Moottorien kanssa toimiminen tukee nuorten itsetuntoa

– Onnistumisen iloa, vauhtia ja välitön palaute. Tässä hommassa näkee oman käden jäljen, erityisdiakoni Tanja Kotilainen sanoo.

Hän listaa hyviin puoliin sen, ettei pajalla tarvitse pelätä virheiden tekemistä, vaan voi harjoitella asioita. Monet nuoret mielellään oppivat tekemisistään.

– Ei tarvitse osata tullessaan: riittää, että tulee paikalle.

Kotilainen on itsekin melkoinen vauhtiveikko – ja ehkä siksi päätynytkin tähän työhön?

– Olen aina ollut kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä, hän myöntää.

Nykyisin Kotilainen tyytyykin ajamaan kilpaa pajan rata-ajoissa.

Pienestä kiinni

– Mitä se maksaa, jos nuori syrjäytyy, kysyy Kotilainen, jonka oma työtausta on sosiaalityössä.

Kotilaisen työalaan kuuluvat Moottoripajan lisäksi RISU- eli Rikoksista irti suuntaamalla uudestaan -toiminta, vihanhallintaryhmät ja erityisperheleirit. Työn sisällössä korostuu työelämätaitojen tukeminen: uraohjausta, poluttamista, osallisuuden ja äänen vahvistamista, voimavaraistamista, itsenäistymisen tukemista ja syrjäytymisen ehkäisemistä.

Yhteisöllisyys toistuu ohjaajan puheessa moneen kertaan.

– Tarve yhteisöllisyyteen on ollut aina, mutta sen muoto on nykyään erilainen.

Moottoripaja on yksi esimerkki koolla olemisesta.

Elämme haasteellista aikaa, ja nuoren pulmat voivat olla moninaiset. Voi olla oman ruumiin kuvan pulmaa ja paljon pettymyksen kokemuksia ympäristössä tai perhesuhteissa. Tarvitaan välittämistä, kiinnostusta, kuulemista ja vuorovaikutusta.

Myös sosiaalisia taitoja ja tunteiden- ja vihanhallintaa harjoitellaan.

– Vaikka nykynuoret verkostoituvat sosiaalisessa mediassa, se saattaa myös eristää.

 Yhdessä oleminen voi olla näennäistä ja nuori voi olla äärettömän yksin. Tarvitaan joku, joka näkee, kuulee ja hyväksyy.

– …luottamus, läsnäolon taito ja kyky sietää epävarmuutta. Eletään nuoren kanssa aikaa arjessa.

Kotilaisen mukaan elämme pika-aikaa. Jonkun on pysähdyttävä, avattava näköalaa ja autettava nuorta avaamaan omat silmänsä. Ihmistä ei palvella valmiiksi, vaan nuori tarvitsee tukea nähdäkseen omat mahdollisuutensa ja myönteiset asiat. Siitä toivottavasti seuraa myös sisäisen puheen muuttuminen myönteiseksi.

– Joskus se on pienestä kiinni.

Kädestä pitäen

Lyhytaikaisten käytännön vaikutusten lisäksi tavoitteena on pitkän aikavälin vaikuttavuus. Kotilainen kertoo käytännön esimerkkejä nuoren elämäntilanteen helpottumisesta: nuori on pystynyt käymään koulua, työllistynyt, saanut oppisopimus- tai oppilaitospaikan, ei ole lyönyt ketään, tai yhtään laskuja ei ole jäänyt rästiin.

– Pienimmillään se on sitä, että on pystynyt lähtemään sunnuntaina ulos kämpästä.

Kotilaisen mukaan nuorten arki ja ympäristö ovat muuttuneet. Messiläiset tarjoavat työelämätaitoja: uraohjausta, poluttamista, ansioluettelon päivitystä, työhakemuksia ja työelämän pelisääntöjen läpikäymistä.

– Nuorilta tulee palautetta, että kuka niitä kertoo.

Syrjäytymisuhan alla olevalla nuorella on jo useita pulmia. Auttaja- ja palveluverkosto on laaja mutta hajanainen: on tiedettävä ja osattava auttaa nuorta itseään toimimaan omassa verkostossaan.

– Vaikka monet palvelut ovat menneet nettiin, monet nuoret tarvitsevat henkilökohtaista palvelua ja kädestä pitäen neuvomista.

