Taiteen avulla voi ymmärtää

Kätilön tarina sodan vuoksi kärsivistä ihmisistä tuntuu tänä päivänä entistäkin ajankohtaisemmalta, vaikka Katja Kettu kirjoitti samannimisen romaanin jo vuonna 2011. Iso joukko pakolaisia on kesän aikana siirtynyt Eurooppaan sodan jaloista ja moni siirtolainen on paremman elämän toivossa liittynyt vaeltajien joukkoon. Pakolaisten vastaanottamisesta käyty keskustelu on viime kuukausina hallinnut mediaa.

– Historia näyttää toistavan itseään, ja ihmiskunnan muisti on hämmästyttävän lyhyt. Emme saa unohtaa, millaista on olla hädässä. On vain vähän aikaa siitä, kun suomalaiset itse tarvitsivat apua selvitäkseen sodasta, miettii Krista Kosonen, joka näytteli kätilö Helenaa Antti J. Jokisen ohjaamassa elokuvassa.

Kosonen kertoo, että hänellä on suorastaan ikävä roolia.

– Alkuperäinen teos on loistava ja tarina on ihana. Roolihahmo on monipuolinen ja siinä on paljon näyteltävää. Työskentely oli niin kokonaisvaltaista, että elokuva ja erityisesti sodan kauhut tulivat myös uniin.
 

Sellaista ei ole näyttelijälle tapahtunut aikaisemmin, vaikka myös Anna Kareninan rooli Turun kaupunginteatterissa oli Kososelle mieluinen ja tärkeä. Henkilöissä on paljon samaa ehdottomuutta.

– Helena on vahva nainen. Hän tekee päämäärätietoisesti asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Hän ei kysele miehiltä, vaan tekee asioita itsenäisesti, hymyilee Kosonen.

Suosikkinäyttelijä valmistautui rooliin huolellisesti. Hän luki kirjan alleviivauskynän kanssa moneen kertaan sekä runsaasti toista maailmansotaa käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi Kosonen tapasi kätilön, kävi murreopetuksessa ja opetteli kävelemään roolihahmon tavoin.

– Roolin myötä olen saanut valtavasti uutta tietoa. Syvällinen perehtyminen Suomen vaiheisiin sodan aikana on tuonut uutta näkökulmaa oman maan historiaan, miettii Kosonen.

Kososen mukaan Lapin sota on ollut maamme historiassa melko vaiettu ja kipeä ajanjakso, josta ei ole olemassa paljon dokumentteja. Varsinkin nuorten naisten asema sodan aikana koskettaa näyttelijää.

– Suomalaisnaisia on syyllistetty kohtuuttomasti sodanaikaisista rakkaustarinoista saksalaismiesten kanssa. On surullista, että näistä rakkaustarinoista syntyneet lapset ovat joutuneet kärsimään häpeästä ja ehkä etsimään identiteettiään vuosikymmeniä, huokaa Kosonen.

Teatteri on kuningaslaji

Krista Kosonen on nuoresta lähtien tiennyt haluavansa luovalle alalle.

– En tiedä syytä siihen. Kävin Kallion lukiossa ilmaisutaidon kursseja ja ajattelin ryhtyväni kirjailijaksi.

Lahden kansanopiston näyttelijälinjalla kypsyi ajatus pyrkiä Teatterikorkeakouluun.

– Se oli rohkea päätös, sillä Teatterikorkeaan on todella vaikea päästä. Ajattelin, että jos pyrin kymmenen kertaa ja pääsen vasta viimeisellä kerralla, olen vasta 29-vuotias, hymyilee Kosonen, joka kuitenkin pääsi sisään koulutukseen ensiyrityksellä.

Suomalaisten rakastama Kosonen on monipuolinen näyttelijä, joka hallitsee sekä komedian että draaman. Viime vuosina hän on tullut tutuksi myös lukuisista sketsihahmoistaan tv-ohjelmissa Putous ja Kingi.

– En väheksy komediaa, sillä naurua tarvitaan aina. Silti koen, että teatteri on kuningaslaji, jossa kiehtovat fyysisyys ja vuorovaikutus. Elokuvan draamaroolit kiinnostavat minua kuitenkin tällä hetkellä eniten.

