola.

- Hienon musiikin eteen haluaa tehdä työtä, lupaa ykkössopraano Eeva-Maija Setälä.

- Saamme tehdä maailman ihaninta musiikkia, suitsuttaa basso Janne Salmenkangaskin.

- Kun kamarikuoro esitti H-mollimessun viimeksi vuonna 2005, odotin kuopustani ja osallistuin vain harjoituksiin, Setälä hymyilee.

Myös Salmenkangas odottaa H-hetkeä.

- H-mollimessu on selvästi merkittävin Bachin teos. Se on Bachin perintö vokaalimusiikille, vähän niin kuin testamentti, kuoron varajohtaja sanoo.

Bach viimeisteli messun elämänsä ehtoopuolella. Se esitettiin kokonaisuudessaan vasta noin sadan vuoden kuluttua.

Pyhän herättäjä

Säveltäjä ei antanut itse messulle nimeä, nimesi vain osat. Kyrie (vuodelta 1724) ja Gloria (1731) olivat alunperin samassa käsikirjoituksessa, ja ne Bach lähetti työhakemuksenaan Dresdenin hoviin (1733).  Alun sävellaji on h-molli, mikä Bachin tuotannossa liittyy usein passiiviseen kärsimykseen.

- Kyrie on loistava avaus, joka ei jätä mitään kyselyjen varaan, Salmenkangas tiivistää sykähdyttävää aloitusta.

- Kun kyriet lähtevät soimaan, se koskettaa aina syvästi. Se on pyhän tai pyhyyden kokemista, sanoo myös Setälä.

- Bachin läpikotainen kauneus on kiehtovaa. Siihen on kirjoitettu sisään asioita, jotka löytyvät kuuntelemalla ja Heikin ohjauksessa. Kun musiikki avautuu, ja kohtaa musiikin tarkoituksen, se on hieno hetki, hän kertoo.

Setälä vertaa elämystä auringonnousuun.

- Vähän samantyyppinen olotila tulee, kun katsoo aurinkoa ja tuntee olevansa osa jotain isompaa kokonaisuutta kuin arkielämä tässä, hän sanoo.

Kirkkaasti kaikesta

Messun muut osat Bach kirjoitti lainaten, sovittaen ja yhdistellen omaa musiikkiaan. Lopputulos erottuu tyypillisistä messusävellyksistä tyylikirjonsa vuoksi.

- Se näkyy erilaisina tunnelmina ja karaktääreinä, toteaa Liimola.

- Kaikki osat ylistävät Jumalaa, muistuttaa Salmenkangas.

- Bach signeerasi teoksensa S.D.G., Soli Deo gloria. Bach ei ottanut kunniaa itselleen, vaan antoi sen Jumalalle, hän jatkaa.

Liimola näkee Bachin sävelkulkujen muuntelemisen mestarina.

- Bach on äärimmäisen taitava käsittelemään tunnetiloja. Bach avaa kirkkaasti messutekstin värit ja sävyt, syventää musiikilla ne juurilleen. Sama teksti toistuu monta kertaa ja tekstin maalailevuus on tosi tärkeää. Musiikki saa näkemään asioita, esimerkiksi ristiinnaulitsemisen ja kaiken mikä siihen liittyy, Liimola kuvailee.

Hyviä yllätyksiä

Janne Salmenkangas törmää harva se päivä Bachiin kanttorin työssä. Ajattomuus viehättää.

- Bachin musiikki on aina ajankohtaista ja siitä löytyy aina jotain uutta. Se on sävellysteknisesti nerokasta ja innovatiivista, mutta myös äärettömän tunnepitoista, hän sanoo.

Loppupuolella Osanna, D-duurissa, on suorastaan iloinen.

- Mikään osa ei ole synkkä. Molliosatkin ovat lohdullisia, Salmenkangas pohtii.

KUVA: Asta Kettunen

harjunkamarikuoro.net