Joskus kädestä pitäen on aika konkreettista, esimerkiksi saattamista paikkaan, johon meneminen pelottaa.

Vauhdin hurmaa ralliradoilla

Palaute onnistumisesta ja toiminnan sisällöstä tulee nuorilta itseltään. Esimerkiksi viime toukokuun Moottoripajojen välissä rata-ajoissa kerätyn palautteen vastausprosentti oli 96 prosenttia ja palaute myönteistä.

Jääradoilla on ajettu yleensä helmikuussa. Viime keväänä joukko sai tuntumaa auton käyttäytymiseen Kajaanin liepeillä Paltamon jääradalla.

– Jäärata-ajo on parasta mahdollista liikenneturvallisuuskasvatusta, voin suositella sitä kaikille.

– Ensi vuonna kisataan todennäköisesti samoihin aikoihin, mutta yritämme päästä myös lähempänä sijaitseville jääradoille harjoitusajoihin.

Syyskuussa Moottoripaja osallistui Hyvinkään Vauhtipuistossa pidettyihin rata-ajoihin. Kilpaa on ajettu myös Kaanaan moottoriradalla Teiskossa.

– Ensimmäisellä kerralla radalle meno jännittää, mutta nälkä kasvaa. Itsevarmuus kasvaa auton ratissa. Itsetunnon kasvukin näkyy auton ratissa. Se näkyy ulkoisissa asioissa: silmiin katsomisessa, kehon asennossa ja siinä, mitä nuoret juttelevat keskenään.

Pajalla viljellään rankkaakin huumoria, mutta toinen toistaan arjen haasteissa kannustaen.

– Kisoissa saa ihan mahtavaa kokemusta.

Liikenneturvallisuutta on opiskeltu myös teoriassa. Onnistumisen kokemukset käydään läpi siinä kuin pelotkin.

Mopot mukaan

Halli 8:ssa toimii päivisin sosiaalinen yritys, Martinus-palveluiden M-huoltamo. Illalla halliin kokoontuu 16–29 -vuotiaita moottoripajalaisia.

– Voi hengata, tekemisen pakkoa ei ole, mutta vastuu kasvaa ajan kanssa.

Ensi vuonna ohjelmassa on alkusammutuskoulutusta, tulityökurssi ja työturvallisuuskoulutusta. Autofiksauskoulutus keräsi mukavasti väkeä.

Kotilainen lisää, että kursseista saa todistuksen, joka voi auttaa työpaikan saamisessa.

– Kaipaamme joukkoomme nuoria, jotka ovat kiinnostuneita mopoista ja moottoripyöristä. Mopotoiminnasta kiinnostuneet ohjaajat ovat tervetulleita.

Tarkoituksena on laajentaa toimintaa mopoihin ja osallistua mopoendurance -rata-ajoihin.

 

Messin moottoripaja:

Rasulankatu 7, halli 8

TI ja TO klo 18-20

messiin.fi/sivustot/messi/moottoripaja

Antti ohjaaja, Mikko automies

Antti Taipale tuli Messin autopajan toimintaan syksyllä 2012, kaverin mukana. Seuraavana vuonna hän kävi armeijan, ajoi siellä ajokortin ja kuskasi kesän leipää.

Myöhemmin hän kouluttautui ammattiin ja sai autonasentajan paikan. 22-vuotias Taipale on nyt ollut reilun vuoden töissä.  

– Työ on helppo, ei stressiä, ellei ite aiheuta.

Hän on myös toinen Messin Moottoripajan ohjaajista, ja hoitaa moottoripuolen ohjauksen.

– Hyvä porukka. Aika paljon se on muuttunut, mutta ei täällä vieläkään ääliöitä ole.

Autoala ei kiinnostanut, ennen kuin hän tutustui siihen koulussa.

– Selvää oli vain, että lukioon en halua.

– Saa kokemusta, kun on täällä töissä. Ja hyvät suositukset.

Suosittelemme

Moottoripajalla tuunattavana on ”Fordin romu” 80-luvun puolivälistä. Aiemmat pajalaiset ovat rakentaneet sitä kilpa-ajokiksi. Tänä vuonna on kisattu kolme kertaa.

– Ajetaan niin paljon kuin kerkiää ja auto kestää.

