Virran laulut kolahtavat yhä - myös Tampere-talossa

Esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja on 30-vuotista taiteilijajuhlaansa viettävä näyttelijä-laulaja Susanna Haavisto.

– Kuuntelin kaikki yli 600 levytystä takapuoli puuduksissa, katsoin elokuvia ja luin Virrasta kaiken mahdollisen. Etsin niistä tapaa lähestyä legendaa.

Laulajan uran varrelta tuli vastaan kaikenlaisia ennestään tuntemattomia musiikkikappaleita, myös renkutuksia ja huumoria.

– Nähtävästi Virran elämäntapa ja kiire kaikkeen uuteen aiheutti sen, että omat sävellykset ja sanoitukset syntyivät hetken mielijohteista ja suunnittelematta. Virta ei pitänyt minkäänlaista meteliä omista lauluistaan, vaikka joukkoon mahtui helmiä, Haavisto kertoo.

Osan levyttämistään lauluista Virta löysi itse, suuren osan valitsi levy-yhtiö.

Miksi laulut kolahtavat?

Tampereen-esitys on kesällä 2014 alkaneen esitysjakson kolmanneksi viimeinen. Se on ajan kuva: laman ja ahdingon keskellä ihminen kaipaa elämäänsä toivoa, ja sitä Virta tarjosi.

Myös Edith Piafin syntymästä on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Haavisto kunnioittaa Piafin uraa musiikkiteatteri-esityksellään Pakko saada laulaa! Hän löytää yhtäläisyyttä taiteilijoiden yhteiskunnallisesta roolista.

– Virta oli kansalleen lohdun tulkki, samalla tavalla kuin Edit Piaf oli omalleen.

Haavisto halusi tietää, miksi Virran laulut kolahtavat syvälle.

– Lauluissa oli lohdutuksen voimaa. Hänellä oli maaginen ääni ja hän oikeasti rakasti yleisöään, oli täysin riippuvainen yleisöstä.

Elämänvaiheissa näkyvät täysillä eläminen ja kiihko kaikenlaiseen uuteen.

– Virta oli myös kynttilän molempia päitä polttava herkkä, hauras ja vietävissä oleva ihminen – altis kaikelle.

Pohjalla olivat isän alkoholiongelma ja tiukan äidin kanssa vietetty lapsuus. Raha ja maine eivät tuoneet hänelle pelkkää onnea.

Riemumielin

Tampere-taloon Haavisto sanoo saapuvansa esiintymään riemumielin, samoin kuin koko muu porukka.

– Meillä on upea tiimi, Juha Tikan orkesteri on hitsautunut vuosien aikana musiikillisesti harvinaislaatuiseksi isoksi pieneksi orkesteriksi. Tämä produktio on jo kolmas tuotanto tämän kombinaation kanssa.

– Lavalla kaikki ovat yhtä, se on arvokasta ja voisin sanoa – harvinaista näin freelancereiden kesken.

Illan aikana Virran elämää kuljetaan tarinoiden, laulujen ja musiikin kautta. Näytöksen taustalla nähdään multimediaesitys ja valokuvia.

– Meillä on kaksi loistavaa olavia, Amadeus Lundberg ja Hannu Lehtonen, joiden äänet kuin olisi luotu toisiaan varten. Heidän esiintymisensä tekee ihmisiin suuren vaikutuksen, Haavisto hehkuttaa.

– Olavin tarina koskettaa. Monet tulevat esityksen jälkeen juttelemaan, ja monet kertovat myös tavanneensa Virran.

Haavisto kuljettaa esityksessä Virran elämäntarinaa. Musiikista vastaa Juha Tikan orkesteri.

Esityksessä on 22 numeroa, joista yksi on potpuri ja toinen kahden kappaleen yhteenliitymä.

Olavi Virran omista sävellyksistä mukana ovat valssi Yö kerran unhoa annoit ja tango Sä et kyyneltä nää. Molemmat ovat myös Virran sanoittamia.

Oman näköistä

Niin Virran kuin monen muunkin taiteilijan elämää muistellaan moneen otteeseen. Mikä motivoi ihmisiä toteuttamaan merkkivuosiin liittyviä esityksiä?

– Luulen tai ainakin haluaisin uskoa, että ihmiset ryhtyvät hankkeisiin vilpittömin mielin, kunnioituksesta elävää tai elänyttä ihmistä kohtaan. Toki sensaation metsästystä esiintyy aina. Miksi ihminen muuttuisi, Haavisto miettii.

Maaliskuussa Tampereella kävi 100 VUOTTA VIRTAA -juhlakonserttikiertue, jossa olivat mukana Eino Grön, Arja Koriseva, Leif Lindeman ja Dallapé-orkesteri, jonka perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 90 vuotta.

Miten parhaiten kunnioittaa elämäntyötä, josta monet muutkin ammentavat?

– Etsikää kukin oma tapanne tulkita Virran hienoja lauluja. Miettikää, miten ja mitä minä sille annan. Tärkeintä on pystyä sanomaan joka esityksestä, että se on minun näköiseni.

Asta Kettunen