Arkisto 2015
Onnen esineet ja puhtaus yhdistävät
Emme välttämättä tule ajatelleiksi uskontojen jatkuvaa läsnäoloa arjessa. Onnea tuovat esineet hevosenkengästä alkaen, puhdistautuminen rituaaleja varten - vaikka saunassa - tai ajanlasku ovat uskonnollista alkuperää.
Uskonnoille yhteistä ovat muun muassa rukoileminen, uhraaminen, juhlat ja kausirituaalit, kuolemanjälkeinen elämä, vainajakultti, askeesi ja paasto, pyhiinvaellus, onni ja suojautuminen sekä lähetystyö.
Rituaalinen puhtaus on hyvin tärkeä monissa uskonnoissa - muistammehan luterilaiseen perinteeseen kuuluvan synnyttäneiden kirkottamisen.
– Näyttely on läpileikkaus teemoista, joita on monissa, mutta ei kaikissa uskonnoissa, kertoo kokoamisesta päävastuun kantanut amanuenssi Pilvi Vainonen.
Lähtökohtana on ollut uskontojen asettaminen samalle tasolle. Vieraan tervetulleeksi toivottavat patsaat seisovat rinnakkain, ja esineitä on jokaisesta esillä olevasta uskonnosta yhtä paljon.
Varsinaisessa näyttelytilassa kävijää ovat vastassa Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi Pyhän Katariinan kirkosta Kaarinasta, esi-isäveistos Papua-Uudesta-Guineasta ja Buddha Śākyamuni Myanmarista.
– Nämä veistokset edustavat hyvin näyttelyn ideaa, sitä miten monimuotoisesta ilmiöstä uskonnossa on kyse, sanoo Vainonen.
Yksi kantava ajatus on ollut, että arvolatautuneita asioita on lähestyttävä varoen, jottei kenenkään tunteita tahattomasti loukattaisi.
– Ihan helppoa se ei ollut, myöntää tekstejä pitkään hionut Vainonen.
Hän huomauttaa, että uskonto-termin alle menevät moninaiset asiat. Moneen uskontoon liittyy käsitys yliluonnollisesta pyhyydestä, jotkin katsotaan ateistisiksi ja joihinkin sisältyy ajatus kaikella olevaisella olevasta hengestä.
Jotkin oppirakenteet ovat kansaan tai maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinnettä, toisilla on perustaja. Yhteistä on, että uskonnot tarjoavat selityksen maailmalle ja maailmanjärjestykselle sekä pohjan yhteiselle toiminnalle ja uskonnolliselle kokemiselle.
Lähi-idässä syntyneet kristinusko, islam ja juutalaisuus esitellään. Aasialaisperäisistä uskonnoista ovat mukana hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys, shintolaisuus sekä kiinalaiset uskonnot.
Myös luonnonuskonnot, uususkonnot, ateismi ja synkretismi ovat mukana.
Tutkija harmittelee, ettei uususkonnollisuutta, synketismiä ja uskontorkriittisyyttä pystytty esittelemään enempää, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä ilmiöitä - sekä tutkijan että opetuksen näkökulmista - ja kuuluvat olennaisesti aihepiiriin.
Kriittistä palautetta on tullut todella vähän.
Paljon kiinnostusta
Näyttelyssä pyörii myös teemavideoita, joilla viiden opin edustajat kertovat omasta uskonnollisuudestaan.
– Näyttely on herättänyt todella paljon kiinnostusta, ja koululaisryhmiä on käynyt paljon, kolmesta neljään ryhmään päivässä. Aiheen tärkeys näkyy kävijäluvuissa, Vainonen arvioi.
Animistiseen perinteeseen liittyvä uhripuu on ollut niin suosittu, että se jo notkuu toiveiden painosta.
- Uhripuussa on toiveita maailmanrauhasta makkaraan.
Näyttelyn alkuperäinen ajatus on ollut tukea kouluopetusta, mutta se toimii myös maahanmuuttajien kotoutumisen edistäjänä.