Helena on Krista Kososelle hänen tähänastisen uransa tärkein rooli, jossa hän kokee onnistuneensa hyvin. Samaa mieltä on myös kansainvälinen elokuvamaailma, sillä Kosonen sai roolista parhaan naisnäyttelijän palkinnon Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla kesäkuussa. Elokuvajuhlien pääkilpasarjaan haki yli 2000 elokuvaa sadasta maasta. Niistä valikoitiin kilpailuun 11 elokuvaa, joiden joukkoon pääsi myös Kätilö.

– Jo se, että elokuva pääsi kilpasarjaan, on tekijöille voitto. Lisäksi henkilökohtainen tunnustus merkitsee minulle todella paljon.

Kososen onnistumiseen roolissa vaikutti paljon myös elokuvan ohjaaja ja toinen käsikirjoittaja Antti J. Jokinen, joka on Kososen puoliso.

– Puhuimme elokuvasta kotona runsaasti. Mitä paremmin näyttelijä ja ohjaaja tuntevat toisensa, sen paremmin työ sujuu. 

Taide lisää ymmärrystä

Näyttelijän työ on Kososelle kaikki kaikessa, ihanampaa ammattia hän ei voisi keksiä. Samaan aikaan näytteleminen on kuitenkin haastavaa ja vaikeaa. Näyttelijä joutuu olemaan koko ajan omalla epävarmuusalueellaan.

– Näytteleminen on tunnelaji, jossa on pakko luottaa intuitioon. On kyettävä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja eläytymään hänen elämäänsä. Silloin ei voi muuttua kyyniseksi.

Kososen mukaan taide on keino ymmärtää toisen ihmisen elämää. Kun jokin asia vaikuttaa meihin tunnetasolla, on se helpompi sisäistää.

Hän toivoo, että Kätilön tapahtumat auttaisivat katsojia samaistumaan siirtolaisten ja pakolaisten tilanteeseen sekä heidän kohtaloihinsa.

– Maailmassa ei ole koskaan liikaa empatiaa. Toivon, ettei kovuuden ja itsekeskeisyyden ilmapiiri lisäänny.

Auttaminen lähellä sydäntä

Krista Kosonen muistetaan hyvin myös koskettavasta roolista Suden vuosi -elokuvassa, jossa hän näytteli epilepsiaa sairastavaa nuorta opiskelijaa. Elokuvan tehdessään hän oli vasta 22-vuotias teatteritaiteen opiskelija.
Elokuva lisäsi ymmärrystä epilepsiaa sairastavia kohtaan ja sen ansiosta häntä pyydettiin juontajaksi Epilepsialiiton epilepsiapäivään. Lisäksi hän on toiminut Lasten ja nuorten säätiön itsetuntolähettiläänä.

– Kiersimme parin vuoden ajan yläkouluissa puhumassa nuorille itsensä hyväksymisestä. Kun edessä on 600 teiniä, saa todella laittaa itsensä likoon. Nuorilta saa suoraa palautetta, muistelee Kosonen.

Myös Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäivä, Amnesty International, Greenpeace ja Unicef ovat saaneet tukea Kososelta. Putous-ohjelman puitteissa hän oli tutustumassa paikallisten lasten arkeen ja auttamiseen Mosambikissa.

– Vaikka hädässä olevien kodittomien lasten näkeminen oli raskasta, näin, että auttamistyöllä on todella merkitystä paikallisille ihmisille, kertoo kohta äidiksi itsekin tuleva Kosonen.

Mosambikissa häntä koskettivat myös musiikki, ihmisten ilo ja heidän tapansa suhtautua sydämellisesti muihin ihmisiin.
Näyttelijä on hyvillään, että Unicef sai monta uutta kuukausilahjoittajaa ohjelman ansiosta.

– Koen, että meillä suomalaisilla, joilla asiat ovat hyvin, on suorastaan velvollisuus auttaa hädässä olevia ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikilla tulee olla samat ihmisoikeudet, miettii Krista Kosonen.

Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola

Kätilö-elokuvaa esitetään parhaillaan maamme elokuvateattereissa. 

Rakkauselokuva Lapin sodan melskeissä

Kätilö on tosipohjainen rakkauselokuva, joka sijoittuu Lapin sodan historiallisiin kehyksiin. Elokuva perustuu kirjailija Katja Ketun samannimiseen romaaniin.

