Olavi Virran elämä tuodaan kirkkoon kuvaamaan omaa aikaansa

Komulainen toimii Pispalan Moreenin varapuheenjohtajana. Hän alkoi miettiä kunnianosoitusta huomattuaan, kuinka aliarvostettuna Sysmän poika Olavi Virta eli elämänsä viimeiset seitsemän vuotta Pispalan Mäkikadulla.

Puolitoistatuntinen onkin kunnianosoitus artistin uralle ja musiikille. Musiikkia rytmittävät aikalaisvirret, lyhyet muistot ja Raamatun tekstit. Juoni peilaa Virran elämää Saarnaajan kirjan tekstiin ihmisen elämästä.

Solisteina esiintyvät Pauli Hanhiniemi, Matti Heinivaho, Jaakko Löytty, Juha Hildén, Tanja Kortelainen, Ronja Alatalo, Katwi Koivisto, Pasi Kaunisto ja Tuuli Kaukoranta.

Heitä säestää pispalalaisista muusikoista koottu orkesteri. Kotkien Puhallinorkesteria johtaa Pekka Ahonen.

Ohjelma maksaa 15 euroa. Illan tuotto käytetään Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöhön.

– Toivottavasti myös päihteiden käyttäjien auttamiseen, moni on samassa kurimuksessa kuin Virta aikoinaan, Komulainen huomauttaa.

Kenraaliharjoituksena joukko illan tekijöitä esitti muutamia kappaleita Pispalan karnevaaleilla.

Pauli Hanhiniemi ja muut Elämän Virta – Olavi Virran elämä -tilaisuuden esiintyjät ovat harjoitelleet Kannaksenkadun studiossa. Lopputulos kuullaan 11. marraskuuta kello 19 Aleksanterin kirkossa.

Papilta väärä vastaus

Nuori Oskari Olavi ”Ola” Virta (1915–1972) osoittautui jo pienenä musiikillisesti lahjakkaaksi sekä soitti pianoa ja viulua. Hän oli mukana Sörnäisten seurakunnan kamariorkesterissa ja nuorisokuorossa.

– Parikymppisenä Virralle tapahtui jotain ikävää, jonka hän koki ahdistavaksi. Hän meni kertomaan asiasta pastorille, mutta sai väärän vastauksen: asiaan ei puututtu, Markku Komulainen kertoo.

– Silloin Virta päätti, että hän tulee toimeen ilman kirkkoakin, ja siirtyi Pitkänsillan toiselle puolelle Dallapé-opistoon. Siellä hän tutustui isoihin swing-orkestereihin. On mielenkiintoista miettiä, miten hänen uransa olisi edennyt, jos hän olisi saanut toisenlaisen vastauksen.

Taiteilija ei sen koommin esiintynyt kirkoissa, ja hänen kappaleistaan saa turhaan etsiä hengellistä pohjavirettä, niin kova oli kokemus ollut. Elokuviin Virta päätyi sattuman kautta.

Tämän kaiken ja paljon muuta Komulainen sai selville tehdessään pohjatyötä iltaa varten. Projektin myötä hän on alkanut kuulostaa kävelevältä Olavi Virta -tietokirjalta.

Komulainen listaa Virran ohella suomalaisuuden ikoneiksi Toivo Kärjen ja Tapio Rautavaaran, jotka myös liittyvät omilla tavoillaan Pispalan historiaan. Rautavaaran esittämät kappaleet Oli Pispalan mäellä tölli (1966) ja Pispalan poikia ollaan (1966) sekä yksi Pispalan sottiisin versioista ovat Kärjen säveltämiä.

Jaakko Löytty huomauttaa, että legendojen listaan on nousemassa nuorempaakin polvea, esimerkiksi Juice Leskinen.

Suomi, joka selvisi nousukauteen

Olavi Virran elämä tuodaan esiin ajan kuvana. Virta vei vauhdikkaan elämisen tappiin asti, otti parasta, mitä nousukausi toi, ja ihaili amerikkalaista elämäntapaa.

– Hän sanoi: uskon suomalaisuuteen. Virran elämä tarjoaa Saarnaajan kirjaan suomalaisen kuvan, Komulainen mainitsee.

– Hänen elämässään oli traaginen puoli, jossa ystävät ja perhe murtuivat. Mutta sitten tuli Hilda Simula, joka kantoi huolta ja välitti.

– Minusta on aina tuntunut hedelmälliseltä peilata eri vaiheita anekdoottien kautta. Halusin tehdä kunniaa ihmiselle, joka on ajan ilmiö, tinkimättä siitä, mitä Iso Kirja kertoo.

Jaakko Löytylle on muodostunut kuva ihmisestä, joka näki loiston lisäksi myös kaiken turhuuden.

– Hän oli uhri, mutta myös mitä suurimmassa määrin sankari. Viihdemaailmassa sama tarina toistuu yhä uudestaan.

– Kun kirkko availee oviaan erilaisille ilmiöille, olisi hassua, jos kirkko ei olisi mukana tässä tapahtumassa. Takana on kuitenkin isompi historia: ajan kuva.

Juoneen tuodaan särmää Löytyn laulamien virsien kautta. Virren veisuu kuvastaa turvaa ja on sekin osa 1900-luvun historiaa.

– Olavi Virta oli ääni numero yksi, eikä kukaan meistä pääse siihen, mutta jokainen voi tulkinta kappaleet omalla tyylillään. Siksi mukana on myös naislaulajia, Löytty kertoo.

Esiintyjät edustavat myös eri sukupolvia.