– On voimaannuttavaa huomata oman uskonnon olevan ihan yhtä tärkeässä osassa kuin muutkin, Vainonen arvelee.
Hänen mukaansa Kansallismuseolla on ajateltu, että näyttelyillä on yhteiskunnallinen tehtävä - myös suvaitsevaisuuden ja kulttuurien välisen ymmärryksen lisääminen. Esimerkiksi radikalisoitumisen estämistä ei voi asettaa tavoitteeksi, mutta jos näyttelyt ovat omalta osaltaan edistämässä asiaa, hyvä niin.
Kouluryhmien käyttöön tehty verkkomateriaali avaa symbolien merkitystä.
Vitriineistä löytyy muun muassa veistoksia ja rituaalivälineitä, auton peruutuspeiliin ripustettavia moderneja amuletteja ja pyhiinvaellusmuistoja Mekasta, Intian temppeleistä ja Jerusalemista.
Esinevalinta määräytyi osittain museon kokoelmien pohjalta. Kaikkien uskontojen esittelyyn ei tilakaan olisi riittänyt.
– Lähtökohtana oli myös, että nämä ovat elävää perinnettä.
Nykypäivän esineitä ovat esimerkiksi almujen antamiseen liittyvä buddhalainen malja sekä MeccaCola, jonka tuotosta viidennes menee islamilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Kumbukumbun esineitä
Suomen Lähetysseuran museo Kumbukumbun kokoelmat siirtyivät vuodenvaihteessa kokonaisuudessaan Kulttuurien museon hallintaan. Näistä kokoelmista näyttelyssä on noin 40 esinettä.
– Saimme ne ikään kuin etukäteislainaksi, vaikka juridisesti kokoelmien omistuksen siirtyminen tapahtui vuodenvaihteessa, Vainonen kertoo.
– Juutalaisuuden osuus olisi ollut niukkaa ilman tätä esineistöä.
Lähetysseuran museo perustettiin vuonna 1931 ja sen näyttelyt toimivat kesäkuuhun 2013 saakka. Kumbukumbun henkilökunta sai tietää sen lakkauttamisesta kaksi vuotta sitten.
Lähetysseuran luovuttama esineistö muodostaa oman kokonaisuuden, joka täydentää Kulttuurien museon etnografisia kokoelmia. Suurin osa näistä esineistä on toistaiseksi varastossa.
Ison osan kokoelmasta muodostaa Martti Rautasen kirjasto. Ainutlaatuisia Suomessa ovat 1800-luvun lopun kiinalaiset esineet, kuten silkit. Vanhimpia esineitä ovat kiinalaiset rahat, joiden on arvioitu olevan Chou-dynastian ajoilta (1122–825 eaa.).
– Kun on ollut paljon erilaisia lähetyssaarnaajia eri aikoina, kokoelma on koko toiminnan tuote, Vainonen muistuttaa.
– Opetuskokoelmassa on erittäin hyvää materiaalia, josta osa liitettiin osaksi Kansallismuseon opetuskokoelmaa.
Uusi koti seurakunnilta?
Kumbukumbun amanuenssi Penni Rainion mukaan Lähetysseuran havaintomateriaalikokoelmaa päätettiin pienentää. Esineistä osa siirtyy havaintomateriaaliksi Kulttuurien museolle sekä Luonnontieteelliseen keskusmuseoon.
- Havaintomateriaaliin saa koskea ja esimerkiksi vaatteita voi laittaa päälle, Rainio selventää.
Jäljelle jäävää esineistöä on tarkoitus tarjota muun muassa seurakunnille.
Myös Rainio on iloinen Uskontojen maailma -näyttelyn suosiosta – Lähetysseuran tiloissa lähetys-etuliite olisi voinut muodostua joillekin haasteeksi.
Vainonen ja Rainio iloitsevat siitäkin, että tutkijat pääsevät edelleen käsiksi esimerkiksi lähetystyön historiaan liittyvään aineistoon Museoviraston kautta.
– Näyttely on hienosti temaattisesti rakennettu, mikä on toisaalta katsojalle haastavaa.
Rainio pohtiikin oppilaiden tarvitsevan lisäksi tukea koulustaan.
Ahkeria valokuvaajia
Rainio on viime kuukaudet järjestellyt Lähetysseuran kuva-arkiston siirtoa Museoviraston Kuvakokoelmiin. Kumbukumbun hallussa oli noin 150 000 kuvaa, negatiivia, diaa, filmiä ja albumia.
Työhön on kuulunut myös Kuvakokoelmien työntekijöiden opastaminen kuvien etsimisessä.
Noin 9 000 esineen kokoelma on ehditty luetteloida sähköiseen järjestelmään, mutta kuvista on luetteloitu vasta pieni osa, noin 6500.
Lähetyssaarnaajat olivat ahkeria valokuvaajia. Kokoelman keskeistä aineistoa ovat valokuvat Kiinasta vuosilta 1901–1953 ja Afrikasta, erityisesti Namibian Ambomaalta, otetut kuvat 1870-luvulta 1960-luvulle.
Erityisesti 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoliväliin ulottuva aineisto on ainutlaatuista. Kokoelman helmiä ovat Hannu Haahden päiväkirjamaisesti otetut valokuvat matkoilta Ambomaalle vuosina 1911 ja 1912 sekä Kiinaan vuonna 1914.
Kuvat ovat nyt osa Museoviraston kuvakokoelmien Yleisetnografista kuvakokoelmaa. Intendentti Jaana Onatsu toivoo, että lähetystyön historiaan liittyvät kuvat saataisiin Kuvakokoelmat.fi -palveluun, jolloin ne olisivat kaiken kansan katseltavissa.
Kuvakokoelmissa ovat myös kansallismuseon esinekuvaus ja negatiivit. Parhaillaan on menossa nitraattinegatiivien pelastaminen ajan hampaista.
Asta Kettunen
Uskontojen maailma:
Käsikirjoitus: Kulttuurien museo / Heli Lahdentausta, Ildikó Lehtinen, Pilvi Vainonen
Näyttelysuunnittelu: Jenni Reuter
Valaistus: Heli Nikunen
Videot ja äänet: Topi Heimonen/ Telzer Media
Avoinna 7.6. saakka.
Ainutlaatuisia esineitä ja kuvia
Lähetysseuran näyttelytoiminta jatkui 82 vuotta. Suomen Lähetysseuran museo luovutti kokoelmat Museovirastolle sekä kulttuurihistoriallisista että taloudellisista syistä. Nyt niiden hoito ja säilytys voidaan turvata.
Lähetysseuran museon kokoelmissa on ollut esineitä yli 20 maasta eri puolilta maailmaa. Huomattava osa on Kiinasta ja Namibiasta. Esineet kertovat sekä eri kulttuureista että lähetystyön historiasta. Ne kertovat myös suomalaisten kontakteista muihin kulttuureihin jo 150 vuoden takaa.
Ambomaalta tuoduista vanhoista esineistä useat ovat harvinaisuuksia Namibiassakin, joten niillä on kansainvälistäkin arvoa. Merkittävä on lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kansatieteellinen kokoelma nykyisen Pohjois-Namibian alueelta.
Rautasen esineistö täydentää osaltaan Kansallismuseon kokoelmia. Lähetysseuran etnografista esineistöä on ollut Kansallismuseon kokoelmissa on ennestään.
Kuva: Asta Kettunen
Kuvakokoelmissa on albumeita, paperivedoksia, negatiiveja, diapositiiveja, lasinegatiiveja ja -positiiveja. Kuvakokoelman helmiä ovat Hannu Haahden päiväkirjamaisesti otetut valokuvat matkoilta Ambomaalle vuosina 1911 ja 1912 sekä Kiinaan vuonna 1914.
Kuvakokoelman arvoa lisää, että harvat museot Suomessa ovat keränneet kaukomaiden kuvastoa. Erityisesti vanhempi aineisto, 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoliväliin, on ainutlaatuista.