– Kätilö on elokuva lappilaisista, jotka joutuivat vaikeaan tilanteeseen syksyllä 1944. Minun onnekseni Lapin sotaa on aiheena käsitelty varsin vähän ja pääsen myös esittämään historiaa, joka yhdisti Suomen koko Euroopan politiikkaan, sanoo elokuvan ohjaaja Antti J. Jokinen, joka on tehnyt elokuvan käsikirjoituksen yhdessä kirjailija Katja Ketun kanssa.

Ohjaajan mukaan Suomen sodanaikainen yhteistyö natsien kanssa on edelleen maassamme tabu, kielletty puheenaihe. 

Moraalinen ja humaaninen asetelma on elokuvassa vahva, sillä rakkaustarinaan siivilöityy niin natsi-ideologiaa kuin sotavankien epäinhimillistä kohteluakin. Elokuvassa tulevat esiin historiankirjoista tutut Operaatio 1005, vangeilla tehdyt kokeet ja vankileirin käytännöt.

Vikasilmäksi haukuttu kätilö Helena rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannes Angelhurstiin. Hänelle nainen on Villisilmä, kaikista muista naisista poikkeava luonnonvoima.

Tarinan tapahtumat paikantuvat lähinnä Petsamon Parkkinaan, Titovkan vankileirille sekä niin sanotulle Kuolleen miehen vuonolle Jäämerellä.

Pääosissa näyttelevät Krista Kososen lisäksi Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Tommi Korpela, Leea Klemola ja Elina Knihtilä.

Shanghain kansainvälisen elokuvafestivaalin lisäksi Kätilö osallistuu Montrealin elokuvajuhliin. Samaan arvostettujen elokuvafestivaalien sarjaan kuuluvat myös Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlat.

KRISTA ERIKA KOSONEN

• Syntynyt 28.5.1983 Espoossa 
  
• Koulutus: ylioppilastutkinto ilmaisutaitopainotteisessa Kallion lukiossa Helsingissä, näyttelijäntyön opinnot Lahden kansanopistossa, teatteritaiteen maisteri Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009
  
• Rooleja teatterissa: Helsingin taivaan alla ja Hyvin päättyy kaikki -näytelmissä Ryhmäteatterissa, nimirooli Anna Kareninassa Turun kaupunginteatterissa vuonna 2010
  
• Elokuvia: Jadesoturi, Suden vuosi, Prinsessa, Syvälle salattu, Puhdistus 
  
• Draamasarja: Toisen kanssa
  
• Televisio-ohjelmia: Suojelijat, Uutishuone, Putous, Kingi 
  
• Tunnustukset:
  
• Turun teatterikerhon säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2010
  
• Kultainen Venla -palkinto: paras naisnäyttelijä 2011 (Moska) ja 2014 (Toisen kanssa)
  
• Shanghain kansainvälinen elokuvafestivaali: paras naisnäyttelijä 2015 (Kätilö)
  
• Perhesuhteet: kihloissa Antti J. Jokisen kanssa, labradorinnoutaja Hilma 
  
• Harrastukset: lukeminen, elokuvat, taide, liikunta
  
• Motto: ”Pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta.” (Oscar Wilde)
  

Jatka virkettä:
Lapsuuteni oli... onnellinen.
Työni merkitsee minulle… paljon, se on olennainen osa identiteettiäni.
Haluaisin tehdä tulevaisuudessa roolin… , joka olisi hyvin kirjoitettu, haastava ja ristiriitainen persoona. Sitä näytellessä olisin aivan uusien haasteiden edessä.
Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat... läheiset ihmiset.
Suhtaudun arjen haasteisiin... niin, etten ajattele, että on arjen haasteita. On vain erilaisia tilanteita ja niiden mukaan mennään. Välillä sulavammin, välillä ei.
Saan voimaa… ystävieni huumorista, älystä ja lämmöstä.
Minut tekee surulliseksi… ennakkoluulot, rasismi ja suvaitsemattomuus.
Mielipaikkani... on sohvannurkka. Myös metsä ja merenranta ovat rakkaita. Pidän myös juna-asemista ja lähdön tunnelmasta.
Tulevaisuus on... toivottavasti yhtä onnellinen kuin nykyhetkikin. Suomen tulevaisuudelle toivon avointa mieltä ja inhimillisiä ratkaisuja.