– Tervetuloa lisää porukkaa, myös harjoitusajoihin!

Mikko Järvinen, 23 vuotta, tuli autopajalle vuonna 2012. Paikka oli jo tuttu, sillä äiti oli käynyt samaa kurssia entisen ohjaajan kanssa. Mikko oli Messin Pajalla päivätoiminnassa ja jatkaa Moottoripajalla.

Hän on ollut kiinnostunut autoista pitkään ja valmistunut ammattikoulusta autopuolelta. Pajaharjoittelusta on ollut hyötyä.

– Olen mennyt parempaan päin omassa elämässä ja rahaongelmissa. Täällä on mukavaa porukkaa, joka on kannustanut.

– Suosittelen muillekin, jos on autoista ja autojen kanssa puuhastelusta kiinnostunut.

Pienenä vinkkinä: on Moottoripajalla ja M-Huoltamolla tyttöjäkin.

Saavatko moottorimiehet ihailua osakseen? ”Ei tässä maassa”, toteaa Antti Taipale kyynisesti. Sen sijaan Mikko Järvinen arvelee, että tietyissä piireissä sellaista saattaa ollakin.

Hän on tykännyt etenkin ratapäivistä. Jonkin verran hänestä löytyy myös filosofin vikaa:

– Tämä maailma on aika vaikea paikka. Siksi tukea tarvitsee itse kukin.

Monet polut

Tanja Kotilaisen mielestä koulutusmaailma on pitkään suosinut sellaista oppimisen tapaa, joka on monesti luontaisempi tytöille, kun taas tekemällä oppiminen ja yhteistoiminnallisuus sopisivat pojille. Se saa aikaan harhan, että tytöt oppisivat asiat paremmin ja nopeammin.

– Ei kaikissa kouluissa ole liikaa teoriaa. Itse olin ammattikoulussa erityisryhmässä, Taipale sanoo.

Oppimiseen tarvitaankin erilaisia opin polkuja, monimuotoisuutta ja tukea.

– Joillakin on epärealistisia odotuksia työstä; varsinkin siitä, kuinka helposti sitä saa, Järvinen huomauttaa.

– Kyllä mäkin sitä helpommaksi luulin, Taipale lisää.

Itsetunnon kasvuun uskovat hekin.

– Kyllä, kun pääsee tekemään sellaisia hommia, mitä ei välttämättä muuten pääsisi, Taipale tarkentaa.

Hänelle moottoripaja onkin sekä harrastus että työ.

Ovatko nuoret toimijoita vai kehittämisen kohteita?

Tutkijat kätkevät monesti kritiikkinsä kysymyksen muotoon. Kehittyvä nuorisotyö -teoksen johdannossa mietitään ”ovatko nuorisoryhmät ja -kulttuurit nuorisotyön kentällä kehittämisen arvoisia, vai valuvatko nuorisotyön painopisteet muualle. Millä ehdoilla ja tavoilla nuoret itse ovat tällaisissa ympäristöissä toimijoita, ei vain kehittämisen kohteita, vierestä katsojia tai jälkikäteisarvioijia?” (Komonen, Suurpää & Söderlund 2012, 18.)

Samalla oivalletaan, että kasvatuksen on suuntauduttava nuoren senhetkisten rajojen ylittämiseen.

Tutkijatohtori Olli Vesterinen on korostanut tekemällä oppimisen ja toisilta oppimisen tapoja, unohtamatta leikillisyyden, pelillisyyden ja median tuomia mahdollisuuksia.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Koulu Kaikkialla - hankkeen tarkoituksena on edistää oppimisen kaikkiallisuutta.

”Oppimista tapahtuu kaikkialla. Oppia voi tietoisesti ja tavoitteellisesti tai tiedostamattaan, kuin vahingossa.” (Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto, 2015)

”Opettajat havaitsivat, että opiskelijat olivat motivoituneita, kun opetus oli toiminnallista ja he pääsivät tekemään käsillään. Opiskelijat olivat sitoutuneita ja heillä oli positiivinen ote opiskeluun. Toiminnallisen alun myötä myös sosiaaliset taidot vahvistuivat.” (Tekemällä ammatin oppimisen alkuun – learning by doing. Kaija Mattila, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 2012)

Tekstit: Asta Kettunen

Myönteinen tunnistaminen - osaamisen tunnustaminen