Vaikuttaja valaa toivoa tulevaisuuteen

Luopuminen puolueen puheenjohtajuudesta ja valtiovarainministerin tehtävästä ei ole lannistanut Jutta Urpilaista. Hän on edelleen yksi maamme vahvoista vaikuttajista, joka osaamista ja näkemystä arvostetaan monilla foorumeilla.

Tampere on kansanedustaja Jutta Urpilaiselle tuttu paikka, sillä hänen isoäitinsä asuu Tampereella. Suvun yhteinen kesäpaikka on Juupajoella ja siellä Urpilaisen mielipuuhia ovat lukeminen ja kokkaaminen. Kuva: Hannu Jukola

Tänä syksynä Jutta Urpilaista on pyydetty valitsemaan Vuoden kristillinen kirja.

– Pyyntö oli itselleni hiukan yllätys. Kiinnostuneena odotan, mitä kirjoja pääsen pian lukemaan, kertoo Urpilainen.

Kilpailun järjestäjän, Kristilliset kustantajat -yhdistyksen mukaan kirjan tulee olla ajankohtainen ja yleistä kiinnostusta tai keskustelua herättävä teos, jonka arvopohja nousee kristillisestä perinteestä.

Urpilaisen mukaan monikin kirja voi täyttää hyvän kristillisen kirjan määritelmän.

– Viimeksi luin piispa Irja Askolan tuoreen runokirjan Pyhän kanssa piilosilla, jonka sain häneltä lahjaksi. Ihailen hänen kykyään sanoittaa arjen asioita ja löytää niistä hengellisyyttä.

Kirjat ovat kuuluneet Urpilaisen elämään lapsuudesta asti.

– Kaunokirjallisuuden ja runojen lisäksi luen taloustiedettä ja kansainvälisiä asioita käsitteleviä kirjoja.  Lomalla taas kulutan ison pinon dekkareita, joista mieluisimpia ovat pohjoismaisten kirjailijoiden teokset.

Kirjojen ystävä pyrkii joka ilta rauhoittumaan lukemalla.

– Se on paljon parempi vaihtoehto kuin räplätä Facebookia ja lukea sähköposteja, hymyilee Urpilainen, jonka mukaan kirjan on ehdottomasti oltava paperinen; tuoksuva ja kahiseva.

Kirjat antavat poliitikolle vastapainoa arjen todellisuudelle ja auttavat irtautumaan työasioista.

– Kirjojen kokemusten ja ihmiskohtaloiden avulla voi myös avartaa maailmankuvaansa ja saada uusia näkökulmia elämäänsä.

Kummilapsi Keniasta

Jutta Urpilainen nimi yhdistetään usein myös kansainvälisiin asioihin, sillä hän toimii eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtajana. Kesäkuussa hänet kutsuttiin Suomen World Visionin hallitukseen.

Suomen World Vision on lasten elinoloja ja oikeuksia edistävä kristillis-humanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö. Se tekee kehitysyhteistyötä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Urpilainen on ollut toiminnassa mukana jo vuosia.

– Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, päätimme hankkia kummilapsen World Visionin kautta. Olemme olleet kenialaisen Evans-pojan kummeja vuodesta 2006.

Poliitikon kiireistä ja lukuisista luottamustoimista huolimatta Urpilainen päätti ottaa kutsun vastaan, sillä hän on aina ollut kiinnostunut kehitysyhteistyöstä.

− Jos kokemuksestani ja verkostostani on hyötyä järjestölle, olen mielelläni mukana. Samalla pääsen seuraamaan kehitysyhteistyön tekemistä näköalapaikalta. 

Urpilainen aloittaa työnsä WV:ssa poikkeuksellisen apeissa tunnelmissa. Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ on tällä hetkellä vaikeuksissa, sillä järjestöjen kehitysyhteistyövaroja aiotaan leikata 30–40 prosenttia.
Leikkaukset ovat osa hallituksen säästölinjausta, jonka mukaan kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan ensi vuonna noin 25 prosenttia.

Viime vuonna Suomi käytti kehitysyhteistyöhön noin miljardi euroa. Ulkoasiainministeriön arvion mukaan kehitysyhteistyön määräraha on ensi vuonna runsaat 743 miljoonaa euroa. 

Entisenä valtiovarainministerinä Urpilainen sanoo ymmärtävänsä, että säästöjen tekeminen on välttämätöntä Suomen nykyisessä tilanteessa.

– Tämä mittakaava ja aikataulu ovat kuitenkin haasteellisia. Monilla järjestöillä on monivuotisia hankkeita kohdemaissa. Ne voivat joutua juridisesti vaikeuksiin, jos sitoumukset joudutaan perumaan. Näin leikkaukset voivat jopa heikentää Suomen mainetta ja luotettavuutta kansainvälisesti, pohtii Urpilainen. 

Hän toivoo, että leikkaukset voitaisiin jaksottaa pidemmälle aikavälille.

– Näin järjestöillä olisi mahdollisuus viedä hankkeita eteenpäin ja suunnitella toimintaa. Tätä esitettiin ulkoasianvaliokunnassa yli puoluerajojen. Syyskuun budjettiriihi näyttää, miten toive toteutuu.

Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen nostaa kehitysyhteistyön rahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Viime vaalikaudella luku oli noin 0,6 prosenttia.

– Sitoumus jää valitettavasti kirjaimiksi paperille, koska toiminta on päinvastaista. Olisi tärkeää, että Suomi kuitenkin pyrkisi kohti tavoitetta. Pohjoismainen viitekehys kuitenkin on 0,7 prosenttia ja joissakin naapurimaissamme ylikin.  

Toivoa tulevaisuuteen

Jutta Urpilainen on huolestunut maamme tilanteesta. Ilmapiirissä on apatian merkkejä, ja ihmisten toivottomuus on lisääntynyt.
– Meidän poliitikkojen tehtävä on luoda uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Suomi on edelleen yksi kilpailukykyisimmistä maista maailmassa, vaikka olemmekin isojen haasteiden edessä.

Jutta Urpilainen vietti kesällä 40-vuotissyntymäpäiviään ja juhlisti vuosikymmenen vaihtumista matkalla Yhdysvaltoihin. ”Uusi vuosikymmen oli hyvä aloittaa unelmien jalanjäljillä. Martin Luther Kingin työ ihmisarvon puolesta tarvitsee jatkajia, myös Suomessa”, kirjoittaa Urpilainen Facebook-päivityksessään 6. elokuuta Memphisistä. Kuva: Hannu Jukola

Urpilainen puhuu Suomen talouden kolmoishaasteesta: pitkittynyt eurokriisi, teollisuuden rakennemuutos ja julkisen talouden velkaantuminen haastavat kaikki Suomea samaan aikaan.

Hänen mukaansa haasteet ovat kuitenkin voitettavissa.

– Suomalaiset on fiksu ja koulutettu kansa. Olemme valmiita hyväksymään vaikeitakin päätöksiä, kunhan ne ovat oikeudenmukaisia. 
 
– Tarvitsemme jatkossakin vahvaa osaamispohjaa ja tutkimusta sekä tuotekehitystä. Siksi hallituksen koulutukseen suunnittelemat leikkaukset huolestuttavat.
 
Jutta Urpilainen sanoo olevansa erittäin motivoitunut kansanedustaja. Intoa työhön antaa viime eduskuntavaalien äänisaalis, noin 11 600 ääntä, jolla hän oli Vaasan vaalipiirin äänikuningatar.

Parlamentaarikko aikoo keskittyä erityisesti talouskysymyksiin, kansainvälisiin asioihin sekä kehitysyhteistyöhön. Jo valtiovarainministerinä hän puuttui harmaan talouden kysymyksiin; veronkiertoon ja veroparatiiseihin.

Myös naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on lähellä Urpilaisen sydäntä. Työhön ovat kannustaneet myös useat naisjärjestöt.

– Suomi tunnetaan maailmalla naisasiamaana ja olen saanut olla ensimmäisenä naisena monessa mukana. Silti esimerkiksi monen naisen euro on edelleen 80 senttiä.

Ministerinä hän huomasi, että talouselämä on edelleen varsin miehinen. Sinne tarvittaisiin lisää naisia.

– Kyse ei ole siitä, että meillä ei olisi päteviä naisia. Luulen, että asia on enemminkin kulttuurisidonnainen.

Toivottomuus ja taloudellinen epävarmuus voivat aiheuttaa syrjäytymistä, mutta se ei ole Urpilaisen mukaan väistämätön kehitys. Vaikka säästöjä on tehty, on myös parannettu perusturvaa.

– Eroja on toki tasattava edelleen, ja kaikille on pyrittävä turvaamaan tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. 

Urpilainen on erityisen huolestunut syrjäytymisen ketjusta.

– Joissakin perheissä syrjäytyminen koskee jo kolmea sukupolvea eli se siirtyy isovanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille. Sen katkaisemiseen olisi löydyttävä keinoja, miettii Urpilainen, joka opettajana toimiessaan havaitsi ongelmia monissa perheissä.
      

Kirkko mukaan keskusteluun

Jutta Urpilaisen mukaan kirkolla on korvaamaton rooli ihmisten syrjäytymisen ehkäisyssä.

– Kirkko tekee todella arvokasta työtä esimerkiksi lasten, nuorten ja vanhusten parissa sekä auttaa ja tukee vähäosaisia. Hienoa on, että työssä on lisäksi mukana iso joukko vapaaehtoisia.

Urpilaisen mukaan on sääli, että kirkon monipuolinen työ tuntuu jäävän julkisuudessa usein pimentoon median lempiaiheiden taakse.

– Kirkon julkisuuskuvaa kaventaa keskustelu, jota käydään esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista ja naispappeudesta. Kirkko joutuu altavastaajan rooliin sen sijaan, että se itse olisi avaamassa arvokeskustelua tärkeistä kysymyksistä.

Urpilainen toivoo, että kirkko ottaisi aktiivisemman roolin keskustelijana.

– Tämä aika ja Suomen taloudellinen tilanne kyllä antavat siihen runsaasti mahdollisuuksia.   

Urpilaista harmittaa keskustelu, jonka mukaan usko pitäisi siivota pois näkyviltä ihmisten arkielämästä. Suvivirrestä ja Enkeli taivaasta käyty kielteinen puhe on hänelle vierasta.

– Kannatan uskonnonvapautta. Muslimeilla tulee olla mahdollisuus rakentaa moskeija ja kristityillä tulee olla oikeus harjoittaa omaa uskontoaan.

Hän toivoo, että kirkot voisivat myös olla avoinna ihmisille nykyistä enemmän, samaan tapaan kuin Etelä-Euroopassa.

– Toivottomuus luo tarvetta hakea lohtua myös kirkoista. Olisi hienoa, jos kirkkoon voisi mennä mahdollisimman usein hiljentymään ja rukoilemaan, miettii Urpilainen, joka Tampereella käydessään kolkutteli turhaan Lapinniemen kappelin ovia perjantaina illansuussa.

Urpilainen tunnetaan julkikristittynä. Hänellä on ollut läheinen suhde seurakuntaan ja kirkkoon lapsesta saakka. Nuoruuteen kuuluivat muun muassa Maata näkyvissä -festarit ja Tuomasmessu.

– Poliitikon työ ei valitettavasti anna mahdollisuuksia toimia aktiivisesti seurakunnassa, mutta pyrimme mieheni kanssa silloin tällöin käymään kirkossa.

Usko on Jutta Urpilaiselle kivijalka, perusta elämälle.

– Kristilliset arvot toimivat minulle kompassina elämän aallokossa.  Niiden avulla suunnistan eteenpäin.

Kirsi Airikka

Vuoden kristillinen kirja -kilpailun loppukilpailuun päässeet kirjat julkistetaan 2.–4.10. Turun kirjamessuilla.  Voittaja julkistetaan 25.10. Helsingin kirjamessuilla.

  
JUTTA URPILAINEN
• Syntynyt 1975 Jyväskylässä, kotikaupunki Kokkola
• Koulutus kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja
• Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) jäsen, Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja vuodesta 2003, lukuisia luottamustoimia, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja eduskunnan pankkivaltuuston jäsen, Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja
• SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008–2014
• Valtiovarainministeri 2011–2014
• Kummitäti kahdeksalle lapselle, joista yksi on Keniasta
• Harrastukset: Musiikki, pilates, sisäpyöräily
• Motto: Elämä on epätasaisesti valoisa. (Pentti Saarikoski)

Jatka virkettä -kysymykset:

Lapsuuteni oli... onnellinen, perhekeskeinen ja monien harrastusten täyttämä.

Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat... arvot ja läheiset ihmiset.

Työ merkitsee minulle... kutsumuksen seuraamista ja yhteiskuntaan vaikuttamista.

Suhtaudun arjen haasteisiin... asioihin rivakasti tarttumalla.

Saan voimaa... ihmisten kannustuksesta ja pienistä saavutuksista.

Minut tekee surulliseksi... lasten kärsimys ja muu epäoikeudenmukaisuus.

Mieluiten lomailen... mökkeillen ja lueskellen tai matkustaen.

Olen ylpeä... saatuani olla tekemässä asioita ensimmäisenä naisena.

Olen hyvä... pysymään periaatteissani.

Tulevaisuus on... meidän käsissämme.