Artisti voi kuulla jälkikäteen olevansa jonkin ajan tulkki. Ajan takaa musiikkia pystyy hahmottamaan kulttuuri-ilmiönä, Löytty miettii.

– On mielenkiintoista, että hengellisen musiikin ja rock- ja viihdemusiikin välillä on niin voimakas vastakkainasettelu. Nyt pistetäänkin pakkaa kunnolla sekaisin.  

Menneen elämän peili

Puuhamiehet uskovat illan puhuttelevan niitäkin, jotka eivät muuten iskelmistä innostu. Tapahtuma kun peilaa mennyttä elämää.

Tämän todistaa myös hankkeessa mukana oleva laulun harrastaja Tanja Kortelainen:

– Ihana, kun saa tällaista oppia. Olen aina tykännyt Olavi Virran musiikista.

Iltaan on etsitty laulajille sopivia kappaleita eri aikakausilta. Kultaisia vuosia esitellään potpurimuodossa, koska noita lauluja on niin paljon.

Olavi Virran kultakausi alkoi 1950-luvun alussa. Juha Hildénin isä kiersi tuolloin Virran orkesterissa esilaulajana. Aika oli todellakin toinen: Hildén muistaa nuoruudestaan, kun kaverin isä Kullervo eli Taisto Lahtinen kerran saapui mukanaan yhdellä kertaa kolme kultalevyä, ja naulasi ne saman tien seinään.

– Nyt mukana on kolme soittajaa, jotka soittivat Topi Sorsakosken viimeisessä bändissä. Tämä herättää heissä varmasti muistoja.

Toivo Kärki houkutteli Virran vielä 60-luvun puolivälissä Helsinkiin, jossa nauhoitettiin Häämuistojen valssi.

– Virta teki ainakin 605 levytystä. Vielä viime kesänä löytyi yksi kappale Ruotsista, Komulainen kertoo.

Elämänsä loppupuolella laulaja sai sairauskohtauksen, jossa osa kasvoista halvaantui.

– Puhekyky meni, mutta lauluääni säilyi.

60-luvun lopulla Virta esiintyi Nokialla vielä muutaman kerran.

Tuon ajan muistaa myös rumpali Kurt Larsson, joka parikymppisenä, vuosina 1967–1968 soitti Virran mukana yksittäisiä keikkoja: ääni oli hyvä vielä silloin. Tuohon aikaan kierrettiin pieniä tanssilavoja – ja yleisö tykkäsi tangoista.

Iskelmää ja ohjelmaa

Pauli Hanhiniemi on veivannut Sinitaivasta ja Poikaa varjoisalta kujalta samojen laulajien kanssa ennenkin. Elämäni tarina vaatii vielä hiomista.

Illan laulut ovat hänelle tuttuja omasta historiasta:

– Olen syntynyt vuonna 1964 ja asuin lapsena koululla. Äiti laittoi Sävelradion soimaan hiljaa pinnasängyn viereen, jottei koululaisten meteli häiritsisi.

- Olen kuullut Sävelradiosta Olavi Virran joka ikisen levytyksen, ja kaikki iskelmämusiikin helmet. Niinpä lauluja ei ole tarvinnut lähteä penkomaan mistään.

– Sinitaivas on porukkatouhua. Se on tehtävä isosti, että se kuulostaa oikealta. Se on ”pääkappale” jopa Olavi Virran mittakaavassa. Hänhän levytti sen Harmony Sistersien kanssa.

Matti Heinivaho esiintyi Virran kanssa ensimmäisen kerran 1956. Silloin Virta esitteli Yhdysvalloista tuomansa Ford Fairlane -auton. Myöhemmin Heinivaho sijaisti Virtaa keikoilla useita kertoja.

Vuonna 1970 hän oli tekemässä Virrasta ohjelmaa. Nauhoituksessa laulajan huono kunto kuitenkin näkyi selvästi. Ohjelma päätettiin hyllyttää, ja se näki päivänvalon vuonna vasta 1996.

Tuohon mennessä 50-minuuttisesta nauhoituksesta oli sukeutunut mestaria kunnioittava puolen tunnin ohjelma Muistojeni tango – Päivä Pispalassa Olavi Virran luona.

– Hänen entinen vaimonsa Irene Virta lähetti Ruotsista kirjeen. Siinä sanottiin, että ohjelma oli kaunein kiitos, joka Olalle voitiin antaa.  

– Ensin hämmästyin, että mitä tekemistä Olavi Virralla on kirkon kanssa, mutta sitten huomasin, että Saarnaajan kirjan tekstin kautta yhteys löytyi selvästi.

Heinivaho toimi 1960-luvulla kaupanhoitajana Westerlundin musiikkikaupassa, jonne Virta tapasi tulla juttelemaan ja polttelemaan sikaria. Vierailujen syynä oli luultavasti yksinäisyys.

– Olavi Virta oli ehdottomasti loistava laulaja, jota myös käytettiin surutta hyväksi.

Nykypolvissa on teknisesti erittäin taitavia laulajia, mutta persoonallisuutta puuttuu.

– Jossain vaiheessa täytyy unohtaa opit, että oma persoona löytyy.

Lue lisää Hannu Nybergin kirjasta: Hurmiosta turmioon, Into-kustannus, 2015

Virran kaunein kappale:

Jaakko Löytty: Hopeinen kuu

Juha Hildén: Hurmio, Syvä meri; riippuu mielentilasta ja keikkapaikasta

Markku Komulainen: Täysikuu; monet muut laulut tunnelman mukaan

Pauli Hanhiniemi: Sinitaivas

Tanja Kortelainen: Hurmio

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola